Elämäntaito: Aatelisnaiset auttajina – kolme tarinaa siitä, miten ylhäiset syttyivät diakonialle

Miesasiaa

 

YLE julkaisi viikon alussa mielenkiintoisen uutisen: miesten turvautuminen erilaisiin tukimuotoihin on viime vuosina moninkertaistunut. Esimerkiksi neljännes ensikodeista apua hakevista on miehiä. Miestyön kehittämispäällikkö Jussi Pullin mielestä miesten maailma on viimeisen vuosikymmenen aikana muuttunut. Erityisesti isät vaativat, että heidät pitää ottaa tasaveroisesti lapsen kasvatukseen ja kehitykseen liittyvissä asioissa huomioon.

Menneinä vuosikymmeninä miehet on saatettu nähdä joidenkin ongelmien syynä, eikä heidän muuttumismahdollisuuksiinsa ole uskottu. Pullin mukaan mies kyllä muuttuu. Isää auttamalla autetaan koko perhettä ja lisätään näin sen hyvinvointia. Miesten on huomattu hakevan tukea eniten isäksi tulemiseen, työssä jaksamiseen ja parisuhteeseen. Ongelmien ei arvella lisääntyneen, mutta kynnys asioiden puimiseen on madaltunut. Pulli tiivistää sanottavansa: ”Miehelle on tärkeää, että tulee kuulluksi omana itsenään ja miehenä – sukupuolella on iso merkitys.”

Sansa neliöb. 1.-30.5.

Viimeinen lause herättää itsessäni hyrinää. Sen ääneen sanominen ei ole ollut aina varsinkaan perhettä koskevissa asioissa itsestäänselvyys. Suomettuneella, jyrkkäreunaisten vastakkainasettelujen kultakaudella, 1970-luvulla, vaalittiin tavallisimmin yhtä totuutta kerrallaan. Silloin tuo totuus julisti, että sukupuolten välinen tasa-arvo saavutetaan sukupuolet häivyttämällä. Samankaltaisuuden vaaliminen synnyttää ajastaan yhdenvertaisuutta. Neljäkymmentä vuotta on osoittanut, ettei se niin mene. Vieläkin tarvitaan sukupuolen – yhtä lailla kuin kulttuurisen erilaisuuden – huomioimista perheessä ja työssä.

En tiedä liittyykö se kansallisen kulttuurimme nuoreen ikään, mutta olemme toistuvasti vaarassa haksahtaa yhden totuuden malliin. Suomettuneisuuden ydin, pyrkimys oman toiminnan ennakkosensuuriin arveltua valtaideologiaa myötäilemällä, ei ole kadonnut mihinkään. Tämä ei ole omiaan edistämään demokratiaa. Parhaimmillaan toisen näkökulmaa kunnioittava älyllinen debatti raivaa tilaa yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen hyvinvoinnille.

P.S. Seurakuntavaaleihin liittyen: kristinuskon ydinsanoma ei ole demokraattinen. Jeesus julisti omaavansa sen yhden ainoan totuuden. Tämä tekee kirkollisesta keskustelusta tavallista haastavampaa.

Radio Dein päivän blogi 29.10.2014