Yksinkertaisten leimojen lyöminen eri mieltä oleviin on helppo ja halpahintainen keino vaientaa eri mieltä olevat ja lopettaa keskustelu. Nykyisessä keskustelussa usein käytetty leima on todeta jonkun kärsivän fobiasta. Erityisesti homofobia ja islamofobia ovat usein käytettyjä termejä. Jos et hyväksy samaa sukupuolta olevien avioliittoa, kärsit homofobiasta, eikä sinua tarvitse ottaa vakavasti. Tai jos et ole innoissasi siitä, että islaminuskoisten määrä kasvaa Suomessa ja alkaa yhä näkyvämmin vaikuttaa yhteiskuntaan, sinua vaivaa islamofobia ja olet ehkä rasistikin.
Mitä fobiat ovat? Fobian voidaan määritellä olevan ”voimakas, järjenvastainen ja suhteeton tiettyä kohdetta, eläintä tai tilannetta kohtaan tunnettu pelko, joka rajoittaa elämää ja aiheuttaa välttämiskäyttäytymistä.” (Google AI) Fobiat ovat todellisuutta. Tunnistan itsessäni akrofobian (korkean paikan kammo), ja jossain määrin myös nyktofobian (pimeän paikan kammo). Homofobiasta ja islamofobiasta en kuitenkaan tunnusta kärsiväni. En pelkää homoseksuaaleja tai muslimeja. Minulla on kuitenkin oikeus suhtautua kriittisesti sellaisiin ilmiöihin, joiden näen Jumalan sanan ja oman vakaan harkintani perusteella olevan vääriä tai muuten ongelmallisia. Minulla on myös oikeus ilmaista vakaumukseni tulematta leimatuksi omituiseksi, arveluttavaksi tai jopa vastenmieliseksi. Sama oikeus on jokaisella. Sitä on uskonnon- ja sananvapaus. Avoin ja rakentava keskustelu on mahdollista vain silloin, kun nämä oikeudet tunnustetaan ja niihin sitoudutaan.
Joskus mietin, vaivaako leimoja lyöviä itseään jokin fobia, ehkä ”voimakas, järjenvastainen ja suhteeton” pelko Raamatun sanaa ja kristillistä uskoa sekä niitä esillä pitäviä kohtaan.
Sanansaattajan pääkirjoitus 10/2026
