Vuosi sitten ajelin eräänä päivänä silloisen työpaikkani parkkihalliin. Tapani mukaan rukoilin ajaessani. Yllättäen kesken rukouksen mielessäni vilahti näky kuin elokuva. Näyssä tuli rankkasade, mutta kaikki vesi valui viemäreihin. Hulevesijärjestelmät olivat näyssä modernit, eikä syöksytorvien alla ollut astioita kuten ennen vanhaan oli tapana. Näyn myötä mieleni valtasi suru.
Ymmärsin heti, mistä näyssä oli kyse. Herra haluaisi kyllä lähettää sateet, mutta astiat eivät vielä ole paikoillaan. Siksi sade nyt tullessaan valuisi viemäreihin. Me rukoilemme herätystä, mutta jos emme valmista astioita talon joka nurkalle, sade aiheuttaisi vain hetken huuman. Jotta herätyksen sateet voisivat tuottaa pysyvää hedelmää, tarvitsemme paljon lisää toimivia seurakuntia ja yhteisöjä, jotka pystyvät ottamaan vastuuta lähimmäisistä, jotka kääntyvät Kristuksen puoleen.
Kristuspäivän ytimessä on näky herätyksestä, joka toteutuu maassamme neljänä aaltona. Nämä aallot ovat rukouksen aalto, yhteisöjen rakentamisen aalto, evankelioinnin aalto ja lähetyksen aalto. Nämä aallot toteutuvat kronologisesti, mutta myös yhtäaikaa vahvistuen. Kaikki lähtee rukoksesta, mutta rukous ei pääty, vaikka uusien yhteisöjen ja seurakuntien perustaminen vahvistuu. Tällä hetkellä elämme evankelioinnin vahvistumisen aikaa, mutta samanaikaisesti rukous ja yhteisöjen ja seurakuntien perustaminen jatkuvat. Ja näky ei pääty siihen, että Suomessa on noussut sukupolvi, joka ei häpeä Jeesusta ja on valmis evankelioimaan tämän kansan. Jumalan tahto on, että maastamme nousee lähetystyöntekijöiden sukupolvi, joka on valmis viemään sanoman Jeesuksesta jokaiseen maailman maahan. Samalla meillä tulee olla nöyryyttä ottaa vastaan lähettejä omaan maahamme, jotta myös jokainen Suomessa asuva saa kuulla evankeliumin. Kristuksen kirkon lähetys toteutuu kaikkialta kaikkialle.
Siksi en halua myöskään olla jakamassa kristikuntaa vuohiin ja lampaisiin.
Kun olin ajellut työpaikkani parkkihalliin, menin osallistumaan seurakunnan opiskelijoiden ylistysiltaan. Illassa laulettiin ylistyslauluja, joista yksi oli Petri Kososen tutuksi tekemä kappale Tuli langetkoon. Kappaleessa lauletaan nöyrtymisestä, parannuksen tekemisestä ja Herran kasvojen etsimisestä.
Kappaleen kertosäkeessä lauletaan:
Sateet lähetä, vuodata Henkesi
Tuli langetkoon, kansas paranna, vuoda ylleni
Kertosäettä laulaessamme näin jälleen näyn. Näky oli Raamatusta tuttu näky, jossa Elia kasteli polttouhreja ja puita vedellä. (1. Kun. 18) Kastelemisen tarkoituksena oli osoittaa, että voima, joka saa puut syttymään, on todella lähtöisin yksin Jumalasta. Tälläkin kertaa sain näylle saman tien selityksen. Näyssä polttopuut ja uhrit tarkoittavat niitä seurakuntia ja hengellisen työn tekijöitä, joita tänä päivänä on herätyskristillisissä piireissä helppo arvostella. Niitä, joita pidetään luopuneina, paatuneina ja etsikkoaikansa hukanneina. Juuri nämä Herra tahtoo sytyttää Hengen tulellaan, jotta jokainen näkee, että herätys, jonka Jumala tahtoo antaa, on lähtöisini yksin Herrasta, ei ihmisestä.
Siksi myös Kristuspäivässä haluamme kutsua kaikki kristilliset seurakunnat ja liikkeet mukaan, koska Herran rakkaus ei erottele ja herätys ei ole tarkoitettu vain joillekin tietynlaisille kristityille tai seurakunnille. Jumalan rakkauden tuli on tarkoitettu kaikille, jotta kunnia tulisi yksin Herralle. Siksi en halua myöskään olla jakamassa kristikuntaa vuohiin ja lampaisiin. Haluan olla rukoilemassa, että jokainen seurakunta, jokainen seurakuntalainen ja jokainen hengellinen yhteisö voisi syttyä Pyhän Hengen tulella, jotta Jumalan sateisen tullessa yksikään pisara ei päätyisi viemäriin, vaan jokaisella nurkalla olisi astia, joka on valmis ottamaan vastuulleen ne sielut, jotka heidän osakseen tulevat.
Kun Hengen sateet voimistuvat, ei oikeaoppiset ja paremmat seurakunnat ja uskovat riitä, vaan Herra tarvitsee jokaista seurakuntaa ja kristittyä työtoverikseen. Siis myös sinua ja minua!
*
Matti Hernesaho
Kirjoittaja on Turussa asuva Mission Europen evankelista, luterilainen pappi ja Hengen uudistus kirkossamme -järjestön puheenjohtaja
