Miltä tuntuu, kun joutuu tahtomattaan ja yllättäen myrskyn silmään? Miksi erilaiset näkemykset sateenkaaritoiminnasta herättävät niin voimakkaita reaktioita? Entä onko kirkkoherran pakko hyväksyä sateenkaarimessujen järjestäminen omassa seurakunnassaan? Viikon seurakuntalainen -podcastissa Sari Savelan haastateltavana on rovasti Teijo Peltola.
Vaasan suomalaisessa seurakunnassa, jossa Teijo Peltola aloitti vuonna 2024 kirkkoherrana, tuli pian pintaan erimielisyyttä siitä, voiko seurakunta järjestää sateenkaarimessuja.
Peltola kertoo tapahtumien lähteneen liikkeelle työyhteisössä toukokuussa 2024.
— Seurakunnassa järjestettiin yksi sateenkaarimessu niin, etten siihen puuttunut, koska siitä oli keretty jo tiedottaa, Peltola taustoittaa.
Ennen Peltolan aloittamista kirkkoherrana 1.3.2024 Vaasan suomalaisessa seurakunnassa ei ollut omana toimintana vakiintuneita sateenkaarimessuja. Peltolan linjaus tuoreena kirkkoherrana oli jatkaa edeltäjänsä käytäntöä, jonka mukaan erillisten sateenkaarimessujen järjestäminen ei ole suomalaisessa seurakunnassa tarpeellista. Sen sijaan työntekijät voivat osallistua Vaasan ruotsalaisen seurakunnan järjestämiin sateenkaarimessuihin.
Tämä herätti Vaasan Seta ry:n piirissä huomiota. Tapaaminen Setan kanssa järjestettiin, ja maakuntamedioihin levisi narratiivi, jonka mukaan Peltola olisi ollut lopettamassa sateenkaarimessujen järjestämistä sen sijaan, että kyse olisi ollut siitä, ettei ollut suostunut aloittamaan niitä seurakunnan vakiintuneena toimintana.
Kun seurakuntaneuvoston jäsen teki aloitteen sateenkaarimessujen järjestämiseksi, asiasta äänestettiin ja aloitteen tekijän näkemys voitti niukasti. Seurakuntaneuvoston ja kirkkoherran ollessa eri mieltä asia siirtyi tuomiokapitulin ratkaistavaksi. Huhtikuussa 2025 tuomiokapituli päätti piispa Matti Salomäen esityksen mukaisesti, että Vaasan suomalaisessa seurakunnassa voidaan järjestää sateenkaarimessuja.
— Siitä se sitten alkoi elää omaa elämäänsä, Peltola toteaa.
Yksinäisellä paikalla
Teijo Peltola kertoo kunnioittaneensa Tuomiokapitulin “hallinnolliseksi” kuvailemaansa päätöstä mutta pitäytyneensä alkuperäisissä teologisissa perusteluissaan. Hän pitää kirkkoherran perustehtävänä keskustelun käymistä teologisista kysymyksistä.
— Ymmärrän, että tällaisina polarisoituneina aikoina se on hyvin vaativaa, Peltola arvioi.
Hän pitää hämmentävänä, ettei Tuomiokapitulilla ollut huomautettavaa Peltolan teologisiin argumentteihin vaikka se pitäytyi hallinnollisessa päätöksessään.
— Sehän jättää kirkkoherran johtajana aika yksin.
Peltola kertoo, että hänen johtamassaan seurakunnassa palattiin myöhemmin aiheen teologisiin kysymyksiin “rakentavassa hengessä”. Piispan kanssa aiheesta käymiään keskusteluja Peltola luonnehtii luottamuksellisiksi.
Peltolan esittämät teologiset perustelut kiteytyvät Jeesuksen, apostolien ja kirkon traditioon nousevaan käsitykseen avioliitosta. Lisäksi keskiössä on ymmärrys biologisesta sukupuolesta.
— Eli siitä, että on olemassa mies ja nainen. Lisäksi on lapsen luovuttamaton oikeus isään ja äitiin.
Peltola pitää kirkkoherran tehtävänä siitä huolehtimista, ettei kirkon jumalanpalveluselämä murenna edellä mainittuja kohtia.
— Tämä on se, mitä olen varsinaisesti sanonut. Siihen nähden on ollut hämmentävää olla myrskyn silmästä.
Ajojahdissa
Teijo Peltolan oma-aloitteinen medianäkyvyys on ollut vähäistä. Hän kertoo kirjoittaneensa Kotimaa-lehteen kolumnin, johon piispa vastasi.
— Olen antanut myös pari radiohaastattelua, kun katse suuntaa jo tulevaan.
Maakuntalehdissä on Peltolan mukaan ollut kuitenkin ”kymmeniä stigmatisoivia” uutisia, jotka ovat toistaneet syksyllä 2024 alkanutta narratiivia.
Kirje oli anonyymi. Sen sisältö on vuotanut salaperäisenä mediaan.
Lapuan tuomiokapitulille esitettiin myös myöhemmin Vaasan suomalaisen seurakunnan työhyvinvointia koskeva kirje.
— Kirje oli anonyymi. Sen sisältö on vuotanut salaperäisenä mediaan. Vaikka olen kirjoittanut vastineen sekä seurakuntaneuvostolle että tuomiokapitulille, minulla ei ole ollut mahdollisuuksia julkisesti vastata siihen.
Peltola olisi toivonut, että niin kirje kuin hänen vastauksensa siihen olisivat olleet julkisia.
— Oli oikeusturvani kannalta epäreilua olla tällaisen varjon katveessa ilman mielestäni laillista mahdollisuutta puolustautua, Peltola kommentoi.
Hän ei ole itse levittänyt julkisuuteen asiakirjoja eikä vastineitaan.
— Olen ajatellut, että loppupeleissä kerran kaikki on julkista.
Peltolan näkemyksen mukaan hänen oikeusturvansa kannalta on ollut väärin olla antamatta hänelle mahdollisuutta oikaisuvaatimuksen tekemiseen.
— Näin ei oikeusvaltiossa pitäisi toimia, mutta voi olla että tämä on laajempikin yhteiskunnallinen ilmiö. Kun julkisoikeudellisen yhteisön johtotehtävässä oleva ihminen joutuu maalittamisen kohteeksi, hän on aika heikoilla.
Peltola kertoo pohtineensa tilannetta muutaman läheisen ystävänsä kanssa ja tarkistaneensa myös kaiken sanomansa juristilla.
Vaikeuksista voittoon
Raskainta prosessissa on ollut tilanteen vaikutus Teijo Peltolan perheeseen. Jaksamaan ovat auttaneet vaimo ja muut läheiset sekä liikunta ja terveelliset elämäntavat. Apua on ollut myös Peltolan aiemmasta johtajakokemuksesta ja sen varrella kertyneestä positiivisesta palautteesta.
— Minulla on tietyllä tapaa hyvä itsetunto, ja vahva kokemus auttaa jaksamaan.
Ennen Vaasan suomalaisen seurakunnan kirkkoherraksi tuloaan Peltola työskenteli kahdeksan vuoden ajan Kansanlähetyksen palveluksessa, muun muassa ulkomaantyön johtajana. Ennen Kansanlähetykselle siirtymistään Peltola oli työskennellyt Tammelan seurakunnan kirkkoherrana, mitä olivat edeltäneet Senegalissa vietetyt 11 vuotta lähetys- ja kehitysyhteistyössä Suomen Lähetysseuran kautta.
Vaasan kantakaupungista kotoisin oleva Peltola oppi Tammelan juurevassa seurakunnassa sen, että muutosjohtaminen voi tuottaa pysyvää jälkeä vain, jos johtajalla on palveleva asenne.
Kansanlähetyksessä Peltola puolestaan huomasi järjestöjohtamisen olevan luonteeltaan erilaista. Järjestöt elävät talouden osalta hektisessä reaaliajassa, ja budjetoinnin pitää olla yksityiskohtaista. Rahat käytetään sinne, minne ne on kerätty.
— Kun tulin tästä jälleen seurakuntavirkaan kotikaupunkiini huomasin, ettei se ole enää sama kaupunki.
Peltolan juuret ovat rahansanalaisessa herätyskristillisyydessä.
— Siellä olen oppinut tuntemaan Jeesuksen Kristuksen.
Tästä kirkko on kuitenkin kulkenut Peltolan mukaan pitkän matkan, eikä tämä koske vain Vaasan suomalaista seurakuntaa.
— Meidän kirkkomme kärsii, Peltola toteaa surullisena.
Ympyrä sulkeutuu
Teijo Peltola on vaimonsa kanssa lähdössä jälleen lähetystyöhön, tällä kertaa Kyprokselle Kansanlähetyksen lähettäminä.
— Olimme itse asiassa miettineet vaimoni Minnan kanssa jo vuosia, että voisimme vielä tehdä ulkomaanjakson. Hänellä on 15 vuoden työura humanitaarisena avustustyöntekijänä eri puolilla maailmaa.
Jo lähtiessään Kansanlähetyksestä vuonna 2024 Peltola keskusteli toiminnanjohtaja Daniel Nummelan kanssa lähetystyömahdollisuudesta. Nyt Peltoloiden ovet ovat avautumassa Kyprokselle, missä on tarvetta juutalaistyölle. Idea ei ole uusi, sillä Israel oli Peltoloiden työaluevaihtoehtona jo 1980-luvun lopulla.
— Juutalaistyön näky on kulkenut meillä mukana oikeastaan koko ajan.
Peltola on aiemmissa tehtävissään Kansanlähetyksellä ollut myös itse päivittämässä juutalaistyön näkyä siitä, miten tehtäviin saataisiin uuden sukupolven vastuunkantajia. Lähtemällä itse työalueelle ympyrä sulkeutuu.
