Tiina Jylhä eli vuosikymmeniä yrittäjänä julkisuudessa. Elämässä oli glamouria, suuria nousuja ja rajuja pudotuksia. Kun omat voimat lopulta loppuivat, alkoi matka toisenlaiseen elämään. Nyt Jylhä sanoo löytäneensä Jeesuksessa rauhan, jota oli etsinyt kaikkialta muualta.
Tänä päivänä Jylhä katsoo entistä elämäänsä kuin pahaa unta, josta hän on viimein herännyt. Vasta jälkeenpäin hän sanoo ymmärtäneensä, kuinka pitkään hän etsi elämän täyttymystä asioista, jotka eivät sitä pystyneet antamaan.
– Olen jopa ajatellut tuhlanneeni lähes 60 vuotta elämästäni. Olen saanut elää sellaista elämää, jota maailman silmissä voidaan pitää luksuksena, sekä nähdä ja kokea paljon. Samalla olen kuitenkin etsinyt oikeaa elämää aivan vääristä paikoista. Raha, luksus tai glamour eivät koskaan pystyneet täyttämään sisälläni ollutta tyhjyyttä.
Korona merkitsi kauneusalalla toimineelle Jylhälle rajua iskua myös yrittäjänä. Aina selviytymään ja taistelemaan tottunut nainen joutui ensimmäistä kertaa huomaamaan, etteivät hänen voimavaransa enää riittäneet.
– Olin aina pitänyt itseäni vahvana naisena, joka selviää mistä tahansa. Yhtäkkiä joka suunnassa oli seinä vastassa. Lopulta minun oli nostettava kädet pystyyn ja myönnettävä: nyt minä en enää osaa tehdä mitään.
Paluu maalle oli ensimmäinen askel
Keväällä 2023 Jylhä teki ratkaisun, jota hän oli pitänyt lähes mahdottomana. Hän oli elänyt parikymmentä vuotta Virossa, Tallinnan seudulla, kunnes elämä alkoi vetää häntä takaisin omalle kotiseudulleen Pohjanmaalle. Vanhempien avuntarve vaikutti päätökseen, mutta nyt hän näkee tapahtumissa muutakin.
– Olin vannonut, etten koskaan muuttaisi takaisin Suomeen. Sitten asiat vain alkoivat loksahdella paikoilleen. Tunsin täällä melkein heti rauhaa. Nyt näen, että Jumala oli tehnyt minussa työtä jo pitkään.
Läheisten sukulaisten avulla hänelle järjestyi Kihniöstä oma talo tavalla, jota hän pitää suorastaan ihmeenä.
– Ilman heidän apuaan minulla ei olisi ollut mahdollisuutta ostaa sitä.
Varsinainen hengellinen herääminen tapahtui vuoden 2025 alussa. Sitä ennen Jylhä kertoo olleensa sisäisesti niin ahdistunut ja eksyksissä, että haki apua myös mielenterveyspuolelta. Hengellistä kaipuutaan hän yritti täyttää erilaisilla henkisyyden muodoilla ja hoidoilla.
– Minua yritettiin esimerkiksi parantaa noitarummuilla, ja mukana oli puhetta metsän henkien kanssa kommunikoimisesta. Niistä ei tullut parempi olo, vaan päinvastoin entistä huonompi ja välillä suorastaan pelottava. Etsin jotakin, vaikka en tiennyt, mitä oikeastaan etsin.
Ovi, josta hän ei uskaltanut astua
Jumalan olemassaoloa Jylhä ei ollut varsinaisesti koskaan epäillyt. Hän oli saanut perusluterilaisen kasvatuksen ja uskoi Jumalaan, mutta henkilökohtainen usko oli hänelle vieras asia. Hän muistaa jopa kadehtineensa uskovia ystäviään.
– Heistä näkyi ulospäin tietynlainen rauha, ja mietin, mikä meitä oikein erottaa. Uskoinhan minäkin Jumalaan, mutta heillä oli jotakin, mitä minulla ei ollut.
Palattuaan kotiseudulleen Jylhä päätyi hoiva-avustajan työhön. Samoihin aikoihin hän tunsi voimakasta vetoa Kihniön vapaaseurakuntaan. Hän ajoi rakennuksen ohi useita kertoja, mutta ei rohjennut mennä sisään. Sitten ensimmäinen asiakas muutti kaiken.
– Kun olin lähdössä hänen luotaan, hän sanoi unohtaneensa kertoa yhden asian: hän käy Kihniön vapaaseurakunnassa ja haluaisi päästä sinne jatkossakin. Minun tehtäväkseni tuli siis saattaa hänet juuri siihen seurakuntaan, jonka ovesta olin itsekin halunnut astua sisään, mutta en ollut uskaltanut.
”Silloin ymmärsin, mitä armo tarkoittaa”
Jylhä pitää tapahtunutta selvänä johdatuksena. Seurakunnassa hän koki saavansa olla yksi muiden joukossa. Hänelle oli tärkeää, ettei häntä kohdattu ensisijaisesti julkisuuden henkilönä.
Sisäisesti hän oli kuitenkin hauras.
– Sydämeni oli aivan vereslihalla. Kuuntelin jokaista sanaa ja imin niitä itseeni. Tuntui kuin jokainen sana olisi mennyt suoraan sydämeen.
Eräässä tilaisuudessa suojaukset lopulta murtuivat. Jylhä alkoi itkeä hallitsemattomasti. Hänen takanaan istunut nainen laski kätensä hänen olkapäälleen ja kysyi, saisiko rukoilla hänen puolestaan. Jylhä kuvailee hetkeä käänteentekeväksi.
– Kaikki se, mitä olin kantanut sisälläni – ahdistus, riittämättömyys, syyllisyys ja tunne omasta huonoudestani – ikään kuin murtui. Olin pitänyt itseäni niin huonona ja syntisenä ihmisenä. Silloin ymmärsin, mitä armo tarkoittaa.
Erityisen tärkeiksi hänelle ovat tulleet Efesolaiskirjeen sanat pelastumisesta armosta.
– Armoa ei ansaita omilla teoilla. Ja armoa tarvitaan joka päivä. Minä tarvitsen sitä tänään aivan yhtä paljon kuin silloin, kun löysin Jeesuksen.
Identiteetti ei enää rakennu peilikuvasta
Uskoontulon myötä myös Jylhän suhtautuminen kauneuteen ja ulkonäköön on muuttunut. Hän korostaa, ettei halua tuomita muiden valintoja, mutta pitää ongelmallisena sitä, jos ihmisen arvo alkaa rakentua ulkonäön varaan.
– Totta kai meidän kuuluu pitää huolta itsestämme ja kehostamme. Kristittynä ajattelen, että kehomme on Pyhän Hengen temppeli. Mutta identiteettimme ei saisi rakentua sen varaan, miltä näytämme tai millaiseksi muokkaamme itsemme.
Erityisesti sosiaalisen median vaikutus nuoriin huolestuttaa häntä.
– Ihanne voi olla täysin epärealistinen, mutta nuori saattaa silti alkaa tavoitella sitä ja hakea hyväksyntää ulkonäkönsä kautta. Siinä maailmassa minäkin olen elänyt, ja nyt ymmärrän, kuinka vääristynyt omakin käsitykseni oli.
Jylhä kuvaa muutosta ennen kaikkea vapautumiseksi.
– Olen saanut vapauden sellaisista asioista, joita en enää edes halua elämääni. Olen saanut tilalle jotakin paljon suurempaa: vapauden rakentaa identiteettini aivan muiden asioiden varaan kuin sen, miltä näytän tai mitä muut minusta ajattelevat.
”Pidä katse Jeesuksessa”
Yhdeksi Jylhän tärkeimmistä Raamatun henkilöistä on noussut Pietari. Erityisesti kertomus Jeesuksen luokse veden päälle astuvasta opetuslapsesta puhuttelee häntä. Pietari pystyi kulkemaan veden päällä niin kauan kuin katsoi Jeesukseen. Myrskyn ja tuulen pelästyttämänä hän alkoi kuitenkin vajota.
– Osaan samaistua Pietariin todella hyvin. Minullekin tulee edelleen tilanteita, joissa säikähdän ja ajattelen, kuinka minä tästä selviän. Sitten muistan, että minunkin tarvitsee vain ojentaa käteni.
Jylhän lähipiirissä onkin jo tullut tutuksi hänen usein toistamansa lause: ”Pidä katse Jeesuksessa.”
Ongelmat eivät katoa, mutta nyt niiden keskellä on turva, armo ja rauha.
Hiljattain negatiivisen uutisen saatuaan Jylhä huomasi itsekin hetkeksi palaavansa vanhaan hätääntymiseensä. Silloin hänen miehensä Tapani Valkonen muistutti puhelimessa samoilla sanoilla: ”Tiina, muista – katse Jeesuksessa.”
– Ajattelin, että aivan niin. Itsehän minä hoen tätä kaikille muille, joten nyt minun täytyy muistaa se myös itse.
Lähipiiri on suhtautunut hänen elämänmuutokseensa pääosin hyvin. Aluksi uskoontulo herätti kuitenkin myös ihmettelyä. Joku saattoi pohtia, alkaako hän nyt ”hihhuloida”, ja joku tulkitsi muutoksen pakenemiseksi uskoon.
– Ihminen, joka ei ole itse kokenut uskoa, ei välttämättä ymmärrä, ettei kyse ole pakenemisesta. Ongelmat eivät katoa, mutta nyt niiden keskellä on turva, armo ja rauha. Tiedän, etten ole yksin, vaan voin jättää elämäni ja asiani Jumalan käsiin.
Riisuttuna Jumalan edessä
Noin puoli vuotta uskoon tulonsa jälkeen Jylhä kävi uskovien kasteella. Ratkaisu ei ollut hänelle aluksi itsestään selvä.
– Minut oli kastettu lapsena, enkä ensin ymmärtänyt, miksi minun pitäisi mennä uudelleen kasteelle. Sitten Jumalan sanaa kuunnellessani asia vain kirkastui minulle ja halusin päästä kasteelle. Kenenkään ei tarvinnut painostaa minua, vaan ratkaisu syntyi oman uskoni ja ymmärrykseni kautta.
Julkisuudessa Jylhästä on vuosien mittaan muodostettu monenlaisia kuvia. Kun häneltä kysyy, kuka Tiina Jylhä on ilman menestystä, epäonnistumisia, ulkonäköä ja julkisuuden rooleja, vastaus on nyt toisenlainen kuin ennen.
– Olen Jumalan edessä heikko, alaston ja nöyrä. Olin ennen hyvin omavoimainen. Ajattelin, että menen vaikka läpi harmaan kiven. Minä pärjään ja minä selviän. Nyt se oma voima on riisuttu pois, mutta sen tilalle olen saanut Jumalan voiman.
Myös rukousta Jylhä joutui opettelemaan. Pitkään uskossa olleiden rukoukset kuulostivat hänestä niin hienoilta, että aluksi hän epäili oman rukouksensa arvoa.
– Ajattelin: kuuleeko Jumala muka minun heikkoa rukoustani? Vähitellen olen ymmärtänyt, ettei minun tarvitse käyttää hienoja sanoja. Jumala kuulee myös minut.
Nyt rukouksesta on tullut Jylhälle jokapäiväinen ja tärkeä asia. Hän kertoo saaneensa myös konkreettisia rukousvastauksia, joita kutsuu omiksi Pietari-hetkikseen.
– Joskus katse siirtyy hetkeksi pois Jeesuksesta ja epävarmuus iskee. Juuri silloin olen saanut täsmävastauksia rukouksiini, jotka ovat palauttaneet rauhan ja vieneet epävarmuuden pois.
Rauha, jota ei voi ostaa
Nyt Jylhä kokee löytäneensä sen, mitä oli pitkään etsinyt menestyksestä, rahasta, ulkonäöstä ja maailman tarjoamista kokemuksista.
– Jeesus sanoo: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille” (Joh. 14:27). Koen löytäneeni sen, mistä Jeesus puhuu. Siihen sisältyy minulle valtava huolenpito, johdatus ja turva.
Tulevaisuudenkaan suhteen ensimmäinen kysymys ei enää ole, mitä hän itse haluaisi tehdä.
– Saatan ajella autolla ja sanoa ääneen: ”Käytä minua, Jumala. Näytä minulle oikea tie. Näytä minulle, mihin minun pitää mennä.”
Hoiva-avustajan työnsä ohella Jylhä opiskelee evankelistakoulussa ja kiertää seurakunnissa kertomassa uskostaan ja elämänmuutoksestaan.
– Lähden mielelläni sinne, missä todistukselleni on tilausta. Jumalan palveleminen voi olla myös lähimmäisen auttamista ja yksinäisen ihmisen huomaamista.
Usko ei hänen mukaansa ole poistanut elämän ongelmia eikä vastuuta menneisyyden teoista. Suurin muutos on siinä, miten hän kohtaa ne.
– Entisessä elämässäni olisin tällaisessa tilanteessa varmasti jo hermoraunio. Nyt kaiken sen keskellä, mitä elämässäni edelleen on, minussa säilyy levollisuus, jota en ennen tuntenut. Enkä halua enää koskaan menettää sitä. Jos voisin toivoa yhden asian jokaiselle ihmiselle, toivoisin, että jokainen saisi kokea saman. Sen rauhan minä olen Jeesuksessa löytänyt.
