Soul-laulaja kaipaa yhä elämäänsä kodin perintönä älämölöä ja kohtaamisia.
Musiikki on ollut solistina ja useiden musiikkiproduktioiden taustalaulajana tunnetuksi tulleen soul- ja gospel-laulaja Jenni ”Jepa” Lambertin elämässä mukana aivan alusta alkaen. Muun muassa sellaisissa tv-ohjelmissa kuten SuomiLove, Tähdet, tähdet ja Elämäni biisi esiintynyt Lambert haaveili jo ala-asteella tulevansa musiikinopettajaksi.
− Musiikkiluokkani ensimmäinen opettaja oli muusikkona tunnettu Mika Mali, aivan ihana tyyppi. Hän soitti aina kitaralla taustamusiikkia, kun me luimme vaikkapa äikän tunnilla kirjaa.
− Kun Mika lähti, hänen tilalleen tuli Semmarit-kuoron johtaja Reima Viitala, joka oli hänkin aivan mieletön tyyppi, ja opetti meille koulussa oman kuoronsa lauluja.
Lukion jälkeen Lambert teki koulussa musiikinopettajan sijaisuuksia.
− Samalla ymmärsin, että se on minulle aivan väärä ammatti.
Minttukirkon kasvatti
Muusikko vietti lapsuutensa Vantaalla perheessä, johon kuului neljä sisarusta sekä olennaisena osana arkea ääni.
− Olen kasvanut siihen, että kotona ei ole hiljaista, vaan älämölöä, kun yhtä aikaa joku harjoittelee, toinen kuuntelee musaa ja kolmas katsoo telkkaria.
Lapsuuden koti oli myös sosiaalisesti avoin. Kristillisyys näkyi esimerkiksi osallistumisena vapaaehtoiseen sielunhoitotyöhön ja muutoinkin seurakunta-aktiivisuutena.
− Meillä kävi paljon vieraita, sillä vanhempani kutsuivat jengiä kylään, tarjosivat kahvia, juttelivat ja pitivät rukousiltoja.
Vantaalainen helluntaiseurakunta, Minttukirkko, vaikuttikin monin tavoin Lambertin kasvuun.
− Se pelasti tällaisen ekstrovertin lapsen ja nuoren varmasti monelta pahalta ja piti minut turvallisessa kuplassa, naurahtaa laulajamuusikko.
− Minulla oli koulussa vähän vähemmän kavereita, mutta enemmän ystäviä seurakunnassa, mikä oli balanssin kannalta hyvä asia. Koulussa pystyin keskittymään opiskeluun ja sen lisäksi olin paljon vastuutehtävissä seurakunnassa.
Musiikki elämäntapana
Lambertin muusikonura alkoi oikeastaan eräästä satojen kilometrien mittaisesta pakettiautoreissusta.
− Olin varmaan kuusivuotias, kun sanoin vanhemmilleni, että haluan opetella pianonsoittoa. Muistan ikuisesti sen reissun, kun pääsin isän ja sedän väliin pakettiauton etupenkeille, ja me haimme pystypianon kaukaa Pohjois-Pohjanmaalta Rantsilasta.
− Sitten myöhemmin hain musiikkiluokalle ja seurakunnassakin aloin säestämään tilaisuuksissa.
Lambertista tuli siskonsa kanssa jopa jonkinmoisia seurakunnan omia tenavatähtiä.
− Vanhempamme olivat monta vuotta töissä Ristin Voitossa, joka kustansi paljon lastenlevyjä. Niihin tarvittiin lapsikuorolaisia, joten menimme sinne äidin pyynnöstä laulamaan. Sieltä minunkin urani on auennut.
Elämän kriisejä
Kolmetoistavuotiaana Lambert oli päättänyt, että hän on valmis menemään seurakunnassa kasteelle.
− Silloin päätin, että haluan seurata Jeesusta ja isäni kastoikin minut Minttukirkolla. Minulla on yhä Raamatussa ylhäällä se päivämäärä. Silloin olo tuntui isolta ja aikuiselta.
− Mutta vasta siinä kohtaa uskoni kypsyi, kun minulle tuli elämässä kriisejä. Tapasin englantilaisen mieheni ja saimme pojan, mutta sitten meille tuli avioero.
Identiteettikriisi, ero ja muut haasteet astuivat elämään, jonka jälkeen Lambert päätti lähteä myös Minttukirkon lintukodosta.
− Halusin hetken olla yksin ja poikamme oli tietysti prioriteetti numero yksi. Hänen hyvinvoinnillaan ja musiikilla mentiin seitsemän vuotta, mutta en missään vaiheessa menettänyt uskoani.
− Löytyi oma, henkilökohtainen usko, Lambert kuvailee hengellistä matkaansa.
Glow ja New York
Hengellisen musiikin suurtapahtuma Glow Festivalin taiteellisessa johtoportaassa Lambert on vaikuttanut alusta alkaen. Tapahtumalla on hänen mukaansa iso merkitys paitsi gospelartisteille, myös monipuoliselle kuulijakunnalle.
− Yhä enemmän ihmisiä, joiden en olisi uskonut olevan kiinnostunut kristillisestä musiikista, on nyt kysellyt, että järjestetäänkö se Glow tänäkin vuonna. Sana on siis levinnyt ja siemen on kylvetty.
Tämän vuoden Glow:ssa on mukana ”pala New Yorkia”. Lambert esittää festivaaleilla Sounds of Mercy -kuoronsa kanssa Amerikan vuosiltaan tuttuja lauluja.
− New York on minulle tärkeä kaupunki, sillä olin lukion ensimmäisen luokan jälkeen vuoden siellä au pairina sekä Times Square Churchin toiminnassa ja kuorossa mukana. Sain sieltä monia ystäviä, joihin pidän yhä yhteyttä.
− Sound of Mercy esittää tänä vuonna Glow:ssa Times Square Churchin sekä nostalgisia että tämän hetkisiä biisejä. Se on iloista ja afroamerikkalaista, vapauden kulttuurin meininkiä.
Teksti: Janne Könönen, Kirsi Rostamon haastattelun pohjalta
Kuuntele Jepa Lambertin haastattelu Dei Plussasta.
