Norjan kuningas Harald V tunnettiin kansaa yhdistäneenä, lämpimänä ja huumorintajuisena hallitsijana. Julkisessa tehtävässään hän puhui henkilökohtaisesta uskostaan pidättyvästi.
Harvinaisissa haastatteluissa hän kuitenkin kertoi uskostaan, rukouksen voimasta ja Jeesuksesta kristillisen uskon keskuksena. Kun häneltä vuonna 1995 kysyttiin suoraan, odottiko hän Jeesuksen toista tulemista, kuningas vastasi myöntävästi.
Norjan kuningas Harald V kuoli perjantaina 28. elokuuta 2026 Oslon yliopistolliseen sairaalaan kuuluvassa Rikshospitaletissa 89-vuotiaana. Hän oli hallinnut Norjaa yli 35 vuotta, tammikuusta 1991 lähtien.
Harald tunnettiin ennen kaikkea kuninkaana, joka onnistui tulemaan lähelle kansaa. Hän saattoi esiintyä arvokkaana valtiollisissa tilaisuuksissa, mutta yhtä luontevasti sinisessä toppatakissa myrskytuhoalueella tai urheilukatsomossa.
Norjalaiset pitivät hänestä. Vielä viimeisinä elinvuosinaan, kun muu kuningasperhe joutui vaikeiden julkisten kohujen keskelle, Harald säilytti poikkeuksellisen suuren henkilökohtaisen suosion. Kansainvälinen uutistoimisto Reuters kuvasi häntä kuoleman jälkeen syvästi kunnioitetuksi hallitsijaksi, joka tunnettiin velvollisuudentunnostaan, vaatimattomuudestaan ja kyvystään yhdistää kansaa.
Vähemmälle huomiolle jäi sen sijaan toinen Haraldin elämää läpi kulkenut juonne: kristillinen usko. Se ei ollut asia, jota kuningas olisi jatkuvasti tuonut esille julkisessa tehtävässään. Norjalaisen Vårt Land -lehden pitkäaikainen toimittaja ja päätoimittaja Erling Rimehaug kirjoitti Haraldin kuolinpäivänä, että kuningas oli varovainen ilmaisemaan henkilökohtaista uskoaan julkisesti.
Kuninkaana hänen tehtävänsä oli edustaa kaikkia norjalaisia – niin kristittyjä kuin muiden uskontojen edustajia ja uskonnottomia. Hänen kuuluisa vuoden 2016 puheensa monimuotoisesta Norjasta kuvasti tätä koko kansan kuninkaan tehtävää.
Mutta silloin kun Haraldilta kysyttiin hänen omasta henkilökohtaisesta vakaumuksestaan, vastaukset olivat selvästi kristillisiä.
Kristinusko kuului kuningasperheen arkeen
Harald syntyi 21. helmikuuta 1937 kruununprinssi Olavin ja kruununprinsessa Märthan kolmantena lapsena ja ainoana poikana.
Hänen ensimmäiset lapsuusvuotensa olivat poikkeukselliset. Saksan miehitettyä Norjan vuonna 1940 kolmevuotias prinssi pakeni äitinsä ja sisartensa kanssa ensin Ruotsiin ja myöhemmin Yhdysvaltoihin. Hän palasi Norjaan vasta sodan päätyttyä kesäkuussa 1945.
Harald kertoi tästä poikkeuksellisen avoimesti toimittaja Harald Stanghellen vuonna 2020 julkaistussa haastattelukirjassa Kongen forteller. Siinä hän muisteli isoisänsä kuningas Haakon VII:n puhuneen siitä, että kristillisten arvojen tuli vaikuttaa nuoriin ja että kymmenen käskyä muodostavat yhteiskunnalle perustan.
Omasta lapsuudestaan Harald kertoi kasvaneensa kristillisen perinteen piirissä, johon kuuluivat iltarukoukset ja hengelliset laulut. Erityisesti hänen äitinsä Märtha huolehti lastensa hengellisestä kasvatuksesta. Myös isä Olavilla oli myöhemmin merkitystä Haraldin uskonnollisessa kasvussa. Samassa yhteydessä Harald kertoi yrittäneensä välittää samaa perintöä edelleen omille lapsilleen. Hän kertoi pitäneensä erityisesti kirkon yhteislaulusta.
Kristinuskon vaikutusta norjalaiseen yhteiskuntaan hän kuvasi syväksi. Haraldin mukaan se oli vaikuttanut ihmisten käsityksiin hyvästä ja pahasta sekä siitä, mikä elämässä on tärkeää.
Äidin menetys toi kuoleman lähelle
Haraldin elämässä oli jo nuorena myös suuri menetys. Kruununprinsessa Märtha kuoli vuonna 1954 Haraldin ollessa vasta 17-vuotias.
Harald kertoi myöhemmin itse jääneensä surunsa kanssa pitkälti yksin. Tuohon aikaan surusta ja vaikeista tunteista ei puhuttu samalla tavalla kuin nykyisin, eikä nuorella prinssillä ollut juuri ketään, jonka kanssa käsitellä äitinsä kuolemaa.
Alle vuotta myöhemmin Harald sairastui itse samaan sairauteen, johon hänen äitinsä oli menehtynyt. Hänelle ei kuitenkaan kerrottu, että hänen sairautensa oli lievempi. Harald kertoi myöhemmin pelänneensä tuolloin todella kuolevansa.
Norjalaisen kristillisen Vårt Land -lehden pitkäaikainen toimittaja Erling Rimehaug on myöhemmin kuvannut kokemuksen jääneen Haraldille kipeäksi muistoksi: hän joutui käsittelemään sekä suruaan että kuolemanpelkoaan pitkälti yksin.
Sonja tai ei ketään
Haraldin elämäntarinan tunnetuimpiin vaiheisiin kuuluu hänen rakkautensa Sonja Haraldseniin.
He tapasivat vuonna 1959, mutta Sonjan porvarillinen tausta muodostui suhteelle ongelmaksi: kruununperillisen odotettiin tuolloin avioituvan kuninkaallista syntyperää olevan naisen kanssa.
Suhde joutui odottamaan hyväksyntää yhdeksän vuotta. Harald teki lopulta isälleen kuningas Olaville selväksi, ettei hän menisi naimisiin kenenkään muun kanssa. Jos hän ei saisi Sonjaa, hän jäisi naimattomaksi.
Kuningas antoi lopulta suostumuksensa, ja Harald ja Sonja vihittiin Oslon tuomiokirkossa 29. elokuuta 1968.
Avioliitosta tuli yksi Haraldin elämän kiintopisteistä.
Kuninkaaksi isän kuoltua
Kun kuningas Olav V kuoli 17. tammikuuta 1991, Haraldista tuli samassa hetkessä Norjan kuningas.
Neljä päivää myöhemmin hän vannoi Stortingissa perustuslaillisen valansa, jonka lopuksi hän pyysi kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan apua tehtäväänsä.
Harald valitsi isänsä ja isoisänsä tavoin tunnuslauseekseen Alt for Norge – Kaikki Norjan puolesta.
Kuninkaaksi tuleminen ei kuitenkaan ollut Haraldille vain itsestään selvä jatkumo.
Rimehaug kertoo hänen tunnustaneen läheiselle työntekijälleen Bjørg Tverslandille kuninkaaksi tullessaan olevansa suorastaan peloissaan siitä, kykenisikö hän täyttämään tehtävänsä ja erittäin suositun isänsä jättämän paikan.
Vuosien mittaan Harald löysi oman tapansa olla kuningas. Hänestä tuli kansaa yhdistävä hahmo, jonka merkitys näkyi erityisesti kansallisissa kriiseissä. Heinäkuun 22. päivän 2011 terrori-iskujen jälkeen Harald ei yrittänyt peittää omia tunteitaan vaan suri avoimesti kansansa rinnalla.
Norjan kuningashuone kuvaa häntä kuninkaaksi, joka oli läsnä sekä kansan suurissa juhlahetkissä että suurimmassa surussa.
Halusi Jumalan siunauksen tehtävälleen
Yksi Haraldille henkilökohtaisesti merkittävistä hengellisistä tapahtumista oli hänen ja Sonjan siunaaminen Nidarosin tuomiokirkossa 23. kesäkuuta 1991. Se ei ollut kruunajainen, vaan kirkollinen siunaaminen kuninkaalliseen tehtävään. Ratkaisu oli kuningasparin oma toive.
Harald kuvasi myöhemmin, kuinka Jumalan siunauksen saaminen heidän tehtävänsä ylle oli tuntunut suurelta voimalta. Hänelle oli merkityksellistä polvistua samassa paikassa, jossa hänen isänsä ja isoisänsä olivat aikaisemmin vastaanottaneet siunauksen. Kristillinen tunnustus oli hänelle henkilökohtaisesti tärkeä.
Haraldin suhtautuminen kristinuskoon näkyi myös Norjan kirkon ja valtion suhteiden muuttuessa. Kun järjestelmää uudistettiin vuonna 2012, perustuslakiin jäi määräys, jonka mukaan kuninkaan tulee tunnustaa evankelis-luterilaista uskontoa.
Harald kertoi myöhemmin Kongen forteller -kirjassa pitäneensä tätä henkilökohtaisesti tärkeänä ja vaikuttaneensa siihen, että kuninkaan tunnustusvelvollisuus säilyi.
Samalla hän halusi olla kaikkien norjalaisten kuningas. Jo Rimehaugin vuoden 1995 haastattelussa Haraldilta kysyttiin, haluaisiko hän olla myös muslimien kuningas. Harald vastasi myöntävästi ja korosti yhteiskunnan monimuotoisuuden olevan haasteiden lisäksi myös rikastuttavaa.
Tässä näkyi Haraldille ominainen yhdistelmä: oman kristillisen perustan säilyttäminen ja toisten vakaumuksen kunnioittaminen eivät olleet hänelle vastakohtia.
Jeesuksen merkitys
Maaliskuussa 2020 Harald ja Sonja tekivät valtiovierailun Jordaniaan. Matkalla he vierailivat Jordanjoen alueella paikassa, jota kristillisen tradition mukaan pidetään Jeesuksen kastepaikkana.
Vierailulla Haraldilta kysyttiin Jeesuksen merkityksestä kristinuskossa.
Kuninkaan vastaus oli poikkeuksellisen suora: Harald kuvasi Jeesuksen kristittyjä yhdistäväksi hahmoksi ja ilmaisi, että Jeesuksella on kristillisessä uskossa perustavanlaatuinen asema.
Paikalla oli Haraldille myös henkilökohtainen yhteys. Hän kertoi, että kuningasperheen lapset oli tradition mukaisesti kastettu Jordanjoesta tuodulla vedellä. Jordaniassa hän sai ensimmäistä kertaa itse nähdä joen, jonka vettä oli käytetty hänen omassa kasteessaan vuonna 1937.
Rukouksesta voimaa kuninkaan tehtävään
Ehkä kaikkein henkilökohtaisin Haraldin uskosta tehty haastattelu oli Erling Rimehaugin kohtaaminen kuninkaan kanssa vuonna 1995. Rimehaug haastatteli Haraldia tuolloin kuninkaan työhuoneessa Oslon kuninkaanlinnassa.
Haastattelun tekeminen oli aluksi muodollista. Kuninkaallisen haastattelun kysymykset piti siihen aikaan toimittaa etukäteen. Rimehaug kertoo tilanteen vapautuneen, kun hän jäi Haraldin kanssa kahden ja uskalsi esittää myös ennakkoon ilmoittamattomia jatkokysymyksiä. Haastattelun päätyttyä Harald antoi ymmärtää arvostaneensa toimittajan esittämiä vakavia ja merkityksellisiä kysymyksiä.
Usko oli yksi haastattelun aiheista. Harald kertoi olevansa kiitollinen ihmisistä, jotka muistivat rukouksissaan häntä ja hänen kuninkaallista tehtäväänsä. Hän kuvasi näiden rukousten antavan hänelle voimaa ja tuntuvan henkilökohtaisesti merkityksellisiltä.
Sitten Rimehaug kysyi kuninkaalta jotakin, mitä valtionpäämieheltä kysytään julkisessa haastattelussa hyvin harvoin.
Kysymys kuului: Jeesuksen toinen tuleminen. Onko se asia, jota kuningas odottaa?
– Kyllä. Siinä on se toivo, josta Uudessa testamentissa on kysymys, Harald vastasi.
Vuoden 1995 haastattelu julkaistiin Vårt Landissa uudelleen tammikuussa 2016. Rimehaug nosti saman asian esille uudelleen muistokirjoituksessaan kuninkaan kuoltua.
Harald oli varovainen puhumaan uskostaan julkisesti, mutta hän kävi ehtoollisella, oli kertonut säilyttäneensä kristillisen lapsenuskonsa ja vahvisti odottavansa Jeesuksen paluuta.
Huumori pilkahti arvokkuuden alta
Haraldin elämä ei kuitenkaan ollut pelkkää kuninkaallista arvokkuutta ja vakavuutta. Yksi hänen rakastetuimmista piirteistään oli kuiva ja hyväntahtoinen huumori, jonka kohteeksi joutui toisinaan myös hänen oma vaimonsa.
NRK:n vuonna 2014 esitetyssä Året med kongefamilien -ohjelmassa Sonja kertoi olleensa mukana avaamassa Norjan Troll-tutkimusasemaa Etelämantereella. Harald käytti aseman nimeä hyväkseen ja vihjaisi kuivalla huumorillaan, että asema olisi saatettu nimetä hänen vaimonsa mukaan. Sonja oikaisi, ettei näin ollut, mutta Haraldin lyhyt vastaus viimeisteli hyväntahtoisen naljailun. Norjan troll tarkoittaa peikkoa. Vitsi jäi elämään norjalaisten mieliin juuri siksi, että se antoi pienen välähdyksen muodollisen kuningasparin takana olevasta pitkästä avioliitosta.
Vielä toukokuussa 2026 Harald osoitti huumorintajunsa Etneen suuntautuneella vierailulla. Sonjan jouduttua sairauden vuoksi jäämään pois hän välitti yleisölle vaimonsa terveiset ja vitsaili joutuvansa tällä kertaa edustamaan kuningasparia yksin.
*
Lähteet:
Aftenposten: Hun døde så altfor tidlig, 26.10.2006. Haraldin muistot äitinsä kruununprinsessa Märthan kuolemasta, yksin koetusta surusta sekä omasta sairastumisestaan ja kuolemanpelostaan:
https://www.aftenposten.no/norge/i/v51r5/hun-doede-saa-altfor-tidlig
Erling Rimehaug / Vårt Land: Glad for kraften i de foldede hender, julkaistu uudelleen 16.1.2016. Kyseessä on Haraldin vuonna 1995 Oslon kuninkaanlinnassa antama haastattelu:
Erling Rimehaug / Vårt Land: En far for nasjonen, 28.8.2026. Rimehaugin henkilökohtainen muistokirjoitus Haraldista:
Kirja: Harald Stanghelle: Kongen forteller. Kagge Forlag (2020)
Vårt Land / NTB: Kongeparets bibelske reise: Jesus er sentrum i hele troen, 5.3.2020: https://www.vl.no/nyheter/kongeparets-bibelske-reise-jesus-er-sentrum-i-hele-troen/747785
Norjan kuningashuone: Tronskiftet 1991. Haraldin valtaannousu, perustuslaillinen vala ja signing Nidarosin tuomiokirkossa: https://www.kongehuset.no/nyheter/tronskiftet-1991
Reuters: Harald V:n muistokirjoitus 28.8.2026:
VG: Elevene minnes kong Harald, 28.8.2026: https://www.vg.no/nyheter/i/k0b66a/elevene-minnes-kong-harald-han-var-som-en-ekstra-bestefar
