Elokuun lopussa Tampereen Nokia Areenassa Glow -festivaalissa palkittiin kristillisen musiikin tekijöitä useissa eri kategorioissa. Pohjalainen Anneli ja Alma -duo, eli Anneli Vähäkangas ja Alma Pajukoski, voittivat Kaskinen-Simojoki-rahaston Vuoden nuori lauluntekijä -palkinnon.
Onnea! Onko ”lauluntekijä” itsellenne sopiva identiteetti?
– Se tuntuu tosi hienolta titteliltä, mutta samalla lauluntekijyys on hyvin arkista puuhaa: istutaan autossa ja pallotellaan ajatuksia, Anneli Vähäkangas pohtii.
– On iso osa identiteettiäni, että kirjoitan tunteistani ja ajatuksistani. Sitä olen tehnyt jo pienestä asti, mutta silloin ei ollut vielä tietoa, että teksteistä tulisi lauluja. Ne olivat vain sanoja toistensa perään paperilla silloin. Mutta nyt tuntuu hyvältä olla lauluntekijä, Alma Pajukoski jatkaa.
Alma, kiitit Nokia Areenassa puheessasi Sleyn nuorisotyön johtajaa Juha Heinosta. Miksi?
– Juha on ollut suuressa roolissa siinä, että tänään keikkailen ja teen musiikkia ihmisten kuultavaksi. Siitä saakka, kun olen ensimmäisen kerran julkisesti laulanut ja soittanut, Juha on rohkaissut eteenpäin ja myös järjestänyt mahdollisuuksia. Oli selvää, että jos voitan, kiitän Juhaa.
Anneli, olette tutustuneet Alman kanssa toisiinne kolme vuotta sitten. Missä ja miten?
– Yhteinen ystävämme, Lotta, pyysi minua mukaan projektikuoroon Toholammille, jossa tapasin Alman. Samassa tapahtumassa oli Juhani Tikkasen konsertti. Kysyimme Juhanilta, miten pääsisimme äänittämään musiikkia, ja hän ja Hema [Henna-Maria Harju] järjestivät meille Alman kanssa tilaisuuden mennä studiolle soittamaan ja laulamaan. Silloin kyseessä ei ollut duo, vaan teimme vain musiikkia yhdessä.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia teillä on, ja miten saatu palkinto vaikuttaa niihin?
– Tarkoituksenamme on kesällä julkaista levy. Se on unelma ja tavoite ja saatu palkinto on rohkaisu ja vahvistus, että meidän kannattaa jatkaa tätä hommaa. Palkinto merkitsee, että lähdemme tekemään tätä isommalla liekillä kuin aikaisemmin. Tuntuu, että meihin luotetaan ja annetaan vastuuta, Alma kertoo.
– Samalla innolla ja palolla, mutta isommin. Duona tätä on ihana tehdä, Anneli jatkaa.
Mitä palkintopystille tapahtui gaalan jälkeen?
– Palkinto jäi tänne minun luokseni Tampereelle, emme ole keskustelleet vielä, pidämmekö sitä vuorovuosin vai vuorokuukausin. Pohdimme, pitäisikö se sahata puoliksi siten, että kumpikin saa oman nimensä, mutta pidättäydyimme vielä sahaamasta, Alma nauraa.
– Oli helpompi jättää se Tampereelle Almalle kuin kuljettaa sitä Kalajoelle, Anneli vahvistaa.
Millaista on tänään olla Suomessa nuori kristillinen lauluntekijä?
– Innostavaa! On suuri etuoikeus saada tässä maailmassa olla avoimesti kristitty ilman pelkoa vainosta. Kun tällainen mahdollisuus on annettu, hyödynnämme sitä: menemme ja laulamme, Alma kertoo.
– Kun ryhdyimme tekemään musiikkia gospelkentällä, huomasimme pian, kuinka kaikki artistit ovat yhtä suurta perhettä: kuinka Juhani ja Hema olivat heti valmiita luotsaamaan meitä ja kuinka Inneasta, Nea-Sofia Mäkinen ja Inka-Erika Keltto, on tullut meille tärkeä duo, he ovat kuin hengelliset isosiskot, Anneli jatkaa.
– Teemme mieluusti yhteistyötä Sleyn nuorisotyön kanssa, joka on minun kotikenttäni, ja Annelin kotikentällä Kalajoen kristillisellä opistolla on myös keikkailtu. Tänä syksynä soitamme keikan esimerkiksi Maata Näkyvissä -festareilla. Taloudellisesti tämä on edelleen hyvä harrastus: töissä pitää käydä, että pääsee äänittämään biisejä, Alma kuvaa.
– Mutta duossa meitä on kaksi, mikä tarkoittaa sitä, että ilot ovat kaksinkertaisia ja surut puolittuvat, Anneli muistuttaa.
