Suurtapahtuman kulisseissa käytiin kuukausien vääntö muun muassa kolehdeista ja Missioteltan kustannuksista – ja lähetysletuista.
Meidän olisi pitänyt aiemmin ja selkeämmin avata yhteistyökumppaneille Juhannuskonferenssin järjestämisen tilannetta, Iso Kirja ry:n hallituksen puheenjohtaja Hannu Suni sanoo.
– Ihan euromääräisesti. Nyt oli saattanut syntyä sellainen käsitys, että konferenssi olisi rahasampo, jolla opisto kokoaa mittavia voittoja omaan toimintaansa.
Suni viittaa prosessiin, joka alkoi viime lokakuussa Syyspäivien aikaan. Tuolloin helluntaiseurakuntien suurtapahtumaan, tänä vuonna yli 25 000 kävijää koonneeseen Juhannuskonferenssiin eri panoksilla osallistuvat helluntaiseurakuntien muut valtakunnalliset yhdistykset lähestyivät opistoyhdistystä kirjelmällä, jossa ne haastoivat tapahtuman varsinaista järjestämisvastuuta kantavaa IK-opistoa muun muassa kolehtien ja osallistumisen kustannusten suhteen.
Kirjelmä nostettiin esiin Juhannuskonferenssin sisältöä suunnittelevassa konferenssitoimikunnassa.
Fidan, Avainmedian ja Suomen Helluntaikirkon allekirjoittaman kirjelmän mukaan, ”jotta Juhannuskonferenssi voisi edelleen kehittyä ja entisestään vahvistaa rooliaan koko helluntaiherätystä yhdistävänä tapahtumana, tulee sen rakentua ja perustua keskinäiseen luottamukseen, avoimuuteen, läpinäkyvyyteen sekä yhdenvertaisuuteen eri toimijoiden kesken”.
Myöhemmin kirjelmään liittyivät muutkin valtakunnalliset toimijat kuten KAN ry, Elämä ja Valo ry sekä Aikamedia.
”Toimijat kokevat joutuneensa ’maksumiehen’ rooliin, mikä vie motivaatiota tapahtumaan osallistumiseen ja kehittämiseen. Kustannusjakoon peräänkuulutetaan kohtuullisuutta”, kirjelmässä lausuttiin.
Syksyllä, talvella, ja vielä maaliskuuhun asti keväällä toimijat kävivät neuvotteluja muun muassa tapahtumassa kerättävistä kolehdeista, Missioteltan vuokrista ja Konffa-areena-teltan ohjelmapaikkojen maksuista.
Kolehtien osalta muut toimijat haastoivat opistoyhdistystä siinä, että ne halusivat jatkossakin itse järjestämiensä suurtilaisuuksien, kuten lähetyskokousten ja missioiltojen kolehtituoton täysin omaan toimintaansa.
Missioteltan ja Konffa-areenan maksut taas aiheuttivat närää siksi, että yhdistykset ovat aikanaan olleet osaltaan maksamassa suurtelttoja, ja muun muassa niiden alla olevia asfaltointeja.
Kenties tapahtumayleisölle tutuin osa asialistalla oli kuitenkin kysymys Lähetyskahvion ja Lähetyslettu-ulkoravintolan tilanteesta. Fida on harmitellut muun muassa sitä, että noin kuuden ja puolen euron lettujäätelöannoksesta päätyy lähetystyölle noin kaksi euroa.
– Jos Lähetyslettuja ei tehtäisi täysin talkoilla, ei varmasti päätyisi sitäkään vähää, Fidan toiminnanjohtaja Harri Hakola sanoo.
Suurin osa letun hinnasta menee materiaaleihin ja esimerkiksi kaasuun.
Kun yhdistykset ovat samanlaisten taloushaasteiden keskellä, ristiriitoja syntyy helposti.
Iso Kirja ry:lle kriittinen keskustelu aiheutti harmaita hiuksia siksi, että Juhannuskonferenssi on onnistuessaan vakaalla pohjalla, mutta epäonnistuessaan esimerkiksi huonojen säiden vuoksi se saattaa muodostua opistoyhdistykselle katastrofiksi, kuten kävi kaksi vuotta sitten.
– Koronavuosina emme voineet myöskään järjestää tapahtumaa Keuruulla kahteen vuoteen. Tuolloin Juhannuskonferenssin tuotto jäi niin alhaiseksi, että opisto ajautui kassakriisiin ja lomautuksiin. Vasta vuonna 2024 konferenssin tuotto kääntyi jälleen selkeästi positiiviseksi, Hannu Suni sanoo.
– Koemme myös kantavamme lopullista riskiä yksin.
Juhannuskonferenssiin liittyy kriittisesti vuosikymmeniä sitten tehty rakenteellinen ratkaisu: opistosta tehtiin myös suurtapahtumapaikka. Vaikka alueella järjestetäänkin konferenssin lisäksi vanhoillislestadiolaisten Opistoseurat ja nuorisotapahtuma Youth Celebration, on suuri maa-ala ja kiinteistömassa syyskuusta kesäkuuhun käyttämättömänä, ja silti jatkuvan ylläpidon tarpeessa.
Tähän ylläpitoon Juhannuskonferenssinkin vuotuinen tuotto pitkälti kuluu.
– Viime vuonna konferenssin tuotto oli noin 39 000 euroa. Vasta joinakin menneinä vuosina saavutettu noin sadan tuhannen euron tuotto olisi riittävä lainan ja korjausvelan hoitoon, Hannu Suni avaa.
Fidan Harri Hakola kuvaa, että kysymys on pidemmästä kuin viime vuonna ilmaantuneesta prosessista.
– Peruskysymys on se, onko kyse Ison Kirjan konferenssista vai helluntaiherätyksen konferenssista.
– Nyt oli syntynyt sellainen kokemus, että maksamme asioista, joista emme tiedä. Syksyllä saatiin ensimmäistä kertaa nähdä sellaisia laskelmia, joiden pohjalta voimme itse verifioida asioita ja tehdä suunnitelmia.
Yhdistykset olivat kokeneet, että Iso Kirja sanelee asioita, ja lähettää laskuja yhdistyksille sen enempää taloudellista struktuuria avaamatta.
– Avoimuus on nyt lisääntynyt toimijoiden kesken, Hakola kiittelee, mutta toteaa, että tapahtuma on edelleen Fidalle suuri ponnistus taloudellisesti, ja se haluaa jatkossa olla syvemmällä Juhannuskonferenssin suunnittelussa ja päätöksenteossa.
Fidan kustannukset Juhannuskonferenssista ovat kenties järjestävistä yhdistyksistä korkeimmat. Sen osasto on suuri ja sillä on tapahtumassa useita tilaisuuksia. Palkattu henkilöstö saa tapahtuma-ajalta työehtosopimuksen mukaisesti kulukorvauksensa ja korkeampaa palkkaa, ja myös vapaaehtoiset on kuljetettava, majoitettava ja ruokittava, olkoonkin, että moni tekee lähetystyön hyväksi konferenssissa myös paljon täysin omakustanteista työtä.
– Emme ole koskaan tarkkaan laskeneet, mitä konferenssi Fidalle maksaa. Varmasti puhutaan kuitenkin kymmenistä tuhansista euroista joka vuosi.
Lähtökohta täytyy jatkossa olla se, että vastakkainasettelua vältetään.
Keväällä neuvotteluissa osapuolten välillä päädyttiin Hannu Sunin mukaan selkeytyneeseen ratkaisuun.
Yhdistykset pitävät kolehtituoton sataprosenttisesti itsellään, kuten tähänkin asti.
– Eikä Iso Kirja ole ollut missään vaiheessa näihin kolehteihin koskemassa, Hannu Suni tähdentää.
Suurkokouksille määriteltiin kuitenkin hinta.
– Tämä perustuu esimerkiksi tapahtumatekniikan, teosto-maksujen ja muun struktuurin kustannuksiin.
Myös Missioteltalle ja Konffa-areenalle määriteltiin hinnat.
– Yhdistysten osallistuminen aiemmin on kattanut vain osan investointikustannuksista ja todelliset juoksevat kustannukset ovat tälläkin hetkellä suuremmat, kuin järjestöjen maksama käyttökulukorvaus. Tämä oli keskeinen asia, joka nostettiin esille kevättalvella käydyissä keskusteluissa.
Hieman herttaisestikin lähetyslettuihin kulminoitunut keskustelu saatiin myös maaliin, ja räiskäleitä hillolla ja jäätelöllä syötiin taas tänäkin vuonna.
Alkuperäinen harmi letunsyöjän kannalta tosin on ennallaan. Siihen tilanteeseen ei varmaankaan koskaan tulla pääsemään, että letusta maksettu hinta sataprosenttisesti päätyisi lähetystyölle.
– Pitäisi viestiä letun syöjälle paremmin se, että nimenomaan tuotto menee täysin lähetystyölle, ei letusta maksettu hinta, Hannu Suni sanoo.
Harri Hakola sanoo arvostavansa Isoa Kirjaa Juhannuskonferenssin vastuuta kantavana järjestäjänä, mutta haluaisi uudistaa tapahtuman järjestämistä.
– Voitaisiinko muodostaa jokin yhdessä luotu elin, joka kehittäisi konferenssia ja voisi tehdä päätöksiä? Siihen voisivat kuulua valtakunnalliset yhdistykset, ja esimerkiksi isoimmat seurakunnat, Hakola kysyy.
– Vaikka olisimme itse Ison Kirjan asemassa, saattaisimme toivoa tällaista.
Hannu Sunikin toivoo yhdessä järjestämistä, painottaen kustannuksia ja henkistä omistajuutta.
– Toivottavasti löytyisi reitti, jossa konferenssi voitaisiin järjestää yhdessä tehokkaammin, tai löytyisi jopa muita kristillisiä järjestöjä mukaan.
– Lähtökohta täytyy jatkossa olla se, että vastakkainasettelua vältetään. Katson, että kun ollaan samanlaisten taloushaasteiden keskellä, ristiriitoja syntyy helposti. l
