Jääkiekkovalmentaja Tommi Niemelän lapsuudenkodissa kristillinen usko näkyi niin, että tapahtuipa elämässä mitä tahansa, kotona oli turvallista.
Ilveksen päävalmentaja Tommi Niemelä on varsin kiireinen mies. Aamulla on ollut valmennusryhmän palaveri, jossa käytiin alkavaa viikkoa läpi. Sitten oli joukkuepalaveri. Tämän jälkeen oli harjoitukset. Ja kello on vasta 13.
Iltapäivällä osalla valmentajista on testejä pelaajien kanssa. Tommi Niemelällä taas on ensi vuoden liigan yhteinen palaveri ja sen jälkeen ”urheilutoiminnan yhteistä palaveria”.
– Hyvin paljon palavereita, Niemelä kiteyttää.
Kun kysyn, milloin Tommi Niemelä kiinnostui urheilusta, häntä naurattaa.
– No siis niin nuorena kuin muistan, ihan pikkupoikana. Asuimme Saksassa ja pelasimme jalkapalloa kerrostalojen keskipihalla, varmaan joka päivä. Pihan kavereiden ja oman perheen kanssa. Isäni ja äitinikin olivat pelaamassa.
Niemelän vanhemmat ovatkin olleet, vähän yllättäen, myös kovan luokan urheilijoita. Isä Hannu Niemelä tunnetaan nimittäin oopperalaulajana, ja äiti, terveystieteiden tohtori Kristiina Niemelä, muun muassa veti Suomen Raamattuopistolla saattohoitoon keskittynyttä Lohtua läsnäolosta -hanketta.
– Isäni on ollut korkeushypyn Suomen mestari ja äitini on ollut keihäänheiton Suomen mestari A-tytöissä. Urheilu on ollut iso osa heidänkin elämäänsä, Tommi kertoo.
Saksassa Niemelät olivat Hannu Niemelän töiden vuoksi. Kun perhe palasi takaisin Suomeen, Tommi oli 7-vuotias. Suomessa hän liittyi aluksi jalkapallojoukkueeseen, mutta 9-vuotiaana rinnalle jääkiekko. Tommi pelasi Oulunkylän kiekossa.
– 15-vuotiaana piti tehdä valinta jalkapallon ja jääkiekon välillä, ja lätkä vei voiton.
Kasvu kaukalossa
Tommi oli sekä jalkapallossa että jääkiekossa maalivahti.
– Jostain syystä se homma kiinnosti eniten.
– Kaikki vapaa-aika meni urheilun parissa, ja jääkiekko oli kaikista hauskin laji, jonka parissa oli myös läheisin kaveripiiri. Sen ympärillä tapahtui nuoruus ja kasvu. Olen onnellisessa asemassa, kun siitä tuli minulle myös ammatti, Tommi kertoo.
Peliurallaan Tommi ehti olla monen Mestis-joukkueen maalivahtina, ja tilille kertyi myös kahdeksan SM-liigaottelua jokereissa kaudella 2002-2003. Vuosina 2003-2007 hän pelasi Ruotsin, Tanskan, Hollannin, Italian ja Saksan sarjoissa, kunnes loukkaantuminen päätti pelaajauran.
Valmentajaura alkoi Lahden Pelicansissa vuonna 2009. Tommi on toiminut myös alle 16- ja 17-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajana. Hän oli Suomen alle 18-vuotiaiden joukkueen päävalmentajana vuoden 2018 MM-kisoissa Venäjän Tsheljabinskissa Suomen voittaessa kultaa. Miesten SM-liigassa Tommi on valmentanut ennen nykyistä tehtäväänsä Pelicansia. Ilvekseen Tommi siirtyi vuonna 2024.
– Tampere on vahvasti kahden seuran kaupunki, Tappara ja Ilves. Ihmiset ovat intohimoisia jääkiekon seuraajia. Ei ole hirveästi ihmisiä, jotka eivät ole jommallakummalla puolella.
Tommi Niemelän kantava periaate on, että ”valmentaja on pelaajia varten, eikä päinvastoin”.
– Valmentajien tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi sikäli, että tehtävämme on jakaa se tietotaito, joka minulla on, eteenpäin. Niin taidokkaasti kuin pystyn. Jotta pelaajista tulisi paljon taidokkaampia kuin me olemme koskaan olleet. Vanhempienkin tehtävä on opettaa lapsille asiat paremmin kuin he ovat osanneet ja sama koskee meitä valmentajia.
– Tämä pätee myös muuhun johtamiseen.
Teoria käytäntöön
Television katselijat näkevät Tommin mukaan valmentamisesta vain kapean siivun, sen helpoimman osan, kun ollaan vaihtoaitiossa ja peli on käynnissä.
– Valmentamiseen kuuluu laajojen prosessien suunnittelemista, ylläpitämistä ja läpiviemistä, jos ajatellaan vaikka joukkueeseen kuuluvien urheilijoiden henkilökohtaisia kehityssuunnitelmia.
Valmentaja miettii, miten ryhmä saadaan ”toimimaan mahdollisimman optimaalisella tavalla lyhyessä ajassa”. Lyhyellä ajalla Tommi viittaa liigakauden pituuteen, joka on noin yhdeksän kuukautta.
– Tämä on aika nopea aikataulu, ja sen sisällä on saatava ihmiset, jotka saattavat olla toisilleen tuntemattomia, toimimaan saumattomasti yhdessä. Substanssiosaamista eli lajin osaamista ja sen opettamista tarvitaan totta kai. Teorian käytäntöön viemistä, Tommi luettelee.
Joukkueeseen kuuluu myös esimerkiksi huoltajia, joukkueenjohtajia, lääkäri ja niin edelleen. Heitäkin valmentaja johtaa.
– Myös sidosryhmäyhteistyö kuuluu tähän vahvasti. Paljon teemme sellaista, mikä ei näy ulospäin.
Valmentajauransa kohokohdista Tommi Niemelä nimeää ainakin alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuden.
– Kun aloitin valmentamista, olin kolmannella kaudella C-junioreiden Kiekko-Reippaan päävalmentajana ja saavutimme SM-sarjapaikan. Se oli hieno hetki myös.
Entä mikä on ollut vaikein hetki?
– On niitäkin paljon. Minulla on kuitenkin ollut hyviä opettajia, joilta olen oppinut, että tunteet täytyy pitää tuloksia kohtaan neutraaleina.
– Vuonna 2020, kun korona-peijooni iski ja liigat menivät kiinni, seurassamme oli sinä aikana kolmet yt-neuvottelut, joissa olin valmennuksen edustajana. Ne eivät olleet hirveän mukavia hetkiä.
Yhdessä selvitään
Tommi Niemelä kasvoi kristittyjen vanhempien kodissa, jossa myös elettiin kristillisten arvojen mukaisesti.
– Omassakin perheessäni ne arvot ovat taustalla, mutta eivät ihan läsnä arjessa. Se on enemmän sellainen taustausko.
– Minun lapsuuden kodissani kristillisyys tuli parhaiten esiin niin, että tapahtuipa elämässä mitä tahansa, kodissa oli turvallista ja hyvä olla. Tiedettiin, että asioiden kuuluu mennä niin kuin ne menevät, Tommi kertoo.
Valmentamiseenkin kristillisillä arvoilla on yhtymäkohtia.
– Toisista välittäminen on yksi esimerkki. Se, että halutaan toisella parasta mahdollista elämässä. Empaattisuus on tässä ammatissa vahvassa roolissa.
Tommi kertoo olevansa kiitollinen saamastaan kotikasvatuksesta, ja siitä, miten häntä on ”elämässä viety eteenpäin”.
– Kotoa tuli tietynlainen turvallisuuden tunne. Että yhdessä selvitään kaikesta, Tommi pohtii.
Saa epäonnistua!
Valmentajana, ja muutenkin, Tommi pitää ajatusta kehityksestä tärkeänä.
– Minkä ikäisinä tahansa voidaan kehittyä, kun ollaan uteliaita. Jotta se on mahdollista, pitää olla rauha elämässä ja uskomus siihen, että voidaan kokeilla hullujakin juttuja, eikä haittaa, jos epäonnistuu, Tommi filosofoi.
– Minulle on ollut tärkeä ohjenuora, että saa epäonnistua.
Tommi kokee kiitollisuutta omia valmentajiaan ja mentoreitaan kohtaan.
– He ovat antaneet mallia siihen, etten ole koskaan asettanut sellaisia tavoitteita, että vaikka kolmen vuoden päästä pitäisi olla siinä ja siinä. Tärkeää on ollut koko ajan säilyttää uteliaisuus paremmaksi tulemiseen. Ajattelen, että minkä rauhassa rakentaa, se myös rauhassa romahtaa. En hae pikavoittoja missään asioissa, vaan teen pitkäjänteisesti työtä tullakseni paremmaksi. Välillä onnistutaan ja välillä on vaikeampaa, kuten elämässä muutenkin.
Valmentajaesikuvikseen Tommi nostaa muun muassa Joonas Tanskan ja Jussi Silanderin, jotka valmensivat häntä, kun hän oli 12-13-vuotias maalivahti.
– He olivat oman alansa edelläkävijöitä. Todella tiukkoja, mutta myös lähellä pelaajia. Savolaisen Kari oli opettajani opiskeluvaiheessa. Jukka Jalosta, Kari Jalosta, Erkka Westerlundia ja Hannu Jortikkaa on tietysti ollut hienoa oppia tuntemaan. Valtava kunnioitus heidän työtään kohtaan!
Tommi Niemelästä on sanottu, ettei hän harrasta ”huudolla valmentamista”.
– Autoritäärinen pelolla valmentaminen ei ole nykypäivää, eikä se ole myöskään tuotteliasta.
– Välillä pitää kuitenkin vaatia asioita vähän tiukemmin. Siitä pidetään kiinni, mitä ollaan yhdessä pelaajan kanssa sovittu. Jos pelaaja ei pidä siitä kiinni, pitää vaatia vähän kovemmin. Ei siinä ole mitään väärää, jos nostetaan äänenpainoa, ja nostetaan vähän enemmänkin äänenpainoa. Se liittyy aina sovittuun asiaan. Siinä ei ole kysymys henkilöstä, Tommi kertoo.
Joukkueessa oppii yrittämään
Tommi Niemelän mukaan joukkueurheilu on monin tavoin hyvä kasvuympäristö lapsille ja nuorille.
– Mutta ei mikään ympäristö olekaan kaikille hyvä. Jokaisen ihmisen pitää löytää aina oma paikkansa. Urheilujoukkue on kuitenkin hieno ympäristö oppia tärkeitä asioita, kuten toisten kunnioittamista, yhdessä toimimista, sääntöjen noudattamista ja sitoutumista. Joukkueurheilussa pystytään käsittelemään myös onnistumisia ja epäonnistumisia.
– Ja joukkueessa opitaan yrittämään aina uudestaan, mikä se on tärkeää elämässä muutenkin.
Tänä syksynä alkanutta SM-liigakautta kutsutaan superkaudeksi, mikä liittyy sarjajärjestelmän muutokseen. Sarjassa pelaa historiallisesti 17 joukkuetta, minkä vuoksi runkosarjassa pelataan enemmän otteluita kuin koskaan ennen. Kauden päätteeksi runkosarjan kolme viimeistä joukkuetta putoavat suoraan alempaan sarjaan. Normaalisti liigasta on pudonnut korkeintaan yksi joukkue karsintojen kautta. Syksyllä 2027 siirrytään uuteen sarjamalliin, jossa pelataan 14 joukkueen A-liigaa ja 10 joukkueen B-liigaa. Tämän kauden sijoitukset määrittävät sen, mitkä joukkueet putoavat uuteen B-liigaan.
– Mielenkiintoinen kausi on tulossa. Olen luottavaisin mielin. Uskomme prosessiajatteluun, jossa systemaattisesti viedään hommaa eteenpäin, ja kilpailemme täysillä sarjan hienoimmasta palkinnosta, Tommi Niemelä linjaa.
Artikkeli on julkaistu Elämä-lehdessä 9/2026
