Tietyt sanat ja toimintatavat luovat uskoon liittyen turvattomuutta ja etäisyyttä.
Kiinnostuksen on usein mahdotonta syttyä, jos uskon asioista vaietaan.
Ja jos puhetta ei ole, voidaan se erheellisesti tulkita uskonnottomuudeksi silloinkin, vaikka luottamus Jeesukseen eläisi vaikenevien sydämessä.
Aineistoista ja tutkimuksista riippumatta on laaja yksimielisyys siitä, mitkä tekijät perheessä ja seurakunnassa luovat uskontoon liittyen turvattomuutta ja etäisyyttä.
Niitä ovat
tunnekylmyys,
sanojen ja tekojen ristiriitaisuus,
epäselvät valinnat ja epäjohdonmukaisuus,
pakottaminen,
helvetillä pelottelu, tuomitseminen ja uskoon pakottaminen,
opetuksen ristiriitaisuus,
ankara suhtautuminen etääntymiseen,
painostaminen uskonratkaisuun,
saarnat maailmanlopusta,
kiihkouskovaisuus,
ankarat, epäjohdonmukaiset säännöt,
ankara jumalakuva,
ulkokohtainen usko.
Läheisyyttä ja turvallisuutta perheessä ja seurakunnassa luovat lämmin ja avoin ilmapiiri, johdonmukaisuus katsomuskysymyksissä, lämmin jumalakuva, lempeä uskonnollisuus sekä toistuvat, turvalliset rituaalit, kuten iltarukous.
Läheisyyteen ja turvallisuuteen kuuluvat myös vapaus valita ja lupa kapinoida.
Tiedot pohjautuvat Kati Tervo-Niemelän esittämään aineistoon Sanan Suvipäivillä 2026. Tervo-Niemelä työskentelee Itä-Suomen yliopistossa käytännöllisen teologian professorina.
