Apulaislähetysjohtaja Janne Aitta muistutti Kylväjän kesäpäivävieraita omassa voimassa touhuamisen jatkuvasta kiusauksesta. Kunnia ja vastuu työstä on Jumalan.
Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmisellä on loputon taipumus asettaa itsensä keskiöön ja Jumala taka-alalle.
– Jumalan täytyy vetää meitä pois omavaraisuudestamme, näkemään miten hän toimii, apulaislähetysjohtaja Janne Aitta sanoi lauantaina Kylväjän kesäpäivillä Turussa.
Koska lähetystyössä niin kovasti toivotaan, että työ kantaisi hedelmää, lähetysihmisellä on kiusaus ottaa vastuu työstä omille hartioilleen. Ja kun hedelmää karttuu, eikö kunniakin silloin ole hänen?
Aitta oikoi alituisesti ihmisen mieltä kiusaavaa minäkeskeisyyttä.
– Jumalalla on suunnitelma. Hän kutsuu, lähettää, puhuu, tekee ja saa lopulta aikaan myös työn hedelmän. Tätä päämäärää varten hän on antanut Raamatun ja sitä soveltavan teologian. Nämä ovat Jumalan lähetyksen työkaluja.
Aitta muistutti, että rukouksessa ei ole kyse Jumalan suostuttelemisesta lähetysjärjestön suunnitelmiin vaan ihmisen taipumisesta Jumalan suunnitelmaan.
Liian paljon sotilaita
Tuomarien kirjan kertomus Gideonista sopii Aitan mukaan hyvin muistuttamaan, kenen voimalla ja viisaudella hengellistä taistelua käydään.
Herran mielestä Gideonilla oli liian paljon sotilaita mukanaan. Hän ei voisi antaa israelilaisten voittaa midianilaisia näin monen miehen voimin, koska silloin Israel ottaisi voitosta kunnian.
– Tätä opettaa myös Paavali sanoessaan: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun.”
– Harhaudumme usein ajattelemaan, että työ kantoi hedelmää, koska me teimme sen niin hyvin. Ei, se tapahtui, koska Jumala sen niin tahtoi. Kunnia on aidosti hänen.
Kunnian lisäksi myös vastuu lähetystyöstä on Jumalan. Tästä muistuttaa epäonnistunut profeetta Elia.
Profeetta kinsteripensaan juurella
Elian masennusta edelsi hetki, jolloin Jumalan tuli oli iskenyt alas taivaasta ja näyttänyt, että Herran voima voittaa Baalin voiman.
Menestystä seurasi yksinäinen tuokio autiomaassa kinsteripensaan juurella. Siinä äsken voittoisa Jumalan palvelija toivoi itselleen kuolemaa.
– Elia oli epätoivoinen, koska hän oli yrittänyt kaikkensa, mutta lopputulos ei ollut hyvä. Ajatelkaa lähetystyöntekijää, joka lähtee työhön suurin toivein, mutta työkauden päättyessä ei ole yhden yhtäkään, joka olisi kääntynyt Jumalan puoleen. Mitä mielessä mahtaa silloin liikkua?
Aitta muistutti, että Jumala ei ota kristityltä pois vastuuta tehdä lähetystyötä, mutta hän ottaa pois vastuun työn tuloksista.
– Tämä on yksi lähetystyön vaikeimmista oppitunneista. Paraskaan työ ei välttämättä kanna meille näkyvää hedelmää. Jeesus julisti kolme vuotta Jumalan valtakuntaa täydellisesti. Suurin osa kuulijoista ei kuitenkaan kääntynyt.
– Jeesuksen kuolema ristillä näytti täydelliseltä tappiolta, mutta se oli ja on Jumalan suunnitelman ratkaisevin tapahtuma.
Lähetystyöhön osallistumisessa on Aitan mukaan kyse uhrauksesta. Jokainen lähetystyöntekijä uhraa jotakin, kun hän jättää kotinsa ja työnsä ja lähtee kauas.
Myös jokainen omainen uhraa jotakin, kun perheenjäsen, mahdollisesti lapsenlapset, lähtevät kauas. Ja jokainen lähetystyötä tukeva ihminen antaa uhrin, kun hän antaa rahaansa tai aikaansa, Aitta luetteli.
Vastapalveluksia vaatimassa
Entä millaista hedelmää ihmisellä on lupa odottaa uhrinsa vastineeksi?
– Tämä on kriittinen kysymys. Jos uhrauksemme ei näytä tuottavan mitään hedelmää, se voi tuntua todella turhalta, Aitta totesi.
Hän kertoi yhdysvaltalaisista lähetystyöntekijöistä, jotka lähtivät 1950-luvulla tavoittamaan Ecuadorin viidakossa asuvaa eristäytynyttä etnistä ryhmää, waoraneja. Rohkea tutustumisyritys päättyi koko viiden hengen retkikunnan surmaan. Heidän puolisonsa jäivät leskiksi ja lapset isättömiksi.
Jim Elliotin leski Elisabeth Elliot kirjoitti tapahtumista kirjanOperatio Auca. Kirjasta otettiin 40 vuotta myöhemmin jälkeen uusintapainos, johon Elisabeth Elliot kirjoitti jälkikirjoituksen lähetystyölle annettujen uhrausten hedelmästä.
Kun uhri on suuri, onko Jumalalla velvollisuus toimia toiveemme mukaan?
– Meillä on taipumus olettaa, että viiden miehen kuolemasta seuraa tietty määrä waorani-kristittyjä. Ehkä näin. Ehkä ei. Syy ja seuraus ovat Jumalan käsissä. Jumala on Jumala. Riistän Häneltä vallan, jos vaadin Häntä toimimaan tavalla, joka vastaa minun käsitystäni oikeudenmukaisuudesta, Aitta siteerasi Elliotia.
Tappajia tapaamassa
Elisabeth Elliot sai myöhemmin kohdata miehensä murhaajat, jotka olivat sittemmin kääntyneet kristityiksi.
– Mutta hän ei halunnut vaatia tätä työn hedelmää. Jumala kuitenkin toimii aina, ja häneen voimme aina luottaa – silloin kun työ etenee, silloin kun se ei etene, ja silloin kun tulee suuriakin tappioita, Janne Aitta rohkaisi.
– Jeesus antoi itsensä uhriksi, että meillä olisi iankaikkinen elämä. Jumalalle jos kenelle lähetystyön hedelmä on tärkeä. Ristin teologia ei ole menestysteologiaa, mutta se on kuitenkin Jumalan menestyksen teologiaa.
