“Tarvitsemme Kristuksen ruumista” – Syyrian kristityt pyytävät rukousta pelon keskellä

Läntisessä mediassa Syyrian uusi presidentti Ahmed al-Sharaa on esiintynyt sovinnon, jälleenrakennuksen ja kansallisen yhtenäisyyden rakentajana. Paikallisten kristittyjen kertomukset ovat kuitenkin toisenlaisia: sieppauksia, uhkauksia, kotejaan menettäneitä perheitä ja pelkoa siitä, voiko vähemmistöjen oikeuksiin enää luottaa.

Syyrian sisällissota alkoi vuonna 2011. Se repi maan vuosiksi kappaleiksi, ajoi miljoonia ihmisiä pakolaisiksi ja muutti kristittyjen asemaa perusteellisesti. Bashar al-Assadin autoritaarisen hallinnon aikana kristittyjen tilanne ei ollut vapaa eikä ongelmaton, mutta monille se näyttäytyi ainakin ennakoitavana verrattuna nykyiseen epävarmuuteen.

Syyriassa on ollut pitkään merkittävä kristitty vähemmistö. Sen arvioitiin olleen ennen sotaa noin kymmenen prosenttia, mutta sodan vuoksi määrä on nykyisin pienempi. Syyriassa on myös muita uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä, kuten kurdeja, druuseja ja alaviitteja.

Pitkään kestänyt sisällissota sai ratkaisevan käänteen vuoden 2024 lopulla, kun Ahmed al-Sharaan johtamat kapinalliset etenivät nopeasti ja mursivat Bashar al-Assadin hallinnon otteen maasta vain viikoissa.

Kapinajohtajasta valtionpäämieheksi

Al-Sharaan tausta on merkillepantava. Hänet tunnettiin aiemmin taistelijanimellä Abu Mohammad al-Jolani, ja hän taisteli Irakin sodan aikana al-Qaidan Irakin joukoissa. Frontlinen mukaan ryhmä tunnettiin armottomuudestaan, ja jopa al-Qaidan emojärjestö arvosteli sitä suuresta siviiliuhrien määrästä. Yhdysvaltalaisjoukot ottivat hänet kiinni Irakissa, ja hän vietti vuosia vankina muun muassa Camp Buccassa. Vankeudessa hän kirjoitti islamistisen suunnitelman Syyrian valtaamiseksi (HS). Syyrian kansannousun alettua hän palasi Syyriaan ja perusti al-Nusran rintaman, jota pidettiin al-Qaidan Syyrian haarana. Järjestö itsenäistyi Hayat Tahrir al-Šam -nimiseksi, taisteli Syyrian sisällissodassa hallitusta vastaan ja hallitsi sisällissodan aikana Idlibin maakuntaa autoritaarisella ja islamistisella otteella.

Assadin kaaduttua valtaan noussut Ahmed al-Sharaa on pyrkinyt muuttamaan kuvaansa kapinajohtajasta valtionpäämieheksi. Kansainvälisessä mediassa hän esiintyy miehenä, joka lupaa yhtenäisyyttä, jälleenrakennusta ja uuden perustuslaillisen järjestyksen rakentamista. Syyrian uusi parlamentti kokoontui ensimmäisen kerran heinäkuussa 2026, mutta sen valta on rajallinen ja suuri osa järjestelmästä säilyy presidenttivetoisena.

Samalla lännen suhtautumisessa Syyriaan on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Al-Sharaa vieraili ensimmäisenä Syyrian presidenttinä Valkoisessa talossa marraskuussa 2025. Yhdysvallat poisti Syyrian valtiollisten terrorismin tukijoiden listalta elokuussa 2026, ja al-Sharaa kuvasi päätöstä historialliseksi mahdollisuudeksi kääntää maa kohti kehitystä ja jälleenrakennusta. Uutiskuvissa entinen kapinajohtaja on totuttu näkemään pukuun pukeutuneena valtionpäämiehenä.

Ahmed al-Sharaa tapaamassa presidentti Trumpia Valkoisessa talossa marraskuussa 2025. Kuva: Wikimedia Commons

Toiveen ja todellisuuden ristiriita

Kristittyjen ja muiden vähemmistöjen kokemukset kertovat kuitenkin toista. Britannian parlamentin alahuoneen tutkimuspalvelun syyskuussa 2026 julkaisemassa katsauksessa todetaan, että uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistunut väkivalta lisääntyi Assadin kaatumisen jälkeen ja että uskonnonvapauden tilanne on jatkanut heikkenemistään. Erityisesti alaviitteihin, druuseihin ja kristittyihin kohdistuneista hyökkäyksistä on raportoitu eri puolilla maata.

Marttyyrien Äänen paikalliset lähteet kertovat kehityksestä, joka on heidän mukaansa tehnyt kristittyjen arjesta epävarmaa ja pelon täyttämää. Häirintä ja painostus ovat lisääntyneet ja saaneet jopa raakoja muotoja. Aseistautuneet joukot tulevat ammuskelemaan ja rähinöimään kristittyjen asuttamiin kaupunginosiin sekä karkottavat kristittyjä pois kodeistaan ja polttavat heidän talojaan.

Syyrialaisten kristittyjen mukaan jotkut maan muslimioppineet ovat julkisissa puheissaan yllyttäneet ajamaan kristittyjä pois maasta. Eräs paikallinen kristitty kertoo, että julkisissa puheissa vähemmistöille luvatut oikeudet eivät toteudu käytännössä. Hänen mukaansa kristityillä ei ole luottamusta uuteen hallintoon.

Sieppauksia, suojelurahaa ja pelkoa

Yhteyshenkilömme kertoo olevansa henkilökohtaisesti päivittäin peloissaan kahden teini-ikäisen tyttärensä turvallisuudesta. Hänellä on tiedossaan lukuisia tapauksia, joissa kristittyjen perheiden tyttöjä on siepattu pakkoavioliittoon muslimimiehen kanssa. Perheet ovat menettäneet kaikki yhteydet tyttäriinsä. Uutena ilmiönä ovat myös poikien sieppaukset lunnaiden toivossa.

Aseistautuneet ryhmät vaativat kristittyjä maksamaan suojelurahaa. Islamilaisessa perinteessä tällaisesta ei-muslimeilta perittävästä verosta käytetään nimitystä jizya. Koraanin suurassa 9:29 mainittu jizya tarkoitti historiallisesti veroa, jota juutalaiset ja kristityt joutuivat maksamaan islamilaisen hallinnon alaisuudessa. Nyky-Syyrian kristittyjen kertomuksissa suojelurahan vaatiminen näyttäytyy nöyryyttämisen ja alistamisen muotona.

Kristittyjen turvattomuutta vahvisti kesäkuussa 2025 Damaskoksen Dweil’an alueella tehty itsemurhaisku kreikkalaisortodoksiseen Mar Elias -kirkkoon. Iskussa aseistautunut mies avasi tulen jumalanpalvelukseen kokoontuneita kohti ja räjäytti sen jälkeen räjähdevyönsä kirkon sisällä. Kansainvälisten uutistoimistojen mukaan iskussa kuoli ainakin 25 ihmistä ja yli 60 haavoittui.

Syyrian hallinto on toistuvasti puolustautunut sanomalla, että näiden tekojen takana ovat itsenäiset aseelliset ryhmät. Kirkkoiskusta hallinto syytti Isis-taustaista aseryhmää. Toisaalta useissa tapauksissa on käynyt ilmi, että tekijät ovat uutta hallintoa tukevia ryhmiä. Lähi-idän alueella toimivien yhteistyökumppaniemme arvio on, että useat ryhmät toimivat uuden hallinnon hiljaisella hyväksynnällä, jolloin hallinto voi esittää virallisesti syyttömyyttään.

Kristittyihin kohdistuvaa vainoa tulee kuitenkin myös turvallisuusviranomaisten taholta. Lähteemme kertoo papista, joka matkusti toiselle alueelle Syyriassa tapaamaan sukulaisiaan. Turvallisuusviranomaiset pidättivät hänet ja hän vietti vankilassa arviolta vajaat 20 päivää. Haastattelun mukaan syy oli hänen uskonsa Kristukseen ja se, että hän oli kurditaustainen kristitty.

Yleisen asenneilmapiirin koventuminen näkyy myös perheiden ja sukujen suhtautumisessa kristityksi kääntyneisiin.

Daraasta kotoisin olevan ”Mariam” tilanne kertoo tästä. Daraa tunnetaan Syyrian kansannousun alkupaikkana, mutta ”Mariamin” kohdalla uhka tuli aivan läheltä: hänen oma perheensä ajoi hänet pois kotoa, ja hänen veljensä uhkasi tappaa hänet. ”Mariam” pakeni ilman vaihtovaatteita, ruokaa tai juomaa. Paikalliset kristityt ystävät ovat majoittaneet hänet väliaikaisesti ja auttaneet häntä tuomalla ruokaa ja juotavaa, mutta hänen tulevaisuutensa on täysin auki.

Kumppanimme kertovat, että turvallisuustilanne vaihtelee alueittain. Joillakin alueilla seurakunnat voivat kokoontua, toisilla se ei ole enää mahdollista. Kuitenkin yleinen suuntaus on selvä. Kristittyjen ja muiden vähemmistöjen oikeudet ja turvallisuus ovat vakavasti uhattuja.

Paikallisten mukaan ahdinko ei koske vain turvallisuutta, vaan myös toimeentuloa. Kristittyjä erotetaan työpaikoista, eikä heitä oteta valtion tehtäviin samalla tavalla kuin enemmistöön kuuluvia. Samoin kohtelu valtion virastoissa riippuu ratkaisevasti henkilön uskonnosta. Sunnimuslimit saavat hyvää palvelua, mutta muut eivät.

Kristuksen ruumista tarvitaan

Naistentyötä muslimien keskuudessa Syyriassa

Kaiken tämän keskelläkin kontaktimme jatkaa työtään paikallisten naisten, yleensä muslimien, ja lasten hyväksi. ”Jumala kutsuu meitä jäämään Syyriaan. Rakastamme kansaamme ja haluamme olla sille siunauksena välittämällä Jeesuksen rakkautta ihmisille”, kumppanimme kertoo. Muualta tuleva tuki on äärimmäisen arvokasta. ”Tarvitsemme Kristuksen ruumista. Kiitos, että olette rinnallamme!”

Hän pyytää meitä rukoilemaan erityisesti seuraavien asioiden puolesta: