Muuttaminen 11-vuotiaana sisäoppilaitokseen toiseen maahan ei ole jäänyt Elias Lammin mieleen vaikeana kokemuksena. Hankalaa oli sen sijaan löytää oma paikka paluumuuttajana Suomessa.
Voisi kuvitella, että lapsuus sodan ja kaaoksen keskellä sekä muutto 11-vuotiaana sisäoppilaitokseen naapurimaahan aiheuttaisi traumoja ja tekisi katkeraksi.
Keski-Aasiaan vauvana perheensä kanssa muuttanut Elias Lammi ei kuitenkaan koe olevansa katkera eikä traumatisoitunut.
Hän ei muista, että sisällissota, väkivaltaiset vallanvaihdokset ja hirmuhallinto olisivat varjostaneet hänen poikavuosiaan.
– Rakastava ja välittävä kristillinen ulkomaalaisten yhteisö takasi lapsille henkisesti turvallisen kasvuympäristön, Lammi muistelee.
Muutto naapurimaahan yläkouluun sujui sekin mukavasti, sillä isoveli oli jo raivannut tietä.
Nykyisin Elias Lammi on kolmekymppinen neljän lapsen isä, joka elää perhe-elämää Kankaanpäässä. Ammatiltaan hän on uskonnon ja teknisen työn opettaja.
Ensimmäiset 15 vuotta ulkomailla pitävät kuitenkin huolen siitä, että hän ei koskaan tule tuntemaan itseään tavalliseksi kankaanpääläiseksi tai ylipäänsä tavalliseksi suomalaiseksi.
Hänestä kasvoi se niin kutsuttu kolmannen kulttuurin lapsi – Third Culture Kid.
Ehdottomasti saamapuolella
Kolmannen kulttuurin lapsi on viettänyt ison osan lapsuudestaan vanhempiensa kotikulttuurin ulkopuolella. Heitä ovat lähetystyöntekijöiden lasten lisäksi esimerkiksi diplomaattien ja kansainvälistä bisnesuraa tekevien vanhempien jälkeläiset.
Tällaisen ihmisen ensimmäinen kulttuuri on vanhempien kotikulttuuri ja toinen on asuinmaan kulttuuri. Näiden sekoituksesta syntyy kolmas kulttuuri, jossa on aineksia molemmista.
Jos käy hyvin, ihminen kokee kaikki kolme jollain tavalla omikseen. Jos käy huonosti, hän on koditon niissä kaikissa.
Elias Lammi vakuuttaa, että lähetyslapsuus on antanut hänelle paljon. Hän monikielinen, kulttuurisesti joustava ja ymmärtää erilaisuutta.
– Olen ehdottomasti saamapuolella!
Hän on neljän pojan veljeskatraasta toisiksi vanhin ja kertoo olleensa huoleton poika, joka ei murehtinut tai ollut huolissaan juuri mistään.
– On silti hyvä muistaa, että samankaltaiset olosuhteet voivat jättää erilaisiin lapsiin aivan erilaisen jäljen.
Pulmia pikkukaupungissa
Myös lehmänhermoisella Elias Lammilla on ollut omat vaikeat vaiheensa. Lapsuudenperhe muutti Suomeen Eliaksen ollessa tukevasti teini-iässä.
Se oli identiteetin rakentumisen kuohuvinta aikaa. Kaikkien teinien tavoin hän olisi tarvinnut ympärilleen kavereita, joiden kanssa etsiä omaa paikkaa uudessa maassa.
Kavereita ei kuitenkaan ollut helppo löytää. Ainoa tukiverkko oli perhe.
– Näin jälkiviisaana tarkastellen Huittinen osoittautui minulle monella tapaa vaikeaksi kaupungiksi.
Paljon sokerijuurikkaita, vähän kansainvälisyyttä.
Pienessä satakuntalaisessa peltojen ympäröimässä kaupungissa oli paljon viljaa ja sokerijuurikkaita, mutta hyvin vähän kansainvälisiä vaikutteita.
– Olisi ollut helpompi sopeutua, jos olisimme muuttaneet paikkaan, jossa olisi ollut meille sopiva yhteisö. Mutta näin se sitten vaan meni.
Ikä on auttanut Elias Lammia ymmärtämään itsensä lisäksi myös vanhempiaan. He olivat olleet poissa Suomesta yli 20 vuotta.
– Kotimaahan paluuseen saattaa liittyä lasten voimakas oireilu. Ja samalla kun vanhemmat yrittävät selvitä omasta paluushokistaan, heidän olisi autettava lapsia heidän kriisissään.
Vihdoin oma porukka
Kansanlähetyksen nuortentapahtumat Ryttylässä olivat valopilkkuja, mutta kolmannen kulttuurin nuorille järjestetty leiri vuonna 2009 sytytti valot kunnolla.
Lähetysjärjestöjen yhdessä järjestämällä Finnish body, foreign soul -leirillä syntyi kaveriporukka, joka tuli yhteen monta kertaa vuodessa.
– Meitä kokoontui kymmenkunta henkeä jonkun kotona tai isovanhempien mökillä. Me ei välttämättä edes paljoa juteltu lähetyslapsuuteen liittyvistä asioista, mutta koimme kuuluvamme yhteen. Tämän porukan avulla selvisin nuoruudesta täysjärkisenä.
”He ymmärtävät, ei tarvitse selittää.”
Elias Lammille ei ole aivan yksinkertaista selittää ryhmän merkitystä.
– Toisilla lähetyslapsilla on usein samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia kuin itselläni. He ymmärtävät mitä tarkoitan ja tunnen, ei tarvitse selittää ja kertoa taustatietoa. Tätä ymmärretyksi tulemisen tunnetta ei ”tavissuomalaisen” kanssa yleensä synny.
Elias Lammille kolmannen kulttuurin nuorten leirit ovat olleet niin merkityksellisiä, että hän on lähtenyt mukaan järjestämään niitä. Tänä vuonna leiri järjestetään juhannuksen jälkeisellä viikolla Kansanlähetysopistossa Ryttylässä.
Ystäviä pahan päivän varalle
Elias Lammi toivoo, että mahdollisimman moni ulkomailla lapsuutensa elänyt nuori löytäisi ystäviksi kohtalotovereita, joiden kanssa voi puhua identiteetin ja oman paikan löytämisen haasteista tai vaikka ulkopuolisuuden tunteesta.
– On hyödyllistä puhua kaikesta, mikä vaivaa. Ja vaikka nyt ei vaivaisi mikään, voi olla merkittävää luoda ystävyyksiä ja verkosto, jotka ovat olemassa sitten, kun niitä tarvitsee.
– Teini-iässä ystävystyminen on helpompaa kuin myöhemmin. Nuorena luodut suhteet voivat kantaa hedelmää pitkälle tulevaisuuteen, Elias Lammi rohkaisee.
Finnish But Foreign Soul -leiri Kansanlähetysopistossa Ryttylässä 25.–27.6. Lisätietoja tästä.
