Harva voi sanoa selvinneensä useista äärimmäisistä tilanteista. Heikki Korpin elämään mahtuu niin ylä- kuin alamäkiä sekä monia dramaattisia hetkiä, joita hän ei selitä sattumalla vaan Jumalan väliintulolla.
Ylöjärven helluntaiseurakunnan pastorina toimiva Heikki Korppi on selvinnyt elämässään monenlaisista – hengenvaarallisistakin − kokemuksista.
− Olen huomannut, että Jumalalla on suunnitelma valmiina, ja saamme kulkea edellä valmistetuissa teoissa.
Hän hämmästelee Jumalan johdatuksen yksityiskohtaisuutta ja selkeyttä. Sitä hän on saanut todistaa lähdettyään 21-vuotiaana kokoaikaiseen Jumalan valtakunnan työhön.
Veitsi kurkulla
Erään kerran seurakunnan teetupaillan yhteydessä paikalle sattunut päihtynyt jengipomo vetäisi veitsen hihastaan. Hän laittoi sen Korpin kurkulle valmiina viiltämään.
”Tunsin, että Jumala oli meidän kanssamme.”
− Ilma sakeutui siinä aika vahvasti. Tuijotimme toisiamme puukon terä kurkullani. Hänen silmänsä olivat vihaa täynnä. Sanoin hänelle rauhallisesti, että voit pistää ilmat pihalle, mutta ensin sanon sinulle yhden asian: Jeesus rakastaa sinua.
Tilanteeseen tuli merkillinen “jumalallinen laskeuma”.
− Kaikki pelko hävisi ja tuli yliluonnollinen rauha, jonka muutkin kokivat. Sitten kaveri laski puukkonsa ja poistui jenginsä kanssa paikalta.
− Tunsin, että Jumala oli meidän kanssamme.
Hetkeä myöhemmin Korppi kohtasi vielä saman miehen, joka kertoi jonkin voiman estäneen häntä liikuttamasta kättään, vaikka tahto olisi ollut tappaa. Jengipomo murtui ja pyysi: “Voitko rukoilla puolestani?” Korppi siunasi miestä, joka painui kyynelehtien yön pimeyteen.
Lähes rekan alle
Kerran Korppi oli ajamassa öisessä tihkusateessa. Yhtäkkiä hän huomasi, että vastaan ajoi kaksi rekkaa rinnakkain keskinäisessä ohitustilanteessa. Hän arvioi ainoaksi pelastuskeinokseen yrittää ajaa tien oikealla puolella olevasta kaiteesta läpi, vaikka saattaisi kimmota siitä rekan alle. Jos hän kuolisi, kaksi pientä lasta jäisi vaimolle hoidettavaksi.
”Mietin, olenko vielä hengissä.”
Valojen tullessa liki Korppi tempaisi auton oikealle ja heti takaisin vasemmalle.
− Tajusin, että nyt tapahtui jotain sellaista, mitä en ymmärrä. − Mietin, olenko vielä hengissä. Sinne menivät rekat eikä autossa ollut naarmuakaan.
Korppi huomasi, että juuri siinä kohtaa, missä hän oli ohjannut oikealle, oli pitkä bussipysäkki.
− Olin itse vetäissyt siihen, mutta olen aivan varma, etten itse ollut ohjannut autoa takaisin tielle vaan joku muu. Oli tapahtunut ihme.
** Kuuntele lisää Heikki Korpin jännittävistä elämänvaiheista Radio Deissä, Iltalamppu-ohjelmassa 6.7. (osa I), 13.7. (osa II) ja 20.7. (osa III) klo 18.03 ja uusintana saman viikon lauantaina klo 21.03. Tai klikkaa itsesi Dei Plussaan: Iltalamppu-ohjelman jaksot 4/2026, 5/2026 ja 6/2026.
Teksti: Sofia Ziessler-Korppi, Taisto Laakson haastatteluiden pohjalta
