Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Merestä pelastunut otti vastaan myös Jeesuksen tarjoaman pelastuksen

 
Laila Tähtelä

Laila Tähtelä samalla Rauman satamalaiturilla, josta hänet pelastettiin yli 60 vuotta sitten. KUVA: Taisto Laakso

Rauman edustalla vuonna 1964 sattuneessa onnettomuudessa hukkui 28 ihmistä. Laila Tähtelä oli yksi 13 pelastuneesta. Meri kuitenkin näytti hänelle uudelleen voimansa ja vei häneltä lapsen.

Tytöt lauloivat myrskyävällä merellä, Rauman edustalla, matkalla Kuuskajaskarin alokastanssiaisiin: ”Myrsky-yönä vaari hukkui meren mustiin laineisiin, tuonen käki jossain kukkui, jäi mummo kyyneliin”. ”Lopettakaa”, kuului huuto ja Tango Pelargonian laulaminen vaikeni. Vain minuuttien päästä rysähti, kun hinaaja Rauma II törmäsi tyttöjä kuljettaneeseen alukseen. Kuljetusvene K-8 kallistui ja painui välittömästi meren pohjaan. 28 henkeä hukkui, 13 pelastui, joista yksi oli Laila Tähtelä (os. Matula).

Urheilutausta auttoi uimaan

 

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

”Joku huusi Jumalaa avuksi, joku äitiä.”

 

Tähtelä kertoo lähes 60 vuotta sitten tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa hän oli ainoa, joka pelastautui uimalla satamalaituriin. Matkaa oli noin 150–200 metriä, ja veden lämpötila oli todella alhainen.

− Istuin aluksen takaosassa ja ajattelin, että tulipa iso laine. Sitten olinkin yhtäkkiä sysimustassa vedessä. Ainoa ratkaisu oli lähteä uimaan. Minulla oli urheilutaustaa ja olin tottunut tulemaan aina maaliin. Uimariharrastus oli siinä tilanteessa pelastukseni.

− Joku huusi Jumalaa avuksi, joku äitiä. Kyllä itsellänikin varmasti Jumala tuli mieleen. Uidessani ajattelin, että jaksanko sittenkään. Menin monta kertaa veden alle. Elämän filminauha pyöri edessäni, ja epäonnistumisen ajatukset.

Tähtelä ui valonheittimen valokäytävää pitkin kohti satamalaituria, jossa merimiehet ja sataman työntekijät olivat laskeneet häntä varten veteen puutikkaat, joille hän viimeisillä voimillaan nousi ja auttajat saivat hänet pelastettua.

Laila oli muutaman päivän sairaalassa. Hän sai silloin vielä itselleen tuntemattomalta Kansan Raamattuseuran evankelistalta Ilpo Ylikoskelta kirjeen, jossa tämä kehotti vastaan ottamaan myös Jeesukselta tulevan pelastuksen.

Laila Tähtelä seppeleenkantajana hukkuneiden yhteisissä hautajaisissa Monnan hautausmaalla Raumalla 20.12.1964. KUVA: Laila Tähtelän arkisto

Taivastiestä merkitystä elämään

Vaikka moni asia oli Laila Tähtelän elämässä hyvin, hänellä oli kuitenkin sisimmässään tyhjä olo. Mutta Jumala veti tyttöä puoleensa erilaisten vaiheiden kautta.

− Tulin lopulta herätykseen aivan yksin kotona. Luin hengellisen kirjan, jota tuttavani oli suositellut, ja niin kasvu lähti tapahtumaan.

Taivastiellä on Lailan elämä ollut mielenkiintoista. Hän on käynyt monessa sielun hoitokoulutuksessa, sydämen asiana on ollut hoitaa omia traumoja ja haavoja.

− Kun on käynyt omaa elämäänsä läpi ja on ollut erilaisia elämänvaiheita, uskaltaa olla toisen vierellä lohduttamassa.

Lapsen menetys on suuri suru

 

”Uskon, että mitään ei tapahdu sattumalta.”

Meri on ollut aina tärkeä elementti Tähtelän elämässä. Hänen miehensä teki työnsä merillä, samoin Lailan isä.

− Nykyisin eläkkeellä vietämme aikaa mökillä järven rannalla, mutta meri on silti aina tärkeämpi, Tähtelä kertoo hymyillen.

Merellä oli myös roolinsa perheen traagisessa onnettomuudessa yli 50 vuotta sitten. Perheen touhukkaat nelivuotiaat kaksospojat olivat menneet naapuriin ja päättäneet lähteä rantaan ongelle.

− He olivat tottuneet leikkimään veden äärellä. Heille oli aina sanottu, että pelastusliivit päälle, kun ollaan rannassa. Jesse-poika oli horjahtanut veteen. Petteri lähti hakemaan apua kotoa. Mitään ei enää ollut tehtävissä, kun pelastajat saapuivat.

Laila Tähtelän kaksoispojat Jesse (vas.) ja Petteri kirkon portailla 10 päivää ennen Jessen hukkumista. KUVA: Laila Tähtelän arkisto

15-vuotias isosisko oli nauhoittanut uudelle kasettisoittimelleen poikien tarinoita edellisenä päivänä, ja Jesse oli laulanut nauhalle hengellisen laulun. ”Usko Jeesukseen on enemmän kuin mielipiteet maan. Se on enemmän kuin osaamme me ajatellakaan”, Tähtelä tapailee laulua. Kappaletta kuunneltiin Jessen kuoleman jälkeen.

− Pyhä Henki tuli keskellemme ja vakuutti, että Jesse jätti tällaisen sanoman meille.

Perheenäiti on miettinyt monesti, mikä tarkoitus Jessen kuolemalla oli?

− Uskon, että mitään ei tapahdu sattumalta. Olen usein saanut rohkaisuna laulun sanat: ”Mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu.” Lapsensa menettäminen on elämän suurin menetys, sen jälkeen ei enää pienet tuulet horjuta, Tähtelä toteaa.

 

Teksti: Hanna Valkonen, Taisto Laakson haastattelun pohjalta

Kuuntele Laila Tähtelän haastattelu Dei Plussasta (Iltalamppu 26.11.23). Taisto Laakson toimittamaa Iltalamppua lähetetään Radio Deissä suorana lähetyksenä ma klo 18.03 ja la klo 21.03 (uusinta). Kaikki jaksot löytyvät myös Dei Plussasta.

Laila Tähtelän haastattelu on alun perin julkaistu radiotyön ystävien Aalloilla-lehdessä 1/2024.

 
Dei, herätys, artikkeliban 7.2.- (1/2)