Viime viikolla Etelä-Koreassa munkiksi vihitty robotti on saanut piispa Matti Revon pohtimaan tekoälyn mahdollisuuksia kirkon missiossa. Voiko robotti julistaa evankeliumia ja ylistää Jumalaa?
Kirkon missiossa on aina ymmärretty käyttää uusia välineitä ennakkoluulottomasti kirjapainosta puhelimiin, elokuviin, radioon ja tietoverkkoihin.
– Entä robotit? piispa Matti Repo kysyi esitelmässään teologian ja uskonnon tutkimuksen päivillä Helsingissä keskiviikkona.
Hän arveli, että tekoälyltä sujuu esimerkiksi nälänhädän lievittäminen ja sairaiden hoito.
–Mutta voiko kone korvata ihmisen, kun kyse on uskosta todistamisesta? Repo kysyi.
Hän totesi, että kone voi kyllä toistaa evankelioivia iskulauseita ja lausua oppimiaan siunauksia.
Viime viikolla uutta teknologiaa hyödynnettiin Etelä-Koreassa vihkimällä robotti buddhalaiseksi munkiksi.
– Kyllä se kysymyksiä herättää. Harjoittaako robotti uskontoa vai toimittaako se vain rituaaleja? Uskooko se, vai noudattaako se vain ohjelmoijansa määräyksiä? Onko sillä vapautta epäillä ohjelmoijaansa?
Voiko tekoäly ylistää?
Piispan mielestä on tarpeen pohtia, edellyttääkö uskonnon harjoittaminen vapaita valintoja tekevää sielua.
– Tekoäly voi kirjoitta rukouksen, mutta voiko se rukoilla? Se voi säveltää ja sanoittaa virren, mutta voiko se ylistää Jumalaa? Voiko se tunnustaa tehneensä jotakin väärää? Voiko robotti synnyttää rakkautta, voiko tietokone vahvistaa toivoa?
Revon mukaan mission tarkoitus on edistää Jumalan valtakuntaa sekä hengellisessä että ruumiillisessa mielessä. Tämä asettaa tekoälylle ja roboteille rajat.
– Kirkko on sakramentaalisen elämän jakamista Pyhässä Hengessä. Todistus ja palvelu Jumalan työnä ja kirkon tehtävinä edellyttävät kokoontuvaa ihmisyhteisöä.
– Kristinusko on ruumiillinen usko. Sen perusoppeihin kuuluu koko materiaalisen luomakunnan synty kaiken alussa. Kristinuskon pelastuskäsitys keskittyy ruumiin ylösnousemukseen.
Aineellisuus on läsnä paitsi sakramenttien aineessa myös niihin liittyvässä ihmisen koskettamisessa, Repo huomautti.
Rituaalien suorittamiseen robotti voi siis ehkä riittää, mutta kristinuskon aineellisuus ja yhteisöllisyys pitää Revon mukaan huolta siitä, ettei ihmisten välinen kohtaaminen voi jäädä pois.
Mystiikkaa ja ihmeitä
Keskiviikkona päättyneet neljännet teologian ja uskonnon tutkimuksen päivät olivat moniuskontoinen katsaus tutkijoiden tämän hetken kiinnostuksen kohteisiin.
Esimerkiksi Helsingin yliopiston systemaattisen teologian yliopistonlehtori Rope Kojonen piti päivillä esitelmät mystisen kokemuksen ymmärtämisestä, tiedon paikallistumisesta uskonnon ja tieteen suhdetta käsittelevässä keskustelussa sekä pahan filosofiasta.
– Antoisaa on ollut ja aiheita laidasta laitaan. Kuuntelin esimerkiksi sosiologisen tutkimuksen tuloksia siitä, miten nigerialaiset ovat kokeneet ihmeparantaja Joseph Ayo Babalolan toiminnan. Myös filosofinen analyysi suufilaisesta mystikosta oli mielenkiintoinen.
Ajankohtaisena aiheena Kojonen mainitsee sen, millaisen panoksen teologia voi antaa yhteiskunnan turvallisuuteen.
Uskontojen, näkökulmien ja aiheiden kirjo saattaa myös hämmentää. Kojonen ymmärtää tämän. Hän kuitenkin puolustaa sekä päivien että tutkimuksen moninaisuutta.
– Tutkijat voivat testata monenlaisia villejäkin ajatuksia. Ongelmana voi kuitenkin olla, että näkökulmat ja menetelmät eivät kohtaa. Tällaisilla päivilläkin voi syntyä kuplia, joiden sisällä ihmisillä on samansuuntaisia ajatuksia. Panostusta tarvitaan siihen, että erilaiset keskustelisivat keskenään.
Erimielisyyttä identiteetistä
Kojonen muistuttaa, että teologian alalla on erimielisyyttä siitä, mikä alan identiteetti on
– Alan tieteellisyyden kannalta on tärkeää, että tutkimus tehdään hyvin riippumatta siitä, onko tutkijalla jokin ideologinen päämäärä. Aina on riski, että oma ideologia vääristää tutkimustulosta. Erilaisten tutkijoiden kanssa vuorovaikutuksessa oleminen on tämänkin vuoksi tärkeää, Rope Kojonen toteaa.
Kun esimerkiksi liberaali tutkija tutkii konservatiivista ajattelua, moni konservatiivi alkaa epäillä, ettei tuloksena voi olla oikeaa tietoa. Kojosen mukaan tutkijan asenne ei ratkaise asiaa, vaan hänen ammattitaitonsa ja etiikkansa tutkijana.
– Kyllä liberaali tutkija saa tutkia konservatiivista ajattelua. On hyvä, että on sekä sisäpuolisia että ulkopuolisia tutkijoita. Lisäksi heidän näkökulmansa olisi saatava keskustelemaan.
Tiedollisia riskejä
Rope Kojonen on käsitellyt tieteen ja uskon suhdetta useissa teoksissa ja artikkeleissa.
Tammikuussa hän puhui Suomen teologisessa instituutissa teologian merkityksestä modernin tieteen synnylle ja kirjoitti verkkolehti Areiopagiin perisynnin suhteesta evoluutioteoriaan.
Teologian ja uskonnon tutkijoiden päivien normatiivisuutta käsittelevässä paneelissa Rope Kojonen nosti esiin tieteenfilosofi Inkeri Koskisen ajatuksen tieteen luotettavuudesta.
– Koskisen mukaan tiedollinen objektiivisuus syntyy siitä, että tutkija ottaa huomioon tiedolliset riskit. Riski voi syntyä siitä, että tutkijalla on vahva oma kanta tutkittavaan asiaan, mutta toisaalta se voi syntyä myös tutkittavan asian vieraudesta.
Teologian ja uskonnontutkimuksen päivät järjestettiin tänä vuonna neljännen kerran, ja niille osallistui noin 400 alan ammattilaista ja opiskelijaa. Teemana oli uskonto ja teologia epävarmuuksien aikana.
Järjestäjinä toimivat useat teologiset ja uskonnontutkimuksen seurat yhteistyössä muun muassa Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan ja Kirkon tutkimuksen ja koulutuksen kanssa.
