Yleinen: Tuomas Enbuske kuvaa luterilaista uskoaan: ”Ei kielilläpuhumista, ei ikoneja, ei suitsukkeita – Sana riittää”

Maailman valonako? – ”Kun Jeesus täyttää sydämen, se näkyy”

 
Mies pitelee hymyillen käsissään kahta granaattiomenaa torilla.

Evankeliumin salaisuus on Kristuksen risti, jossa on lunastus. Siksi kristinuskon valossa on toivoa, Taneli Hassinen pohtii. Kuva: Jani Laukkanen

Kylväjän kesäpäivien teemana ovat Jeesuksen sanat ”Loistakoon valonne”. Mitä ilmaisu tarkoittaa kristityn arjessa? Kysyimme asiaa kahdelta Kylväjän työn ystävältä.

Taneli Hassisen intohimoinen työnteko päättyi kertarysäyksellä joulukuussa 1996. 

Hän oli ehtinyt työskennellä ilmoitusmyyjänä, tv-alan yrittäjänä, Finnairin rahtivarastolla, lähtöselvitysvirkailijana ja lopulta sinivalkoisen lentoyhtiön ulkomaanhenkilöstön koulutuspäällikkönä.

Dei  Eurovaalit neliöb. 7.5.-3.6.

Uskovassa kodissa kasvanut ja viidesläisissä yhteisöissä pitkään mukana ollut Hassinen oli paiskinut yli 60-tuntisia työviikkoja, ja nyt hänen voimansa olivat lopussa. Avioliitto rakoili, suhde lapsiin oli etääntynyt ja elämä tuntui muutenkin olevan umpikujassa. Burnout, sanoi lääkäri.

Perhe lähti tuulettamaan ajatuksiaan Yhdysvaltoihin. Siellä Taneli koki voimakkaan Jumalan puhuttelun. Hän tajusi ensimmäisen kerran syvällisesti, että kristillinen elämä perustuu suhteeseen eikä suorittamiseen. Jumalasuhteen vaalimisesta tuli tärkeää.

– Kun evankeliumin valo syttyi, ymmärsin myös, että se valo on tarkoitettu loistamaan eikä vakan alle. Aiemmin uskonelämässäni ei ollut valoa sen enempää piilotettavaksi kuin jaettavaksi, Kylväjän hallituksessa tänä vuonna aloittanut Hassinen muistelee.

Nuoren uskovan paineet

Kylväjän tämänvuotisten kesäpäivien teemana on ”Loistakoon valonne”. Teema perustuu Jeesuksen Vuorisaarnan sanoihin: ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:14–16.) 

Tampereella asuva Annukka Huuskonen muistaa, kuinka hän nuorena uskovana koki paineita tämän raamatunkohdan vuoksi. Se toi mieleen tilanteita, joissa hän oli käyttäytynyt epäkypsästi tai jättänyt käyttämättä luontaisen tilanteen todistaa uskostaan.

– Ensireaktioni näihin Jeesuksen sanoihin oli: hups, onpas iso homma. Mietin, näkyykö Kristuksen valo teoissani. Pystynkö elämään niin, että se näkyy? Myöhemminkin olen välillä sortunut ajattelemaan, että valona oleminen on jotakin, mitä kristityn pitää puristaa itsestään.

Nykyään Huuskonen yhdistää nämä Vuorisaarnan lauseet Jeesuksen toteamukseen: ”Minä olen maailman valo” (Joh. 8:12). Siksi myös kristityn heijastama valo on peräisin Jeesuksesta.

– Ajattelen, että jos katseemme on hänessä, silloin meidän ei tarvitse puskea valon näkymistä. Päinvastoin emme voi sitä kauheasti pidätellä. Ainoa tehtävämme on olla sen verran läpinäkyviä, että valo voi loistaa.

Nainen istuu sohvalla ja neuloo hymyillen
Annukka Huuskonen yhdistää Kristuksen valona olemiseen paljon sellaista Jumalan vaikutusta, jota uskova itse ei huomaa. – Toki valo on myös evankeliumia, eli sanojakin tarvitaan. Kuva: Annukka Huuskosen albumi

Eri rooleissa eri tavalla

Huuskonen on pohjakoulutukseltaan sairaanhoitaja. Vuosina 2010–2015 hän työskenteli Bangladeshissa Kylväjän ja sen kumppanijärjestön terveysprojektin neuvonantajana. Viime vuodet hän on toiminut hoitotyön opettajana Tampereen ammattikorkeakoulussa.

Raamatullisessa kielenkäytössä valo-vertauskuva ei tarkoita ensisijaisesti oppineisuutta, vaan siihen liittyy myös ajatuksia Jumalan ilmestyksestä ja läsnäolosta, moraalisesta puhtaudesta sekä Jeesuksen ja apostolien opetusten mukaan elämisestä.

Huuskonen sanoo olevansa melko arka kertomaan Jeesuksesta etenkin vieraammille ihmisille. Sen sijaan ammatti hoitotyön opettajana antaa luontevia mahdollisuuksia maailmankuvakeskusteluihin.

– Eri tilanteissa ja rooleissa kristityn identiteetistä näkyvät eri puolet. Työminässäni koen luontevaksi haastaa opiskelijoiden ajattelua arvoista ja maailmankuvista ja jopa Jumalasta, jos aihe antaa myöten.

Huuskonen uskoo, että myös moraalisesti epäonnistunut uskova voi toimia Kristuksen valon levittäjänä, jos on aito ja avoin myös omien lankeemustensa kohtaamisessa.

– Silloin voimme loistaa Kristuksen valoa myös siinä, miten hän tekee työtään meissä rikkinäisissä ihmisissä.

Ystävät kutsuvat Huuskosta toisinaan ”aurinkoiseksi Annukaksi” hänen optimistisen elämänasenteensa vuoksi. Miten Kristuksen valon loistaminen ja luonteen valoisuus suhteutuvat toisiinsa?

– Ehkä ne voivat olla osin päällekkäisiä. Jos meillä on Jumalan näkökulma ja katsomme Kristukseen, se voi tuoda meihin levollisuutta ja luottamusta ja auttaa näkemään asiat myönteisemmin, ovatpa maailman olosuhteet mitkä tahansa, Huuskonen pohtii.

Media ja lihaksi tullut viesti

Kun Taneli Hassinen kuntoutui 1990-luvun burnoutistaan, hän eteni Finnairin talousviestinnästä vastaavaksi johtajaksi. Myöhemmin hän työskenteli viestintäjohtajana muun muassa rakennuskonserni SRV:ssä.

Nykyään hän on viestintäalan yrittäjä ja ratkaisukeskeinen terapeutti. Lisäksi hän sai kolme vuotta sitten pappisvihkimyksen, ja vapaa-ajallaan hän palvelee siinä roolissa muun muassa pääkaupunkiseudun luterilaisessa Kotiryhmäverkostossa.

– Pappeus on automaattisesti soihdun käteen ottamista, onpa ihminen missä tahansa. Bisnesyhteisöissä haluan olla pappina ja terapeuttina ihmisten saatavilla. Kysymyksiä esittämällä voin tuoda valoa monimutkaisiinkin elämäntilanteisiin. Ihmiset itse tuottavat usein vastaukset, Hassinen kuvaa.

Hänen mukaansa olennaista on ymmärtää – viestintätermejä soveltaen – että jokainen kristitty on sekä media että ”lihaksi tullut” viesti. Viesti vahvistuu, kun uskova viettää aikaa Kristuksen kanssa.

– On vaikea kuvitella, että valo loistaa kovin kirkkaasti, jos elämässään suuntautuu ihan muihin asioihin. Jos sen sijaan kristittyinä keskitymme siihen, että olemme aina oikean ravinnon äärellä, kristittynä kasvaminen seuraa itsestään ja sen väistämättömänä seurauksena myös valo näkyy.

Ei manipuloinnille

Jeesuksen sanojen mukaan hänen seuraajansa on asetettu valoksi, jotta ihmiset ylistäisivät Jumalaa. Toisinaan usko Jeesukseen synnyttää kuitenkin muissa ihmisissä vastustusta.

Myös Huuskonen ja Hassinen ovat kohdanneet tilanteita, joissa uskonvakaumuksen esille tuominen on johtanut pitkiin katseisiin ja jopa karttamiseen.

– Joissakin ihmissuhteessa se on saanut minut olemaan varovaisempi siinä, mitä asioita otan puheeksi. Ihmissuhde on jäänyt pinnallisemmaksi, mutta se on ollut toisen osapuolen valinta ja olen halunnut kunnioittaa sitä, Annukka Huuskonen kertoo.

Usein vastustuksen syynä ovat uskovien väärät käsitykset siitä, mitä evankeliumin valon loistaminen on, Hassinen arvioi.

Viestintävalmentajana hän korostaa, että kommunikaation onnistumiseen tarvitaan osapuolten keskinäistä yhteyttä, luottamusta ja sitoutumista.

– Meillä kristityillä on taipumus ottaa muista ihmisistä ylivastuuta ja mennä ohjaamaan heitä. Ei meidän tarvitse manipuloida. Voimme luottaa, että meissä oleva valo auttaa ihmisiä näkemään, mikäli heidän elämässään on tarvetta muutokseen.

– Pointti ei ole se, että minä kristittynä puolustan omaa kantaani tai yritän pakottaa Raamattua auktoriteetiksi muille, vaan se, että toimin tavalla, joka avaa toisen ihmisen sydämen evankeliumille. Siinä tarvitaan sensitiivisyyttä ja Pyhän Hengen johdatusta.

Nokeentuneen lampun puhdistus

Vuonna 2011 Hassinen vajosi masennukseen. Erikoista alavireisyyttä jatkui päivälleen seitsemän vuotta. Jälkikäteen hän ymmärsi, että kyse oli Jumalan antamasta hengellisestä erämaajaksosta, joka muutti hänen asennettaan sekä Jumalaa että muita ihmisiä kohtaan.

Jeesuksen Vuorisaarnan aikaan tyypillinen valonlähde oli öljylamppu. Myös Hassisen vertaa kokemaansa masennusjaksoa öljylampun puhdistamiseen.

– Lapsena mökillämme valaistukseen käytettiin öljylamppua. Kun sen lasi nokeentui, lamppu piti sammuttaa puhdistamisen ajaksi. Koko sen seitsemän vuotta olin kyllä uskossa, mutta oli kuin lamppuni olisi sammutettu. Jumala karsi elämästäni pois tiettyjä asioita, jotta hänen valonsa voisi loistaa kirkkaammin.

Annukka Huuskosta rohkaisee Jeesuksen sanojen monikkomuoto: ”Te olette… Loistakoon valonne…”

– Kristittynä eläminen on helpompaa, kun olemme toistemme tukena. Lisäksi ajattelen, että valon loistamisella on jotakin tekemistä sen kanssa, tunnetaanko meidät kristityt välillämme olevasta rakkaudesta.’

Teksti: Heikki Salmela 

Kuvat: Jani Laukkanen ja Timo Huuskonen

Artikkeli on julkaistu Kylväjä-lehdessä 2/23.

Lue lisää:

Kylväjän kesäpäivät Tampereella 10.-11.6.2023

Kutsuttu maan ääriin – Tuomas Auvisen polku tohtorista musiikkievankelistaksi Japaniin

 
Kylvaja artikkelibanneri