Ihmisiin vaikutetaan luomalla mielikuvia. Mielikuvia luodaan kertomuksilla, narratiiveilla. Täysin objektiivista, puolueetonta, narratiivia tuskin on olemassakaan. Jokainen kertoo tarinansa omasta näkökulmastaan, ja vaikka itse uskoo sen ehdottomaan todenmukaisuuteen, on se parhaassakin tapauksessa yksipuolinen. Avoin, kuunteleva ja kunnioittava keskustelu pyrkii löytämään yhteistä narratiivia, jossa keskustelun osapuolet ovat valmiit korjaamaan omaansa ja sen yksipuolisuuksia.
Se, jolla on hallussaan tiedotusvälineet, käyttää valtaa saadessaan oman narratiivinsa tehokkaasti ihmisten tietoisuuteen. Ei ole olemassa objektiivista mediaa. Sosiaalinen media on kuitenkin tehnyt mahdolliseksi myös pienemmille toimijoille saada oma äänensä ja tarinansa kuuluviin. Joskus pieni ääni voi sosiaalisessa mediassa kasvaa yllättävän suureksi ja merkittäväksi. Perinteisten medioiden haltijoilla ei enää ole monopolia narratiivien luomisessa ja levittämisessä – onneksi.
Kirkon johdon useampien piispojen suulla toistetun narratiivin mukaan raamattukonservatiiviset herätysliikkeet ovat muuttuneet entistä jyrkemmiksi erityisesti virkakäsityksessään. Tämä muutos on tapahtunut heidän mukaansa nimenomaan liikkeiden johdossa, ja liikkeiden aktiivit kärsivät tilanteesta. Kukapa ei uskoisi tätä, kun piispat arvovallallaan niin sanovat. Narratiivin, ollakseen uskottava, olisi kuitenkin saatava tukea faktoista.
Kun katsotaan kuluneita 40 vuotta, ei ole vaikea huomata kirkon liberalisoituneen kiihtyvällä vauhdilla. Moni vanhempi kirkon virassa toimiva tai jo eläkkeelle siirtynyt on sanonut, ettei enää tunnusta tätä kirkko samaksi, johon aikoinaan sai vihkimyksen. Eivät herätysliikejärjestötkään toki ole jääneet elämään 1980-lukua, vaan ovat reagoineet toimintaympäristön muutoksiin.
Herätysliikejärjestöjen vastikään tekemät messuyhteisökyselyt osoittivat, että valtaosa toiminnassa mukana olevista kokee järjestöjen nykyisen toiminnan ja linjaukset omakseen. Messuyhteisöjen väkimäärät kasvavat jatkuvasti, ja yhä useampi pitää niitä omana seurakuntanaan. Jos piispojen narratiivi olisi todenmukainen, tarkoittaisi se sitä, että herätysliikkeiden johtajat onnistuisivat jollain keinolla painostamaan vastentahtoiset ihmiset osallistumaan ahdasmieliseen jumalanpalveluselämään. Kuka uskoo sellaiseen tarinaan?
Sanansaattajan pääkirjoitus 7/26 (vähän modifioituna)
