Toiseksi Euroviisuissa sijoittuneen Israelin tie laulukilpailuun oli tänä vuonna kivikkoisempi kuin koskaan. Viisi maata vetäytyi kilpailusta protestina Israelin mukanaololle, ja artisti Noam Bettan harjoitteli esiintymään buuausten keskellä.
Israelin osallistuminen vuoden 2026 Euroviisuihin nousi kuukausien ajan kiivaan keskustelun kohteeksi. Sodan ja Lähi-idän jännitteiden varjossa maan mukanaoloa vastustettiin näkyvästi eri puolilla Eurooppaa. Lopulta viisi maata – Espanja, Irlanti, Norja, Slovenia ja Alankomaat – ilmoittivat boikotoivansa kilpailua protestina Israelin osallistumiselle.
Euroopan yleisradiounioni EBU joutui kokoontumaan Geneveen asti pohtimaan, sallitaanko Israelin osallistuminen kilpailuun lainkaan. Päätös oli lopulta myönteinen, mutta ilmapiiri jäi tulehtuneeksi.
Tämän kaiken keskelle astui israelilaisartisti Noam Bettan.
”Israelin 28-vuotias kilpailija Noam Bettan oli harjoitellut kuukausia esitystään simuloitujen buuausten säestämänä, joita soitettiin hänen nappikuulokkeidensa kautta, jotta hänen äänensä ei murtuisi yleisön kääntyessä häntä vastaan. Koeta keksiä toinen ala, jossa artisti harjoittelee vihamielisyyttä vastaan ennen esitystä; sellaista alaa ei ole”, kuvataan Future of Jewish -verkkosivuilla.
Kuvaus kertoo siitä paineesta, jonka alla nuori artisti joutui esiintymään. Euroviisut, joiden tarkoitus olisi yhdistää kansoja musiikin kautta, muuttuivat poliittisen vastakkainasettelun näyttämöksi.
Silti Bettan ei vastannut vihamielisyyteen vihalla. Haastatteluissa hän puhui avoimesti uskosta ja toivosta ja kertoi yrittävänsä nähdä hyvän myös vaikeuksien keskellä.
”Yritän nähdä Jumalan rakkauden kaikessa ja jokaisessa mahdollisuudessa. Vaikka matkalla olisi asioita, jotka satuttavat.”
Finaalia edeltävänä iltana Bettan kuvattiin lausumassa juutalaista Kiddush-rukousta hotellissa Wienissä samalla, kun sadat mielenosoittajat huusivat rakennuksen ulkopuolella. Kuvasta tuli monille voimakas symboli juutalaisen identiteetin ja uskon säilyttämisestä paineen keskellä.
“Am Yisrael Chai”
Bettanin kilpailukappaleen Michelle sanoma kertoo Israelin ja Euroopan monimutkaisesta suhteesta. Michelle symboloi Ranskaa ja laajemmin Eurooppaa – paikkaa, jota juutalaiset ovat rakastaneet, mutta jossa he ovat kokeneet myös torjuntaa ja vainoa. Laulu kuvaa pettymystä ja hylätyksi tulemisen tunnetta, mutta samalla myös jatkuvaa rakkautta, toivoa ja rukousta sovinnon puolesta. Sen ytimessä on ajatus siitä, että vihasta huolimatta yhteyttä ei haluta katkaista.
Kappaleessa kuultiin ranskaa, hepreaa ja englantia – heijastuksena esittäjänsä omasta monikulttuurisesta taustasta ranskanjuutalaisten vanhempien poikana.
”Musiikilla on voima koskettaa ihmisiä ja herättää tunteita, vaikka jokaista sanaa ei ymmärtäisi, koska musiikki voi ylittää kielen rajat. Jos kappale on hyvä, se voi vapauttaa mielen – haluan antaa ihmisille tämän vapauden.”
Kun Bettan nousi lavalle, moni odotti buuausten peittävän hänen esityksensä. Buuauksia kuultiinkin, mutta niiden rinnalla kuului myös tuhansien ihmisten kannustus.
Yleisössä liehui Israelin lippuja, vaikka niitä ei saanut tuoda näkyvästi esiin lavan läheisyydessä. Monet olivat saapuneet paikalle juuri tukeakseen Israelia ja Bettania. Esityksen päätteeksi Bettan lausui suorassa kansainvälisessä lähetyksessä sanat: “Am Yisrael Chai” – Israelin kansa elää.
Israelin saama tuki näkyi myös Suomessa. Vihapuheesta ja boikottivaatimuksista huolimatta Suomen yleisö antoi Israelille kilpailussa täydet 12 pistettä.
Israelin tueksi uskalsi julkisesti asettua myös Bulgarian euroviisuvoittaja Dara, joka ilmaisi avoimesti tukensa Israelille tilanteessa, jossa moni artisti ja julkisuuden henkilö vaikeni peläten reaktioita. Dara voitti euroviisut kappaleella Bangaranga. Bulgarian kappale sai eniten sekä asiantuntijaraati- että yleisöääniä.
