Myrskyn voima on valtava. Kun se osuu kohdalle, se kaataa, tuhoaa ja pelottaa. Se koettelee perustuksia, repii ja riuhtoo. Sateetkaan eivät tule vain ulkonaisesti, vaan myös sisältäpäin, itkuina. Petymme ihmisiin ja epäilemme Jumalaa, maineemme menee, sairaus iskee puun takaa, ja häpeä täyttää mielen. Myrskyt ravistelevat meitä sydänjuuria myöten.
Myrsky voi tulla kenen tahansa elämään. Ja tuleekin. Ihminen suunnittelee, päättää, ratkaisee ja hallitsee. Tai ainakin luulee tekevänsä niin. Ihminen tekee innovaatioita, tunkeutuu mikro- ja makrokosmokseen ja saavuttaa maailman lakipisteet. Sitten tuuli yltyy, ja hetkessä kaikki on muuttunut.
Ahdingosta nouseva rukous on merkki, että Jumala tekee työtään.
Kaikki elämän myrskyt ja niihin joutuminen luovat kuitenkin puitteet uusille mahdollisuuksille. Myrskyyn joutunut saa pudota häntä etsivän Jumalan käsiin. Silloin ahdingosta nouseva rukous on merkki, että Jumala tekee työtään. Myrskyn silmässäkin hän on läsnä, vaikka sitä ei sillä hetkellä näe tai koe.
Myrskyn silmällä tarkoitetaan hirmumyrskyn keskelle muodostuvaa tyyntä ja pilvetöntä aluetta, jota kiertävässä reunavallissa tuuli, sade ja ukkonen ovat kovimmillaan. Saman ilmiön voi nähdä, kun hämmentää lusikalla kahvia kupissa. Syntyvien pyörteiden keskellä liike on hyvin vähäistä. Myrskyn keskellä voi siis olla hiljaista.
Evankeliumeissa kerrotaan, kuinka Jeesus ja opetuslapset joutuivat järvellä myrskyyn, mutta Jeesus vain nukkui. Silloin opetuslapset herättivät hänet ja pyysivät: ”Pelasta meidät!” Jeesus nuhteli ensin opetuslapsia heidän vähäuskoisuudestaan, minkä jälkeen hän nuhteli tuulta ja aaltoja, ja tuli aivan tyyntä.
Mitä Jeesus haluaa meille tällä opettaa? Hän haluaa meidän luottavan, että hän on mukana kaikissa elämämme myrskyissä. Myös myrskyn silmässä. Siinä kaikki.
Kristillinen kirkko on ollut myrskyssä 2000 vuotta, ja sille on julistettu kuolinkelloja yhtä kauan. Silti se seisoo tänäänkin kaiken keskellä jykevänä. Risti seisoo yhä ylimpänä, ja siksi Kristuksen kirkko kestää kaikki myrskyt.
Juuri silloin, kun ajattelet omassa myrskyssäsi, ettet enää jaksa, sinua kannetaan. Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattelevat iankaikkiset käsivarret. Kun myrsky kohdallasi on kovimmillaan, saat huomata, että rauha annetaan taistelujen keskellä. Myrskyn silmässä olet ihan turvassa.
Parikanniemen Kontti -lehden pääkirjoitus, julkaistu toukokuussa 2026
