Troijan hevonen

 

Hyvin harvoin olen puhunut päivän blogissa EU-asioista mutta entisen europarlamentaarikon on joskus pakko tehdä se. Koen että se aika on nyt. Suomessa tehdään lähiaikoina niin suuri päätös, että jos se menee läpi, emme kuulu enää samaan unioniin, johon aikoinaan liityimme. Velvollisuuteni on todeta se rehellisesti, etenkin kun blogini on toistaiseksi viimeinen.

Kun päivittäin nettiä selatessani joudun painamaan OK tai Hyväksyn – kuvaketta lukuisia kertoja, en todellakaan lue tarkemmin, mitä hyväksyn. Ei minulla ole aikaa kompastella tiedon valtatiellä. Luulen, että se on hieman kovettanut pitämään tekstejä turhina, ja pelkään että jonakin päivänä hyväksyn jotain sellaista, mitä ikinä ei pitäisi.

Sansa neliöb 15.2-15.3. MJa

”Moni poliitikko on luopunut omien aivojen käytöstä ja luottaa siihen, että isommat pojat tietävät.”

Vähän samalla lailla ajattelen politiikasta. Nyt moni kansalainen on luopunut omien aivojen käytöstä ja antaa mennä. Hän luottaa, että poliitikot tietävät. Mutta havaintojeni mukaan ongelma on, että myös moni poliitikko on luopunut omien aivojen käytöstä ja luottaa siihen, että isommat pojat tietävät. Tai ainakin Macron ja Merkel tietävät. Kyllä he varmaan tietävätkin, mikä on Ranskan ja Saksan etu. Mutta onko se varmasti meidän etumme?

Elokuussa 2020 ekonomisti Vesa Vihriälä antoi Helsingin Sanomille haastattelun, jossa hän ihmetteli, miten ihmeessä EU:n elvytysrahasto meni läpi ja mitä se tulee EU:lle merkitsemään .

”EU:n perussopimusten mukaan yhteisestä velasta haluttiin nimenomaan pidättäytyä. Jokaisen maan piti vastata omista veloistaan. Nyt yhteistä velkaa kuitenkin päätettiin ottaa ilman perussopimusten muutosta tai edes laajaa julkista keskustelua”, HS kirjoitti. ”Vihriälän mukaan Euroopan komission ja neuvoston verkkosivuillakin todettiin toukokuun loppuun saakka, ettei EU:n toimintaa rahoiteta velalla. Sen jälkeen maininnat katosivat.”

’Kuinka voi luottaa sitten siihen, mitä sovitaan, jos sitä näin näppärästi muutetaan?’

Havaintojeni mukaan useimmat kansalaiset pitävät elpymisvälinettä idioottimaisena. Miksi pitäisi ottaa kuuden miljardin laina kovemmalla korolla kuin markkinoilta saisi, kipata siitä puolet maille, jotka hoitavat talouttaan huonosti, ja nimittää jäljelle jäävää puolikasta EU:n lahjaksi meille? Voisimme ottaa suoraan tuon elvytyslainan pienemmällä korolla ja elvyttää oman makumme mukaan.

Monet poliitikot ovat kuitenkin suostuvaisia. Oletetaan, että koska olemme EU-myönteinen maa, meidän on toteltava siellä syntyneitä ideoita. Perusteluksi on vedetty myös Venäjä: nyt EU:n on oltava yhtenäinen, jotta Venäjän vaikutus ei lisääntyisi. Itse ajattelen, että juuri siksi meidän pitäisi ampua suuruudenhullut ja sopimuksia rikkovat ideat alas: EU ei saisi heikentyä sisältä päin horjuttamalla kansalaisten luottamusta. Juuri EU-myönteisyyteni saa minut nyt älähtämään.

”Lahjan sisälle on piilotettu jotain aivan muuta.”

Minulle tulee mieleen tarina Troijan hevosesta. Kansaa höynäytettiin avaamaan portit lahjalle. Nyt lahja on vieläkin himottavampi kuin hevospatsas: isot säkilliset rahaa. Mutta tämänkin lahjan sisälle on piilotettu jotain aivan muuta. Se muu on muun muassa vallan keskittämistä Brysseliin. Tästä seuraa loogisesti oman budjettivaltamme kaventuminen.

Oma kokemukseni EU:sta on, että niitä isoja poikia ei ole. Usein on vain monimutkainen oletusten, pelon ja mielistelyn verkko. Ilmasto- ja energiapolitiikka on yksi syy siihen, miksi olen oppinut kriittiseksi. Toistaiseksi EU:n ilmastotoimet ovat olleet tehotonta oman talouden rankaisua ilman merkittäviä saavutuksia, vaikka rahaa on käytetty valtavasti. Energiapolitiikka on suorastaan vahingollista. Elvytyspakettiin se liittyy olennaisesti, sillä rahoja kohdennetaan erityisesti ilmastotoimiin. Mutta se mikä ei ole ollut kannattavaa ennen koronaa, ei ole sen jälkeenkään. Pelastusrahasto.fi -sivustolla olen kirjoittanut aiheesta.

Minä en tiedä, miten tässä käy. Kunnioitan demokratiaa, ja jos kansa tahtoo liittovaltioon ja yhteisvastuuseen, olkoon sitten niin. Mutta sitä on vaikea katsoa, jos päätökset tehdään valheellisin argumentein ja olemattomalla keskustelulla. Siksi kannatan avointa ja vapaata ajatustenvaihtoa juuri nyt.

Eija-Riitta Korholan aiemmat blogikirjoitukset

Eija-Riitta Korholan radiokolumneja on kuultu Radio Deissä torstaisin kello 8.45 ja 12.50. Vuonna 2021 Radio Dein torstain Päivän blogisteina aloittavat professori Arto O. Salonen ja viestintäpäällikkö Maru Turunen.