Tapakristillisyys ohjaa sovituksen äärelle

 

Viidesläiset puhuivat näistä uudestisyntymättöminä ja evankeliset moittivat omiensa riveissä kulkevia kansallispukuevankelisiksi. Vapaat suunnat tunnistivat aidot uskovat ratkaisukasteesta.

Yksi hyvä puoli vanhassa ajassa kaikkine ylilyönteineenkin oli se, että sisällöllä oli silloin vielä merkitystä. Nyt jokaisella on oma totuutensa, johon toisen ei ole lupa puuttua. Ketään ei kiinnosta, mihin kuppikuntaan kuulut, kunhan kuulut johonkin. Tai ainakin surffailet siellä, missä on havaittavissa hengellistä elämää.

Sansa neliöb. toukokuu, MJa

Nuoret ovatkin oppineet noukkimaan rusinat pullasta, hakemaan kaikesta makeimmat herkkupalat. Syvä varjopuoli on se, että kun ei sitouduta mihinkään seurakuntaan, järjestöön tai yhteisöön, ei myöskään lähdetä kantamaan sen ristejä ja vaivoja.

Mahdollisen sitoutumisen ratkaisee se, mitä saadaan vastalahjaksi. John F. Kennedy sanoi virkaanastujaispuheessaan v. 1961 lauseen, jota voi hyvin soveltaa tällaiseen ajatteluun: ”Älä kysy, mitä maasi voi tehdä sinun puolestasi. Kysy, mitä sinä voit tehdä maasi puolesta.”

Nykyään ymmärrän puheen tapakristillisyydestä uudella tavalla. Tavat eivät pelasta ketään, mutta ne voivat auttaa pysymään tiellä. ”Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme…” (Hepr. 10:25). Hyvä tapa on ottaa oma osa yhteisönsä heikkouksista ja puutteista, kantaa sen ristiä. Hyvä on harjoittaa kristillisiä tapoja, lukea sanaa, käydä ehtoollisella, syventyä sovituksen sanomaan ja anteeksiantamuksen iloon, rukoilla ja kantaa heikkojen kuormia.

Muotojumalisuuden ilmenemismuoto kun ei ole tapakristillisyys vaan hurskastelu. Hurskastelu voi olla puettu lähimmäisten rakastamisen vaateisiin totuuden kustannuksella tai maailman parantamiseen ilman Jumalan sanan pohjaa. Se voi myös olla hengelliseen hedonismiin ja omiin kokemuksiin keskittymistä niin, että ristin evankeliumin voima kadotetaan.

Ei siis uutta auringon alla: ”Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta… ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus” (1. Kor. 1:22-24). Tapakristillisyys ohjaa sovituksen salaisuuden äärelle. Vain sieltä löytyy ikuisen elämän lupaus.