Koulun aloitus on monelle perheelle odotettu ja jännittävä hetki, samoin kuin koulujen päättäjäiset ja valmistujaiset, joita taas viime viikonloppuna vietettiin. Suomessa nämä ovat luonnollinen osa ihmisen elämänkaarta, mutta kaikkialla maailmassa oikeus oppimiseen ei toteudu itsestään. Miten koulutus on kehittynyt nykyiseen muotoonsa – ja miksi se on yhä monille saavuttamaton unelma?
Meidän perheessämme eletään tulevana syksynä jännittäviä aikoja, kun esikoisemme aloittaa koulutien. Meille Suomessa tämä on niin sanottua “peruskauraa”, sillä Suomessa oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, kun lapsi täyttää 7 vuotta. Tällöin suurin osa lapsista aloittaa koulunkäynnin, jonka jälkeen jokaisen on mahdollista edetä ensin toisen asteen koulutukseen joko lukioon tai ammattikouluun ja siitä edelleen korkeakouluun. Oppivelvollisuudesta ei voi joustaa, vaan sen toteutumista seurataan ja sen laiminlyönnistä on seurauksia.
Oppiminenhan on ihmisoikeus, kuten ihmisoikeuksien yleismaallisessa julistuksessa (1948) artiklassa 26 todetaan. Sama artikla painottaa, että opetuksen on pyrittävä ihmisen persoonallisuuden kehittymiseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen. Nämä asiat kuulostavat meille länsimaalaisessa kulttuurissa eläville ihmisille itsestään selviltä. Ne myös toteutuvat suurimassa osassa länsimaita pitkälti ainakin periaatteen osalta. Onkin mielenkiintoista pysähtyä pohtimaan, miten tällaiseen tasa-arvoiseen tilanteeseen on päädytty.
Mistä tällainen mahdollisuus on saanut alkunsa?
Tarkastellessa koulutuksen kehittymistä länsimaalaisessa kontekstissa on järkevää katsahtaa antiikin Kreikkaan. Tiedämme, että ensimmäinen korkeakoulua muistuttava instituutio aloitti toimintansa Ateenassa noin vuonna 385 eKr. Kun tuosta mennään eteenpäin noin 450 vuotta, Paavali, joka on yksi Uuden testamentin merkittävimmistä henkilöistä, julisti evankeliumia ateenalaisille vain muutaman sadan metrin päässä tuosta paikasta, jossa Platonin Akatemiana tunnettu oppilaitos sijaitsi. Miten Paavali tai Raamattu sitten liittyvät koulutukseen? Vastaus on: hyvinkin paljon.
Tarkastellessa koulutuksen historiaa, ei voi olla törmäämättä kristinuskon vaikutukseen sen synnyssä, muovautumisessa ja edistyksellisyydessä. Vaikka nykypäivän koulutus onkin sekulaaria, ei kristinuskon vaikutusta voi täysin häivyttää tämänkään päivän koulutuksesta. Koulutuksen tarkoitus ei ole ollut (eikä vieläkään ole) vain välittää tietoa, vaan myös edistää ihmisen moraalista ja henkistä kasvua. Länsimainen moraali- ja ihmiskäsitys on pitkälti sidoksissa Raamatun opetusten kanssa. Puhumattakaan siitä, mikä vaikutus kristinuskon tasa-arvoisella ihmiskäsityksellä on ollut koulutuksen saavutettavuuteen kaikille taustasta ja sukupuolesta riippumatta.
Tarkastellessa koulutuksen historiaa, ei voi olla törmäämättä kristinuskon vaikutukseen sen synnyssä, muovautumisessa ja edistyksellisyydessä. Vaikka nykypäivän koulutus onkin sekulaaria, ei kristinuskon vaikutusta voi täysin häivyttää tämänkään päivän koulutuksesta.
Merkittävänä edistysaskeleena koulutuksen tasa-arvoistumisesta voidaan mainita esimerkiksi 1500-luvulla tapahtunut reformaatio. Lutherin yksi syy reformaation toimeenpanolle oli se, että hänen mielestänsä jokaisen kristityn tulisi voida lukea Raamattua itse. Näin ollen Raamattua alettiin kääntämään saksaksi (ja myöhemmin myös esimerkiksi suomeksi) ja sitä myöden myös lukutaitoa alettiin opettamaan laajemmin. Tosin jo vuonna 800 jKr. Alcuin (tutkija, opettaja ja diakoni) uudisti koulutusjärjestelmää niin, että koulutus ja esimerkiksi lukutaito ei olisi vain hovin tai ylimystön etuoikeus, vaan myös papit osaisivat lukea. Näin lukutaito levisi kirkon työn kautta laajemmalle. Tällöinkään koulutus ei vielä saavuttanut kaikkia yhteiskunnan luokkia, mutta suunta oli oikea.
Toteutuuko artikla 26 käytännössä?
Kristinusko on siis yksi keskeinen vaikuttaja siihen, että minäkin saan tulevana syksynä lähettää pienen ekaluokkalaisen kouluun oppimaan. Mutta samalla en voi olla ajattelematta sitä tosiasiaa, että vaikka oikeus oppimiseen pitäisi olla ihmisoikeus, käytännössä se ei kuitenkaan toteudu läheskään kaikkialla maailmassa. Ironista kyllä, yksi syy siihen on se, että osassa maailmassa Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa sitä, että joutuu vainon kohteeksi.
Vainoa on erilaista, mutta yksi tapa vainota on estää kouluun pääsy esimerkiksi ajamalla perhe niin syvälle ahdinkoon, ettei kouluun meneminen ole mahdollista saatikka turvallista. Tätä tapahtuu esimerkiksi Pakistanissa, jossa tiilentekijäkylien lapsilla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta päästä kouluun. Nigeriassa kouluun meneminen kristittynä voi olla hengen vaarallista ja Kashmirin muslimivoittoisella alueella kristittynä kouluun meneminen ei ole mahdollista. Monissa maissa kristittyjen on lähes mahdotonta päästä töihin ja tämä ajaa perheet tilanteeseen, jossa myös lasten on tehtävä töitä elatuksen turvaamiseksi.
Humanitäärinen hätä, mutta myös hengellinen hätä
Tiedämme, että artikla 26 ei siis käytännössä toteudu miljoonien lasten kohdalla. Useassa maassa tähän on syynä esimerkiksi äärimmäinen köyhyys ja osassa paikoissa sukupuoli, sillä tytöt ovat edelleen merkittävässä osassa maailmaa alisteisessa asemassa. Kristittynä murehdin kuitenkin myös sitä, millainen tulevaisuus näillä uskovien perheiden lapsilla on, jotka eivät pääse koulutuksen pariin. He elävät usein jo muutenkin vaikeissa oloissa ja koulutus mahdollistaisi monelle heistä mahdollisuuden inhimillisesti parempaan elämään.
Olen iloinnut Marttyyrien Äänen aloittamasta kummityöstä, joka mahdollistaa juuri näiden vainottujen perheiden lasten pääsyn kouluun. Rukoukseni on, että mahdollisimman moni kristitty tarttuisi tähän tilaisuuteen auttaa, sillä koulutuksen avulla nämä lapset saavat paremmat eväät päästä elämässä eteen päin. Marttyyrien ääni on myös perustanut koulun Dogo Nahawan kylään Nigeriaan, jossa tapahtui muutamia vuosi sitten raskas tragedia, kun Boko Haram hyökkäsi kylään ja tappoi 501 kyläläistä.
“Kristittynä murehdin kuitenkin myös sitä, millainen tulevaisuus näillä uskovien perheiden lapsilla on, jotka eivät pääse koulutuksen pariin. He elävät usein jo muutenkin vaikeissa oloissa ja koulutus mahdollistaisi monelle heistä mahdollisuuden inhimillisesti parempaan elämään.”
Toivon, että mahdollisimman moni pieni Jeesuksen karitsa saisi yhtä iloisin mielin odottaa koulun alkua, kuin minun pieni karitsani. Kuten alussa kirjoitin, koulutus on ihmisoikeus, ja ihmisoikeudet liittyvät olennaisesti tasa-arvoon. Kristillisestä näkökulmasta katsottuna tasa-arvo toteutuu täydellisesti Jeesuksen edessä, jossa jokainen ihminen on yhtä arvokas.
Christa Tiainen on Marttyyrien Äänen hallituksen jäsen.
Lähteet:
https://www.ihmisoikeuskeskus.fi/ihmisoikeudet/yk/iojulistus
Kevin J. Burke & Avner Segall (2011): Christianity and its legacy in education, Journal of Curriculum Studies
Peltonen & Töykkälä (2025): Risti ja 10 käskyä: Kristinusko länsimaisen kulttuurin muovaajana, Centre for the Study of Christian Cultures, https://sites.utu.fi/cscc/risti-ja-10-kaskya-kristinusko-lansimaisen-kulttuurin-muovaajana
Religion and Education Around the World (2016): Pew research center, https://www.pewresearch.org/wp-content/uploads/sites/20/2016/12/Religion-Education-ONLINE-FINAL.pdf
Stebbins (2015): How Christianity Shaped Western Civilization, Reasons to believe , https://reasons.org/explore/blogs/reflections/how-christianity-shaped-western-civilization
