Narmandakh ei mene enää piiloon kuuroutensa taakse

 
 

Ch. Narmandakh opiskeli Ulaanbaatarissa matkailualan tutkinnon. Kuva: Sh. Zolboo.

Kuurous ei ole suljettu ovi vaan mahdollisuus löytää oma kulttuuri ja taiteellisen ilmaisun muoto. Mongolialainen Narmandakh on tehnyt pitkän matkan oivaltaakseen tämän. Enää hän ei mene kuuroutensa taakse piiloon.

Mongolialainen Narmandakh oli kaksivuotias, kun hänen äitinsä huomasi, ettei hänen kaksosistaan nuorempi vaikuttanut kuulevan lainkaan.

Lääkäri vahvisti asian. Vaikka perhe etsi Narmandakhille kuurojen koulun ja tuki tätä viittomakielen oppimisessa, vanhempien oli vaikea hyväksyä, ettei tyttären kuuloa voinut palauttaa.

– Vanhempani yrittivät opettaa minua puhumaan ja etsivät lääkäreitä, uskonnollisia opettajia ja shamaaneja, jotka voisivat auttaa minua kuulemaan.

Perhe yritti parhaansa, mutta Narmandakh kärsi silti ulkopuolisuudentunteesta. Hän aisti perheenjäsenten välisen lämmön, kun he puhuivat toisilleen, mutta ei voinut osallistua keskusteluun.

Kirjallisuutta viittomakielellä

Vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa avasi Narmandakhille ovet kuurojen rikkaaseen elämään. Hän tutustui amerikkalaiseen viittomakieliseen kirjallisuuteen.

Siitä tuli ovi maailman ja itsen ymmärtämiseen.

– Mongoliassa asuessani tiesin kyllä, mitä kirjallisuus on, mutta en ollut koskaan kuvitellut, että viittomakielellä voisi luoda taiteellista ilmaisua.

Kuurojen kulttuurin lisäksi Narmandakh alkoi löytää omaa identiteettiään kuurona.

– Tämä vahvisti omanarvontunnettani.

Suureksi avuksi oli myös isäntäperhe, joka neuvoi arkipäivän asioissa. He opettivat terveellisiä elämäntapoja ja muiden kunnioittamista.

Hyviä asioita tapahtui myös hänen perheelleen, joka tapasi viisaan kuuron naisen. Tämä auttoi ymmärtämään, että myös elämä kuurona voi olla täyteläistä ja mielekästä.

Luokkatoveri esikuvana

Nykyisin Narmandakh esittelee itsensä levollisesti paitsi kuurona myös ihmisenä, jolla on mahdollisuus vaikuttaa viittomakielisen taiteen kautta.

– Kun aiemmin kohtasin ongelman, selitin sen usein kuuroudellani. Nykyään ymmärrän, että ongelman syynä voi olla esimerkiksi riittämätön kirjoitustaitoni tai esteet yhteiskunnassa.

Yhdeksänteen luokkaan saakka Narmandakhin kirjoitustaito oli huono. Kun hänen luokalleen tuli toisesta maakunnasta oppilas, joka oli erinomainen kirjoittaja, hän käsitti, mitä häneltä puuttui.

Ymmärsin, että minun täytyy opetella kirjoittamaan paremmin.

– Ymmärsin, että minun täytyy opetella kirjoittamaan paremmin.

Narmandakh aloitti yliopistossa matkailualan opinnot ja sai uusia esteitä ylitettäväkseen.

Ilman tulkkausta oppiminen oli hankalaa. Hän pyysi apua viittomakielen tulkkien yhdistykseltä ja sai lopulta joillekin oppitunneille tulkin.

Unelmana oppaan työ

Sitkeys palkittiin ja tutkinto tuli valmiiksi.

– Unelmani on työskennellä matkailualalla. Haluaisin kertoa Mongolian kauniista luonnosta ja kulttuuriperinnöstä viittomakielellä ja työskennellä oppaana.

Narmandakh on suunnitellut myös kuurojen nuorten klubin perustamista toisten kuurojen nuorten kanssa.

– Haluaisimme toimia esimerkkinä nuoremmille ja luoda turvallisen, esteettömän tilan, jossa he voivat ystävystyä ja kasvaa.

Vanhempien kuurojen tarinat heidän omasta elämästään motivoivat Narmandakhia.

– Haluan ymmärtää, miten he ovat selvinneet elämänsä esteistä ja vaikeuksista. Heidän tarinansa tekevät minut ylpeäksi.

Nuorisoedustajana kehitystyössä

Narmandakh on ollut nuorisoedustajana mukana Kylväjän ja Suomen ulkoministeriön hankkeessa, joka parantaa kuurojen asemaa yhteiskunnassa muun muassa kehittämällä Mongolian viittomakieltä.

– Opimme toisiltamme ja ymmärsimme paremmin vanhempien sukupolvien käyttämiä perinteisiä viittomia. Viittomakielentutkijoiden kanssa keskustelimme kielen kehittämisestä.

Ch. Narmandakh (vas.) toimi nuorisoedustajana kuurojen asemaa parantavassa työryhmässä. Kuva: P. Otgonjargal.

Työn merkittävin tulos on marraskuussa 2025 julkaistu Mongolian viittomakielen verkkosanakirja. Sen sanasto on aiempaa rikkaampi, ja verkkoon on myös helppo tehdä jatkuvasti täydennyksiä.

– Toivon, että sanakirja tavoittaa myös kuurojen lasten vanhemmat ja syrjäseuduilla asuvat ihmiset, joilla ei ole pääsyä viittomakielen koulutukseen.

Narmandakh uskoo, että verkkosanakirja voi vahvistaa tasa-arvoa. Ihmiset ymmärtävät, että kuurot voivat olla mukana koulutuksessa, työelämässä ja palvelujen piirissä niin kuin muutkin.

Ja että heillä on siihen oikeus.