Leila päätti seurata Jeesusta. Päätöksen myötä hän saattaa menettää perheensä ja identiteettinsä yhteisössään Filippiineillä sekä joutua pakkoavioliittoon muslimimiehen kanssa.
”Jos et käänny takaisin islaminuskoon, et ole enää tyttäreni.” Nämä sanat kaikuvat 20-vuotiaan Leilan* mielessä joka päivä.
Kun Leila oli 18-vuotias, hänen isänsä sai selville, että hän oli kääntynyt kristinuskoon. Leila raahattiin väkisin kotiin Etelä-Filippiineille ja laitettiin oppilaaksi islamilaiseen uskonnolliseen oppilaitokseen. Kristityn isoäitinsä kuoltua hän oli perheensä ainoa kristitty.
Leila eristettiin muista kristityistä: häntä kiellettiin käymästä kirkossa tai tapaamasta kristittyjä ystäviä. Hän jäi yksin mutta jatkoi rohkeasti Jeesuksen seuraamista salassa – luki Raamattua ja rukoili niin paljon kuin mahdollista jäämättä kiinni.
Nyt, kaksi vuotta sen jälkeen, kun Leilan perhe alkoi vainota häntä, painostus Leilan kotona on kasvanut entisestään. Isän uhkavaatimus on saavuttanut huippunsa: Leilan on palattava islamilaisiin juuriinsa tai perhe hylkää hänet täysin.
Loukkaus perheen kunniaa kohtaan
Filippiinien ulkopuolella asuvien voi olla vaikea ymmärtää Leilan tilannetta. Hänen yhteisössään uskollisuus perheelle, yksilön henkilökohtainen käyttäytyminen ja yksilön arvo perustuvat kulttuuriseen maratabat-käsitteeseen. Se on perheen kunnian ja sosiaalisen aseman syvää tiedostamista.
Leilan isälle se, että Leila seuraa Jeesusta, ei ole vain Leilan henkilökohtainen valinta vaan julkinen loukkaus perheen kunniaa kohtaan. ”Korjatakseen” tämän koetun häpeän perhe on nyt uhannut lähettää Leilan pois kotiseudultaan järjestettyyn avioliittoon. Tätä käytetään yleisesti nuorten naisten eristämiseen ja heidän uskonsa lopulliseen tukahduttamiseen.
”Tiesin, että Jeesuksen seuraaminen ei olisi helppoa, mutta en odottanut sen olevan näin vaikeaa.”
Leila
Leilan kulttuurissa se, että perhe hylkää yksilön tarkoittaa sitä, että henkilö menettää kaiken: perheen suojelun, perinnön ja identiteetin yhteisön jäsenenä. Leila joutuu valitsemaan rakastamansa isän – ja ihmisarvonsa – sekä häntä tukeneen Vapahtajan välillä.
Kuukausien pakotetusta uskonnollisesta uudelleenkoulutuksesta huolimatta Leilan usko ei ole horjunut. Hän pitää edelleen kiinni salaa ulkoa opettelemistaan raamatunkohdista ja ammentaa voimaa Apostolien tekojen kertomuksesta Paavalista ja Siilaasta, jotka ylistivät Jumalaa jopa kahleissa ollessaan (Apt. 16).
”Tiesin, että Jeesuksen seuraaminen ei olisi helppoa”, Leila kertoo, ”mutta en odottanut sen olevan näin vaikeaa.”
Nuorten kokoontumiset antavat voimaa
Leilan usko Jeesukseen on johtanut hänet kauniiseen, hiljaiseen vastarintaan. Leila vaarantaa turvallisuutensa osallistuakseen kuukausittaiseen nuorten kokoontumiseen. Tämä Open Doorsin tukema tilaisuus on hänen ainoa hengellisen elämän lähde.
”Kun Leila tulee huoneeseen, voi nähdä miten islamilaisen pakko-opetuksen paino putoaa pois hänen harteiltaan”, kertoo Ann*, Open Doorsin paikallinen yhteistyökumppani.
”Vuoden ajan hänen perheensä on yrittänyt ’uudelleenkouluttaa’ häntä, mutta kokoontumisissamme hän saa muistutuksen siitä, kuka hän todella on. Täällä hän ei ole pettymys perheelle tai jotain, jota on ’korjattava’; hän on kuninkaan rakastettu tytär.”
*Nimet muutettu turvallisuussyistä.
