Minun henkeni riemuitsee Vapahtajastani

 
Minun henkeni riemuitsee Vapahtajastani, kirjoittanut Mari-Anna Stålnacke
Lampos Aritonang/Unsplash

Raamattu yllättää minut yhä uudestaan ja uudestaan. Tai ehkä Jumala yllättää minut yhä uudestaan lukiessani Raamattua. Tällä kertaa kiinnitin erityistä huomiota Marian sanoihin ’Minun henkeni riemuitsee Vapahtajastani’. Mitä erityistä näissä Marian kiitosvirren sanoissa nyt sitten oikein on?

Silloin Maria sanoi:
– Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä,
polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
niille, jotka häntä pelkäävät.
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle
ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan,
niin kuin hän on isillemme luvannut.

(Luuk. 1:46-54)

Perheniemi Neliöb. vko 3-4. MJa

Marian kiitosvirsi on ihmeellisen profetaallinen ylistyslaulu. Maria tiesi hengessään, että vauva, jota hän kantoi sisällään oli kauan odotettu Messias. Se, mitä en ole koskaan ennen tullut ajatelleeksi, on havainto siitä, että Maria itse tiesi itsensä syntiseksi ja tarvitsevansa Vapahtajaa. Hän sanoi ”minun henkeni riemuitsee Vapahtajassani”. Jos kerran Maria tarvitsi Vapahtajaa…kuinka paljon enemmän me tarvitsemme häntä?

Minun henkeni riemuitsee…

Tajutessamme olevamme syntisiä ja tarvitsevamme Vapahtajaa ohjaa meidän pelastuksen tielle. Monet väittävät tiukasti, etteivät tarvitse Vapahtajaa, koska ovat hyviä ihmisiä. Mutta me kaikki tarvitsemme Vapahtajaa. (Jopa Maria aikoinaan.) Se, että myönnämme tämän, ei tee meistä epäonnistuineita hylkiöitä. Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän lähetti Jeesuksen pelastamaan meidät. Joten myönnetään rohkeasti, että me tarvitsemme pelastajaa. Sillä niin me kaikki epätoivoisesti tarvitsemmekin Vapahtajaa.

Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
 (1. Joh. 1:8-9)

…Vapahtajassani

Heti kun olemme – kuten Maria – myöntäneet, että tarvitsemme Vapahtajaa, voimme ryhtyä riemuitsemaan. Sillä Vapahtajemme on jo saapunut ja sovittanut syntimme. Ja hän tulee vielä takaisin. Aivan kuten Marian henki riemuitsi Vapahtajassaan jo ennen hänen syntymäänsä, me voimme hengessämme riemuita Vapahtajassamme ennen kuin hän tulee takaisin. Sillä kaikki tämä on jo totta Jumalan valtakunnassa.

On vain ajan kysymys milloin se tapahtuu. Aivan kuten kaikki profetiat Jeesuksen ensimmäisestä tulemisesta todentuivat pienintä yksityiskohtaa myöden, myös kaikki profetiat Jeesuksen toisesta tulemisesta tulevat tapahtumaan aivan kuten Raamattu kertoo. Joten meillä todellakin on paljon riemuittavaa ihan jokaisena elämämme päivänä.

Siksi minun henkeni riemuitsee Vapahtajassani tapahtui elämässäni tai maailmassa mitä tahansa. Vapahtajani elää, rakastaa minua ja tulee takaisin hakemaan minua. Sama koskee kaikkia niitä, jotka rakastavat Jeesusta ja joiden sydämissä Jeesus asuu. Emmekö vain olekin suuresti siunattuja?

Osa kirjoitusta, joka on julkaistu Armoa Arkeesi -sivustolla.