Kirjablogi: Suomen tunnetuimmalle gospelmuusikolle sattuu ja tapahtuu

Pekka Simojoki,  Mullan makua, taivaan tuoksua, Keikkamiehen hartauskirja, Päivä, 2018

”Minulla on kummallinen taipumus joutua välillä outoihin ja yllättäviin tilanteisiin”, toteaa Suomen tunnetuin gospelmuusikko Pekka Simojoki kertoessaan Australiassa kohtaamastaan pensaspalosta (s.141). Tuo lause sopii mainiosti kuvaamaan koko hänen kirjaansa. Pekalla on tosiaan erityinen taipumus kohdata monenlaisia yllätyksiä sekä kotimaassa että lukuisissa muissa maissa

Elämä artikkeli, kestotilaustarjous

Kovakantinen 320 sivuinen kirja koostuu sadasta lyhyestä kertomuksesta. Ne on ryhmitelty laajempiin kokonaisuuksiin otsikoilla Kohtaamisia, Maailman äärillä, Johdatuksen sivumakua ja Elämän koulussa. Kirja ottaa lukijansa kukaan monenlaisille keikoille, lomamatkoille ja kuorojen kanssa moniin maihin tehdyille vierailuille. Eikä jännitystä puutu. Tässä lyhyt lainaus luvusta Rosvoja ja enkeleitä:

”Paikallinen poliisikin soitti meille ja käski olla hyvin varovaisia. Rikolliset kuulemma tiesivät, että olemme täällä, ja he olivat hyvin aseistettuja. Kun Afrikan yö laskeutui päällemme pilkkopimeänä kuin musta säkki, meitä alkoi oikeasti pelottaa, vaikka kaksi pyssymiestä kiersi aluetta koko yön. Kuulimme, että ryöstöjä oli tapahtunut ja etteivät vartijoiden vanhat pyssyt näitä rosvoja ja heidän automaattiaseitaan pysäytä”

Kuten kannen alaotsikko kertoo, keikkamiehen hartauskirjasta eikä vain kokoelmasta lennokkaita veijaritarinoita, meheviä sutkauksia ja vauhdikkaita matkakertomuksia. Mukana on paljon teräviä havaintoja ja niiden synnyttämää pohdiskelua. Esiintymislavalta, keikkabussin ikkunasta ja vieraitten kulttuurien keskeltä kertyy monenlaista pohdittavaa ja ihmeteltävää. Samalla myös oma usko tulee usein haastetuksi.

Joku voi ajatella, että hartauskirja, jossa on sata lukua, on tarkoitettu luettavaksi luku päivässä vauhdilla. Asiassa on vain yksi ongelma. Pekan seurassa aika ja sivut sujahtelevat niin nopeasti, että kirja loppuu kesken jo ennen suunniteltua aikaa. Kirja, jossa ovat samaan aikaan luontevasti läsnä maan multa ja taivaan tuoksu, sopii erinomaisesti myös sellaiselle, jolle uskon asiat saattavat vielä olla hakusessa tai jopa outoja. Kirja lähestyy pyhimpiäkin kysymyksiä hyvin suomalaisella tavalla, hienotunteisesti ja sopivan arkisesti.

Yhteenveto

Usko, luottamus Jumalan rakkauteen ja rukouksen tärkeys ovat Pekka Simojoen kirjan ”Mullan makua, taivaan tuoksua” kertomuksissa läsnä luontevasti ja ilman turhia tunnekuohuja. Jeesus on uskon keskiössä ja Raamattu Jumalan rakkauskirjeenä syntiselle ihmiskunnalle. Tämä ja paljon muuta on mukana sadan lyhyen tarinan riveillä ja rivien väleissä niin luontevasti, ettei niitä tarvitse kaiken aikaa alleviivata.