Kirjoittanut
Kirjoittaja on Uusi Tie -lehden toimituspäällikkö.Lasten ja nuorten dokumenttielokuvakiertue DOKKINO käsittää tänä vuonna 21 paikkakuntaa ja tavoittaa noin 20 000 kävijää. Kiertueessa on vuosittain vaihtuva teema. Tänä vuonna teemaksi on valittu ”Erinomaisen erilainen” ja sillä pyritään lisäämään ymmärrystä ja myötätuntoa erilaisissa elämäntilanteissa olevia lapsia ja nuoria kohtaan.
Alakoululaisille (4.–6. luokka) ja yläkoululaisille on omat elokuvasarjansa. Alakoululaisille näytettävistä neljästä lyhytelokuvasta kaksi käsittelee sukupuoli- ja seksuaalisuusteemoja. Yläkoululaisten materiaaleissa nämä teemat ovat esillä kahdessa viidestä lyhytelokuvassa.
Alakoululaisille näytettävässä ”Kuinka minusta tuli Niels” elokuvassa 12-vuotias Ky kamppailee sukupuoli-identiteettinsä kanssa. Vaikka hän on syntynyt tytöksi, hän kokee olevansa poika. Vertaistukea hän saa 11-vuotiaalta Sterreltä, tytöltä, ”joka on syntynyt pojan kehoon”. Lyhytelokuvassa kerrotaan, kuinka lapselle on aloitettu jo sukupuolen vaihtamiseen tähtäävä lääkitys.
Toisessa alakoululaisten lyhytelokuvassa 11-vuotias Melvin kertoo, että ”ei pidä tytöistä.” Melvin kamppailee sen kanssa, voiko hän kertoa homoseksuaalisuudestaan luokkatovereille.
DOKKINON esitteessä kerrotaan, että tämän vuoden teema käsittelee ”monelle lapselle ja nuorelle tuttuja kipupisteitä.” Kiertue antaa siis ymmärtää, että seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyvät kysymykset ovat niitä oleellisimpia erilaisuuteen liittyviä teemoja koululaisten elämässä.
Erilaisuus teemana onkin erinomainen. Sitä voitaisiin käsitellä monesta ajankohtaisesta näkökulmasta: Minulla on lukihäiriö, änkytän, olen motorisesti kömpelö, vanhempani ovat kaikkien tuntemia julkkiksia, olen romaniperheestä, olen muslimi, ihonvärini poikkeaa muista. On kuitenkin erikoista, että varsinkin alakoululaisille erilaisuus-teemaa esitellään seksuaalisuus- ja sukupuoliteemojen kautta.
Sen, mitä ymmärrän ihmisen seksuaalisesta kehityksestä, 11-vuotiaan pojan seksuaalisuus ei ole vielä herännyt. On hyvin tavallista, että alakouluikäinen poika ”ei pidä tytöistä”, mikä ei vielä tarkoita sitä, että hän olisi homoseksuaali. Tämänkaltainen dokumenttielokuva voi herättää hämmennystä lukuisissa pojissa, jotka eivät vielä tunne vetoa vastakkaiseen sukupuoleen. Herää kysymys, pyrkiikö dokumentti vaikuttamaan esimurrosikäisten seksuaaliseen identiteettiin. Onhan DOKKINO:n asiantuntijajärjestönä toiminut tänä vuonna muun muassa Seta.
Lapset ja nuoret tarvitsevat tukea sukupuoli-identiteettinsä rakentamisessa. 12-vuotiaan kuvaaminen transsukupuolisena voi herättää turhaa hämmennystä varsinkin sellaisessa lapsessa, joka ei ole kiinnostunut aivan samoista jutuista kuin hänen sukupuolensa edustajansa yleisesti. Hän tarvitsee tukea, ei hämmennystä.
12-vuotiaan lapsen lääkitseminen pois biologiansa mukaisesta sukupuolesta herättää kriittisiä kysymyksiä. Mistä me tiedämme, ettei hänen kokemuksensa ole vain ohimenevä ilmiö? Entä jos murrosikä ja sen mukanaan tuoma hormonitoiminta korjaa kokemuksen vastaamaan biologista sukupuolta? Voimmeko olla varmoja, että vika on ruumiissa eikä mielessä? Mistä tiedämme, onko ihminen ehjempi ja onnellisempi käytyään läpi rankat sukupuolen vaihtamiseen tähtäävät hoidot?
DOKKINO:n teema heijastelee sitä vallankumousta seksuaalisuuden ja sukupuolen alueella, jota media rummuttaa voimallisesti. DOKKINO vie teeman askeleen pidemmälle ulottamalla teeman lapsiin. Lastemme paras edellyttää, että teemasta voidaan käydä avointa ja rehellistä keskustelua.
