Professori Miikka Ruokanen muistuttaa, että kirkko on ollut perinteisesti inklusiivinen ja vastakkaiset näkemykset ovat mahtuneet sen suojiin. Ruokanen vetoaa avoimessa kirjeessään piispoihin, että nämä pyrkisivät estämään kirkon hajoamisen.
”Kunnianarvoisat virkaa hoitavat piispamme, rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa. Tunnen teistä jokaisen. Jotkut teistä ovat myös olleet oppilaitani Helsingin yliopistossa. Rohkenen lähestyä teitä, koska kirkkomme elää hyvin vaarallista aikaa.
Evankeliumiyhdistys ja Kansanlähetys edustavat luterilaisuudessa maailmanlaajuisesti vaikuttavia evankelisia ja pietistisiä suuntauksia. Niihin kuuluvat ovat toimineet monien luterilaisten kirkkojen tunnustuksellisen identiteetin vaalijoina, hengellisen elämän uudistajina, seurakuntien vastuunkantajina, kristillisinä kasvattajina, Raamatun opettajina, diakonian uranuurtajina ja ennen muuta kirkon lähetystyön pioneereina.
Nyt kirkkoamme uhkaa suuri vaara: Jos herätyskristityt jättävät kirkkomme, se tulee olemaan erittäin suuri menetys kirkkomme ja sen seurakuntien hengelliselle elämälle ja toiminnoille. Kirkko tulisi menettämään osan parhaasta ytimestään: tuhansia jäseniään, jotka ovat antaumuksella kantaneet vastuuta seurakunnissa. Myös suurin osa kirkkomme lähetystyöntekijöistä menetettäisiin.
Pitkässä linjassa oma kirkkomme on ollut erittäin suvaitsevainen salliessaan monet erilaiset näkemykset ja vakaumukset kirkon sisällä. Täysivaltaisiin kirkon jäseniin on kuulunut niin poliittisen äärivasemmiston kuin äärioikeiston kannattajia. Niin liberaalit korkeakirkolliset kuin skismaattiset ääripietistit löytävät kotinsa kansankirkossamme.
Kirkko on ollut viisaalla tavalla inklusiivinen, vastakkaiset näkemykset sisäänsä sulkeva. Tämä on ollut kirkkomme vahvuus. Mihin kirkon inklusiivinen suvaitsevaisuus on kadonnut meidän aikanamme?
Miksi nyt modernien arvojen yhdenmukainen ja samanlainen kannatus on nostettu kirkon täysivaltaisen jäsenyyden ehdoksi? Kirkossa ollaan suvaitsevaisia vain yhteen suuntaan. Länsimaissa vallitsevaksi noussut ateistinen eettinen diskurssi on tullut kirkkomme uudeksi dogmiksi. Mihin oma kriittinen teologinen ajattelumme on kadonnut?
Martti Luther totesi, että on äärimmäisen vaarallista, jos ihmisiä pakotetaan uskon ja omantunnun asioissa. Tästä juuri on kysymys nyt kirkossamme: Saako kirkon vuosisataisiin perinteisiin pitäytyvä herätyskristitty kotipaikkaoikeuden kirkossa, joka on keskellä modernisaatioprosessia? Onko yhteiskunnan ja median arvomaailman omaksuminen ehdoton edellytys täysivaltaiselle kirkon jäsenyydelle?
Varhaisessa kirkossa kirkon jäsenyyden saattoi menettää ainoastaan ilmiselvän harhaopin nojalla. Meidän kirkkomme ”änkyrät” eivät ole harhaoppisia – pikemminkin päinvastoin.
Arvoisat piispamme, olemme historiallisessa käännekohdassa. Haluatteko te jäädä kirkon historiaan henkilöinä, jotka kykenivät vastaamaan modernismin kirkon ykseydelle asettamaan suureen haasteeseen?
Paljon riippuu teistä, miten lähivuosien kirkkohistoria Suomessa kirjoitetaan. Onko edessä romahdus vai kirkon avartuminen ja uudistuminen. Jos haluamme pysyä kansankirkkona, meidän tulee vahvistaa erilaisten näkemysten radikaalia suvaitsemista.
Kykenettekö te luomaan kirkkoomme niin radikaalin suvaitsevaisuuden ilmapiirin, että nekin perinteen vaalijat, joita modernin eetoksen kiihkeät kannattajat eivät lainkaan suvaitse, saavat täyden kotipaikkaoikeuden meidän kaikkien yhteisessä rakkaassa isiemme ja äitiemme liki tuhatvuotisessa kansankirkossa?
Te olette sen asiantuntijoita, mitä radikaali suvaitsevaisuus merkitsisi käytännössä kirkkopolitiikan, kirkon lainsäädännön ja hallinnon sekä seurakuntien elämän kannalta. Tässä en edes yritä neuvoa teitä. Jos on tahtotila, muukin tila löytyy.
Diabolos eli “Erilleenheittäjä” erottaa kristityt toisistaan. Sen sijaan Pyhä Henki on Kolmiyhteisen Jumalan olemus eli rakkaus, joka yhdistää meidät Jumalaan ja toinen toisiimme.
Kunnioitetut piispamme, teidän virkanne antaa teille mahdollisuuden estää kirkon hajoamisen. Antakoon Herramme Pyhä Henki teille rakkautta, viisautta, taitoa ja rohkeutta edistää radikaalia suvaitsevaisuutta ja inklusiivisuutta kirkkomme ykseyden säilyttämiseksi!
”Ylpeys tuhoaa mutta nöyryys korottaa piispuuden.” (Kirkkoisä Augustinus, De pastoribus, 3:7)”
Miikka Ruokanen
Dogmatiikan professori emeritus (Helsingin yliopisto)
Systemaattisen teologian professori (Nanjingin teologinen seminaari, Kiina)
