Vaikka sopimalla voidaan saavuttaa tekijän kannalta lempeämpi lopputulos, kokemus puuttumatta jättämisestä voi jäädä elämään yhteisössä.
Ristin Voiton haastattelemat asiantuntijat painottavat, että ennalta ymmärretyt riskit auttavat torjumaan seurakuntien hallinnollisia väärinkäytöksiä tai rikoksia.
Jos rikos tapahtuu, viranomaisprosessi on tärkeä työväline luottamuksen palauttamisessa. Epäluottamus ei kohdistu ainoastaan tekijään vaan myös hallintoon yleisesti – niihin, joiden olisi pitänyt valvoa, selvittää ja osoittaa myös seuraamuksia.
Kun seurakunnan vastuuhenkilö syyllistyy väärinkäytökseen tai jopa rikokseen, asian saattamiselle viranomaisten tutkittavaksi on monta inhimillistä pidäkettä.
Jos tekijä on pitkäaikainen luotettu ihminen, voi tuntua kohtuuttomalta, että hän joutuu rikosprosessiin, mikä on omiaan tuhoamaan hänen maineensa yhteisössä ja jopa yhteisön ulkopuolella.
Kaikissa väärinkäytöksissä on tekijän kannalta myös selittäviä tekijöitä. Esimerkiksi rahan kavaltamiseen on saattanut johtaa tekijän yllättäen heikentynyt taloudellinen tilanne.
Tilaisuus on voinut tehdä varkaan. Ja kun yhden kerran on kavaltanut, kynnys seuraavalle kerralle madaltuu ja häviää pian kokonaan.
Tekijäkin on helppo nähdä, jos ei muuta, niin ainakin oman itsensä uhrina.
– Tekoon johtaneet syyt, olosuhteet ja tekijään liittyvät inhimilliset tekijät voivat olla moninaisia ja antaa aihetta harkintaan, mutta varsinaisia juridisia esteitä rikosilmoituksen tekemiselle nämä eivät ole, varatuomari ja Helluntaikirkon lakiryhmän jäsen Markku Luoma sanoo.
– Seurakuntaympäristössä on varsinkin menneinä vuosikymmeninä saatettu välttää viranomaisille ilmoittamista yhteisön maineen varjelemiseksi tai tekijän osoittaman katumuksen vuoksi. Aika lienee tässä suhteessa muuttunut, ja myös luottamus viranomaistoimintaan on vahvistunut siten, että oikeudelliseen järjestelmään turvautuminen on aikaisempaa hyväksytympää.
Vuoden mittaan oli ehtinyt tapahtua jo paljon kenenkään huomaamatta.
Keväällä helluntaiseurakuntia on puhuttanut julkisuuteen noussut kavallusepäily Nokian helluntaiseurakunnassa.
Seurakunnan pitkäaikainen vastuuhenkilö kavalsi viime vuonna ilmeisesti viisitoista käteiskolehtia. Hänen olisi pitänyt tilittää kolehdit seurakunnan tilille, mutta ne päätyivät henkilön omalle tilille.
Epäilyjen noustessa mies tunnusti tekonsa. Seurakunnassa päädyttiin sovitteluun, ja eläkeikäiselle miehelle luotiin maksusuunnitelma rahojen takaisin saamiseksi.
Samoihin aikoihin paljastui, että kolehteja oli kateissa myös aiemmilta vuosilta. Seurakunnan hallitus totesi, että sovittelussa saavutettu luottamus oli menetetty, ja päätyi tekemään asiasta rikosilmoituksen.
– Uskomme, että koko totuus, sekä seurakuntamme kärsimä taloudellinen vahinko kokonaisuudessaan, paljastuu puolueettoman viranomaistutkinnan aikana, seurakunnan hallitus lausui tiedotteessa.
Viranomaisilla on mahdollista selvittää se, mikä ei vapaamuotoisilla keinoilla onnistu. Tutkinnan kohteena ovat nyt aiemmat vuodet sekä kuluva vuosi.
Pitäisikö pankkiin aina lähteä varmuuden vuoksi kaksissa henkilöin rahoja tilittämään?
Helluntaikirkon valtakirjatoimikunnan jäsenen kouluttaja Helena Korhosen mukaan väärinkäytösten torjumisessa ”kaikki lähtee riskien tiedostamisesta”.
– Tulisi kirjoittaa auki kaikki rahaan liittyvän toiminnan protokolla: kuka tai ketkä käyttävät pankkitilejä ja kortteja ja minkälaisin ehdoin, onko käytössä käteiskassa, ja jos on, missä toiminnoissa, ja miten tuotot kirjataan käteiskassaan luotettavasti, jos ei ole kassajärjestelmää, Korhonen pyörittelee.
Korhosen mukaan kolehdit pitäisi aina laskea kahden ihmisen toimesta niin, että laskijat allekirjoittavat tilityksen. Korhonen ei myöskään suosittele, että kolehdeista muodostuvasta käteiskassasta maksetaan esimerkiksi korvauksia kuitteja vastaan.
– Ne tehdään pankkitililtä.
Käteiskassan kanssa pelaaminen tuntuu ylipäätään olevan riskitekijä toiminnassa. Paksu setelinippu ja kolikoiden vuori saattavat aiheuttaa rahasokeutta.
– Sellaistakin on tapahtunut, että kassaan on tekaistu kuitteja, joiden mukaan erilaisia pienostoja olisi korvattu useille eri vapaaehtoisille. Rahat ovatkin menneet yhteen ja samaan taskuun.
Nokian tapauksessa käteiset laskettiin ja allekirjoitettiin asianmukaisesti. Ongelma oli, että rahat katosivat matkalla tilille.
Pitäisikö pankkiinkin siis aina lähteä varmuuden vuoksi kaksissa henkilöin rahoja tilittämään?
– Se kuulostaa kyllä liian kömpelöltä. Puhuisin mieluummin säännöllisemmän tarkastamisen puolesta, Helena Korhonen sanoo.
– Käteisen päätyminen tilille oikein tulisi tarkistaa kerran kuukaudessa. Siis niin, että joku on velvoitettu seuraamaan pankkitiliä ja vertaamaan sitä käteiskolehtien kuittauksiin.
Nokian tapauksessa kolehtien katoaminen tuli esiin vasta seuraavan vuoden keväällä, kun vuosikokousta silmällä pitäen tehtiin tilintarkastus koko kaudelle.
Vuoden mittaan oli ehtinyt tapahtua jo paljon kenenkään huomaamatta.
