”Osta vaan, se paikka on tuleva ylen suureksi”, kirjoitti ystävä taidemaalari neiti Karin af Björkestenille 110 vuotta sitten. Yksi lause voi muuttaa historiaa, sillä Jumallalle ei ole mikään mahdotonta. Yllättävän usein hän vaikuttaa siellä, missä ihminen on sanaton, epävarma ja epäuskoinen. Jumalan käden liike siirtää vuoria ja avaa tien läpi meren pauhun oikealla hetkellä oikealle ihmiselle kulkea eteenpäin. Kun Martat ja Mariat uskaltavat ottaa riskejä, he samalla hyppäävät tuntemattomaan luoden merkittävää historiaa. Naisten intuitio on kautta aikojen merkinnyt suuria avauksia yhteiskunnassa, sairaanhoidossa, köyhien ja yhteiskunnan ulkopuolelle jääneiden elämässä.
Näin tapahtui Lohjallakin 1916, jolloin kaunis järvimaiseman äärellä oleva 20 hehtaarin maapalsta siirtyi paroni Kronstedtiltä neiti Björkestenille. Sisäinen unelma toteutui ja edessä olisivat yllätysten vuodet, raskasta työntekoa, tulipaloja, onnettomuuksia ja sairauksia. Marttojen kätten työ ja Marioiden kätten rukoukset liittyivät yhteen, molempia tarvittiin, että elämä jatkui ajatuksella ”rukoile ja työtä tee”.
Jumalan valtakunnassa usko viitoittaa tietä, vaikka ei voida tietää, mikä nurkan takana odottaa. Vivamon 110 vuotias historia kertoo naisten voimasta toteuttaa yli ymmärryksen menevää näkyä. Naisia riitti monenlaisiin tehtäviin. Nuorista naisista ikäihmisiin, suomalaisista aatelisista, kartanon tyttäristä, kansainvälisiin kulttuurinaisiin, joiden rinnalla sulassa sovussa toimi karjanhoitaja ja renki ulkopuolisten käsien tuella. Hevosen hoito ja valjastus onnistui myös tomeralta kartanon tyttäreltä kuten kanamunien myynti Lohjan torilla. Sota-aikana ei pelätty avata ovea pääkaupungista pakoon tuleville suomalaisille. Monet suomalaiset lähetyssaarnaajat löysivät lepopaikakseen juuri Vivamon rauhallisen maiseman, hengellisen ravinnon ja hiljaisuuden. Katulähetystyön perustaja Arvid von Martens löysi nuorena miehenä rauhan sielulleen Vivamon maisemissa jättäen jälkeensä punaisen mökin nykypolvea varten.
Epätoivoiselle kysymykselle tuli odottamaton vastaus.
Vivamon Marttojen ja Marioiden maine ja vaikutus kantautui pitkälle, tähän päivään saakka. Nyt on aika juhlia, tulla joukolla kokoon, kuulla ja kokea historiaa ja katsoa tulevaisuuteen paikan päällä 26.9. Nykytäditkin ovat paikalla ja muistavat yllättävän hyvin asioita ja tapahtumia. Monien vastaavien hengellisten toimintakeskusten tulevaisuus on edelleen rohkeiden ja rukoilevien ihmisten käsissä. Heidän tehtävänsä ja etuoikeutensa on ylläpitää menneiden päivien tunnelmia ja samalla kannustaa uutta sukupolvea katsomaan rohkeasti eteenpäin.
Vivamon historia paljastaa sekä karulla, että kauniilla tavalla kipeiden vaiheiden suuruuden. Kun yksi Martoista menettää kätensä, työnteko vaikeutuu, kysellään tulevaisuuden mahdollisuuksia, asia ratkeaa erikoisella tavalla. Omistajan testamentissä lahjoitetaan kaunis alue kokonaan juuri kätensä menettäneelle. Epätoivoiselle kysymykselle tuli odottamaton vastaus.
Vivamon historia on selkeä todistus Jumalan pitkästä suunnitelmasta, missä tappiot käntyvät viisaudeksi ja voitoksi. Tätä salaisuutta ovat saaneet kokea monet järjestöt, yhteisöt ja yksilöt tässä maassa. Jotain tällaista odotetaan yhä uudestaan kipeiden leikkausten ja tappioiden keskellä. Kansan Raamattuseuran saatua lahjana paikan käyttöönsä 1954, jopa 15000 rippikoululaista on vuosien varrella löytänyt uskon eväitä alkaen maamme monista vaikuttajista, kuten Helsingin piispasta Teemu Laajasalosta. Rukoukset kantoivat jokaista nimeltä ja tekevät yhä näin uusin keinoin laajalla rintamalla. Vivamo, kuten monet vastaavat leirikeskukset, on merkinnyt monille kotia, missä on helppo hengittää ja paikan ilmapiiriä kuvaa ilmaisu ”thin place” – ohut paikka, missä taivas ja maa kohtaavat. Syntyy yhteys Luojan ja luodun välillä, sovinnon silta, joka kestää loppuun saakka.
