Lasten leikkikaverin haave matkasta Nepaliin toteutui Outi Saaren takapihalla. Mielikuvitusmatkasta kasvoi Kylväjän kesäpäivien lastenohjelman kuningasidea. Tavoitteena on kasvattaa uusi lähetyskäskylle syttynyt sukupolvi.
Kolmea lastaan kotona hoitava Outi Saari ei ole hetkeäkään kokenut joutuneensa lahjoineen hyllylle. Äitiyslomalle jäänyt Kylväjän entinen viestintäpäällikkö elää Tuusulassa pikkulapsiarkea, joka tuottaa jatkuvasti ideoita muun muassa lähetyskasvatukseen.
Luovan virran alkujuoksulla voi olla vaikkapa lasten kaverin toive kesälomamatkasta Nepaliin. Pojan äiti tuumi, ettei haave toteudu, mutta Saari oli toista mieltä.
Hän rakensi takapihalle lentoaseman ja kysyi, voisivatko naapurit, lentokapteeni ja lentoemäntä, tehdä työpäivänsä päätteeksi vielä yhden ylimääräisen matkan Katmanduun.
Pienen pojan toteutunut toive alkoi elää uudelleen, kun Outi Saari sai tehtäväkseen suunnitella Turussa 5.–7. kesäkuuta vietettävien Kylväjän kesäpäivien lastenohjelman yhdessä Turun Mikaelinseurakunnan kanssa.
Ensimmäinen ”lähetyskurssi”
Kesäpäivien teema ”Mennään siis!” on ollut ideoille antoisa kiitorata. Saari suunnitteli, että ensin opetellaan lähetyskäsky, sitten tutkitaan lähetysmaita ja valitaan itselle sopiva työalue.
– Vähän niin kuin käytäisiin lähetyskurssi. Mietimme, mihin Jumala kutsuu, mikä kiinnostaa ja missä omat vahvuudet pääsisivät käyttöön.
Kutsumuspohdintojen jälkeen lapset pääsevät tutkimaan, millaisilla kulkuvälineillä evankeliumi eteni Raamatun ihmisten aikana ja miten sitä mennään nykyisin kertomaan. Loppuhuipentumana on lentomatka oikeiden lähetystyöntekijöiden luokse.
– Mukana on koko lähetystyöhön lähtemisen prosessi: Jeesuksen käsky ja kutsu, valmistautuminen, matkaan lähtö ja varsinainen työ, lähetyskäskyn toteuttaminen.
Saarten keittiönpöydän ääressä on rakennettu maissilastupurkeista ja yllätyssuklaamunien keltaisista sisuksista lentokoneelle ohjaamo.
Oma rooli jokaiselle
Perheen isä Mikko Saari on lupautunut lentokapteeniksi, Jooa, 5, perämieheksi ja Iida, 4, lentoemännäksi. Aaro, 2, on mukana matkustajana.
– Ja minä olen purseri, Outi Saari luettelee.
Kaikille muillekin osallistujille on omat roolit.
Lapset askartelevat itselleen passin ja valitsevat määränpään. Lentoasemalla virkailija antaa matkalipun ja matkatavarat jätetään hihnalle. Sitten mennään turvatarkastukseen ja käydään lentoaseman kahviossa nauttimassa virvokkeita.
Lentokoneessa matkustajat etsivät lippuun merkityn paikkansa ja seuraavat kapteenin kuulutuksia. Nousun jälkeen on tietenkin luvassa tarjoilua.
Lentokoneen lisäksi pienet kesäpäivävieraat tutustuvat muihinkin kulkuneuvoihin. He saavat kuulla, että Kreikkaan lähetystyöhön muuttanut Tiina ja Karri Koistisen perhe teki matkansa pulkalla, autolla, bussilla, junalla, lentokoneella ja taksilla.
Indonesiassa elävä perhe puolestaan matkustaa pyöräriksalla nimeltä becak ja minibussilla, joka on paikallisella kielellä angkot.
Mausteita ja makupaloja
Lentokoneen laskeuduttua määränpäähän alkaa tutustuminen siihen, mitä lähetyskäskyn toteuttaminen on käytännössä. Matkustajia ovat vastassa lähetystyöntekijät Ella ja Janne Henriksson, jotka kertovat työstään Mongoliassa.
Viihdyttävää lastenohjelmaa suunnitellessaan Outi Saari ei ajattele rakentavansa ajanvietettä, vaan tekevänsä maailman tärkeintä työtä.
Monen kohdalla lähetyskutsu itää varhain.
– Iso osa ihmisistä tulee uskoon lapsena, ja monen kohdalla myös lähetyskutsu alkaa itää jo varhain. Tähän haluamme edelleen tarjota mahdollisuuden.
Saaren mielestä lähetystyöhön kannattaa tutustua monilla aisteilla. Siksi hän ottaa Turkuun mukaan mausteita, joita voi haistella, sekä erilaisista materiaaleista ommeltuja lähetysalueiden vaatteita, joita voi kokeilla. Eksoottisia makujakin päästään maistelemaan seurakunnan tarjoamalla välipalalla.
Toimintapisteillä voi myös pelata pelejä ja leikkiä leikkejä monesta maasta. Muusikkojakin on lupautunut mukaan.
– Kokoavana ajatuksena kaiken takana on kysymys, olisiko minusta lähetystyöntekijäksi, joka sopeutuu uuteen kulttuuriin kertoakseen kaukana eläville ihmisille Jeesuksesta?
Hiekkaa kameleiden kavioille
Saaren perheen puuhat kuulostavat eloisilta mutta työläiltä. Keittiön pöytä on täynnä askarteluvälineitä, sillä askartelutehtävät täytyy testata.
– Yksi Raamatun kulkuneuvo oli liian monimutkainen, se oli suunniteltava uusiksi.
Turkuun on kuivattava mukaan hiekkaa, että aaseille, kameleille, maastoautoille ja moottoripyörille saadaan kulkuväylä.
Karttapallo mukaan kaapin päältä.
Karttapallo pitää muistaa pakata mukaan lastenhuoneen kaapin päältä, samoin henkarissa eteisessä riippuva etiopialainen juhla-asu – lentokoneen ohjaamosta puhumattakaan.
Monelta toimintapisteeltä puuttuu vielä kirjallinen ohje. Niitä Saari kirjoittaa kun lapset ovat illalla nukahtaneet.
Moni kolmen pienen lapsen äiti voisi käyttää vähäiset vapaahetkensä jotenkin toisin. Miksi kaikki tämä vaiva vanhempainvapaalla, kun voisi vain ihailla iltateemuki kädessä tomaattien, melonien ja mansikoiden taimien kasvua puutarhassa?
– Siksi, että lähetyskäsky on annettu kaikille. Minun tehtäväni on nyt kasvattaa seuraavaa lähettäjä- ja lähtijäsukupolvea.
