Lähteenkorva peräänkuuluttaa ihmisten välistä hyväntahtoisuutta sekä ihmisen keskeneräisyyden hyväksymistä.
Mielenterveysongelmista puhutaan nykyään paljon ja ne ovat runsaasti esillä. Aikamme korostaa tunnepuhetta ja erilaisia terapioita. Onko nykyihmisellä enemmän mielenterveysongelmia kuin vaikkapa 1950-luvulla arkeaan eläneellä?
– Tuo on problemaattinen kysymys. Siinä mielessä on, että nyt me osaamme antaa ongelmille nimet. Niistä myös puhutaan, niistä kysytään ja niitä tunnistetaan. Ja koska niistä puhutaan enemmän, ihmiset kiinnittävät niihin enemmän huomiota. Ja se, mihin kiinnitämme huomiota, lisääntyy, vastaa psykologi ja kouluttaja Satu Lähteenkorva.
Lähteenkorvaa haastatteli Seurakuntalaisen päätoimittaja Sari Savela Viikon seurakuntalainen -podcastissa Radio Deissä.
– Me elämme nyt todella terapisoitunutta ja ylipsykologista aikaa, jolloin mielenterveyteen ja tunteisiin kiinnitetään ylipaljon huomiota, Lähteenkorva jatkaa.
Savela kysyy, haetaanko elämään normaaleina kuuluville tunteille tai ajatuksille nykyään diagnoosia?
– Kyllä. Meidän aikamme on medikalisoitunut, mikä tarkoittaa sitä, että kaikenlaiset tunteiden ja mielen liikkeisiin liittyvät vaihtelut lääketieteellistetään. Se on epänormaalia. Mielialojen ja voimavarojen vaihtelut kuuluvat elämään.
– Menetykset, paha mieli, tietynlaiset ahdistukset, mielialan lasku – kaikki ne ovat terveitä reaktioita esimerkiksi ylikuormitukseen tai menetyksiin. Mutta nyt niille haetaan medikalisaation kautta sairausleima. Ja se ei ole hyväksi kenellekään.
Aiempia sukupolvia on leimannut vahvasti puhumattomuus: etenkään tunteista ei ole osattu puhua. Nykyään on opittu puhumaan tunteista, mutta ollaanko tunnepuheessa menty jo liiallisuuksiin?
– Ollaan. Eikä tämä tietenkään kosketa kaikkia ihmisiä. Usein se kohdentuu tiettyyn porukkaan. Mutta erityisesti nuoremmissa ikäpolvissa – sanotaan viisikymppisistä nuorempiin – nähdään ylikorostunut tunnepuhe. Monia asioita käsitellään ja lähdetään ratkaisemaan tunteiden kautta. Ja niin ei tarvitsisi tehdä, Lähteenkorva arvioi.
On tilanteita, jolloin esimerkiksi terapiaan hakeutuminen on paras vaihtoehto, mutta elämän ei tulisi keskittyä oman itsen tarkkailuun vain sen itsensä vuoksi.
– Varsinkin nuoremmat sukupolvet ovat oppineet sellaisen ajatuksen, että itsensä toteuttaminen tarkoittaa itsensä tutkimista ja tuntemista, ja että se on elämän päätarkoitus, Lähteenkorva arvioi.
– Se ei kuitenkaan ole elämän päätarkoitus. Itse asiassa oman napanöyhdän tutkiminen vuosikymmen toisensa jälkeen sairastuttaa tutkimusten mukaan ihmisen. Eli merkityksellinen elämä rakentuu nimenomaan päinvastaisesta asetelmasta: kun olet tarpeellinen toiselle.
Hyväntahtoisuus muuttaa yhteiskuntaa
Usein erityisesti vaalien alla puhutaan mielenterveyspalveluista ja niiden lisäämisen tärkeydestä ratkaisuna ihmisten pahoinvointiin. Mitä Lähteenkorva ajattelee tästä?
– Tämä on vähän sama kuin jos olisi putkiremontti ja putket vuotaisivat, ja niihin laitettaisiin vain kauheasti lisää laastareita, hän selittää.
– Yhteiskuntamme on vialla – eivät yksilöt. Ei mikään määrä terapeutteja tule riittämään tällä logiikalla. Se, mikä on vialla, on tapa millä olemme ihmisiä: ei pelkästään itsellemme vaan ennen kaikkea suhteessa toisiimme.
– Yksilön ylikorostuneisuus on rakentanut sen ajatuksen varsinkin nuorille ja nuorille aikuisille, että elämästä kuuluu selvitä yksin. Se on ihan kammottava valhe.
Lähteenkorva on lanseerannut termin ”kanssalainen”. Se tarkoittaa eräänlaista yhteisöllisyyttä, jonka lähtökohtana on se, että ihmiset tarvitsevat toinen toisiaan. Miten ”kanssalaisuutta” voisi lisätä?
– Monin tavoin, hän vastaa.
Hyväntahtoisuus ei maksa mitään.
– Ensimmäisenä ihmiset kysyvät, mitä se maksaa. Tässä on ihaninta se, että hyväntahtoisuus ei maksa mitään. Itse asiassa se tuo meille lisää resursseja – jos asiaa halutaan tarkastella taloudellisesta näkökulmasta.
– Se on sitä, mitä me teemme tavallisessa vuorovaikutuksessa ja kohtaamisissa ihan ilman sanojakin: voidaan hymyillä, avata ovi, antaa hississä tilaa toiselle. Ne voivat olla todella arkisia, tavallisia asioita. Kaikkea sitä, miten hyväntahtoisuus ilmenee arjen tilanteissa.
Keskustelutilanteissa hyväntahtoisuus voi näkyä erityisellä tavalla.
– Jokainen meistä voi kehua tai rohkaista toista enemmän, Lähteenkorva sanoo.
– Meidän aikamme on tosi ennakoimatonta ja aivot rakastavat järjestystä ja ennakoitavuutta, joten ennen kaikkea tällaisessa ajassa tarvitsemme rohkaisua. Rohkaisu on hyvä väline käytettäväksi työpaikoilla, kasvatuksessa, kouluissa ja ihan missä vain.
Lähteenkorva pitää hyväntahtoisuus-termistä siksikin, että se pitää sisällään tunteiden, ajattelun ja toiminnan lisäksi neljännen elementin eli asenteen. Sen sijaan, että ajattelisimme aina ensin omia tarpeitamme, voisimme miettiä, onko toinen jotain vailla.
Keskeneräisyys yhdistävänä tekijänä
Yhdeksi tämän ajan epäterveeksi ilmiöksi Lähteenkorva mainitsee vaikeuden elää epätäydellisyydessä ja epävarmuudessa.
– Sosiaalisen mediankin kautta tulee näkyviin täydellisyys ja täydelliset onnistumiset. Keskeneräisyys voi olla meille vaikeaa ja aiheuttaa turhaa kuormitusta. Sen takia ihminen käyttää aika paljon energiaa oman rajallisuutensa ja rajojensa peittelemiseen.
– Voi kunpa voisimme olla enemmän sinut oman minuutemme kanssa. Ettei meillä menisi niin paljon voimavaroja siihen, että yritämme olla jotain muuta kuin olemme. Silloin kun ihminen saa levätä omassa minuudessaan, voimavarat menevät oikeaan kohteeseen: vaikka omien lahjojen ja oman kutsumuksen toteuttamiseen.
Lähteenkorvan mukaan oman rajallisuutensa hyväksyvän ihmisen seurassa on erityisen hyvä olla, liittyi hyväksyminen sitten omiin taitoihin, luonteenpiirteisiin, ulkonäköön, varallisuuteen tai johonkin muuhun.
– Sellainen ihminen antaa alitajuisesti ja tietoisesti viestin, että ”minä olen sinut oman rajallisuuteni ja rajojeni kanssa – ole sinäkin”. On kauhean tasapainottavaa kun ei tarvitse piilotella. Inhimillisyyden tasapainoisempi hyväksyminen olisi tärkeää kaikille.
Raamatusta vinkkejä mielen hyvinvointiin
Lähteenkorvan mukaan Raamatusta löytyy paljon ohjeita psyykkiseen hyvinvointiin.
– Luin kerran Raamatun läpi psykologin silmälasein. Minulla oli siihen vähän itsekkäätkin motiivit: olin menossa kouluttamaan pastoreita ja halusin nähdä, mitä Raamattu sanoo. Mutta siitä tulikin sellainen matka, joka muutti minut, Lähteenkorva kuvailee.
– Raamattu on täynnä rohkaisua, ohjeita ja neuvoja tasapainoiseen elämään: siihen, mikä tasapainottaa, puolustaa ja ylläpitää elämää niin yksilö- kuin yhteisötasollakin.
– Sen takia minusta on hyvin innostavaa tarkastella Raamatun valossa ja Raamatun kautta ihmisen hyvinvointia, tasapainoa, ja terveyttä. Raamattu on paras psykologian kirja, minkä olen ikinä lukenut, Lähteenkorva naurahtaa.
