Neuvostoliiton aikana uskon harjoittaminen tukahdutettiin tiukasti Keski-Aasiassa. Rautaesiripun jälkeen syntyneen tyhjiön täytti islam ja varsinkin sen ääriliikkeet. Maiden hallitukset pyrkivät estämään sitä säätämällä ankaria uskontolakeja. Nyt nämä lait rajoittavat kristittyjen vapautta ja vaarantavat seurakuntia.
Vuosikymmeniä sitten, Neuvostoliiton aikana uskonnon harjoittaminen tukahdutettiin armottomasti Keski-Aasian maissa. Uskonto eli piilossa yhteiskunnalta.
Pastori Timur*, Keski-Aasiasta kotoisin oleva seurakunnanjohtaja muistaa tämän ajan elävästi. ”Kasvoin kommunistisessa neuvostoperheessä. Isäni oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäsen ja pysyi kommunistina kuolemaansa asti.”
”Meidät kasvatettiin kommunismin hengessä, kävimme neuvostokoulua ja elimme Neuvostoliiton propagandan alla. En tiennyt mitään Jumalasta. Oli myös jo todistettu, että Jumalaa ei ole olemassa, kun Yuri Gagarin lensi avaruuteen ja sanoi, ettei siellä ollut Jumalaa.”
Toivo Jeesuksessa: rangaistava teko
Rautaesiripun kaaduttua kommunismi jätti jälkeensä tyhjiön. Se täyttyi nopeasti, kun islamilainen identiteetti vahvistui. Tästä on seurannut uusi haaste, radikaalin islamin nousu.
Keski-Aasian maiden hallitukset pyrkivät tukahduttamaan ääriliikkeitä ja säätävät ankaria uskontolakeja. Nämä lait rajoittavat kristittyjen vapautta. Kristityt ovat jo vuosikausia eläneet hiljaisen vihamielisyyden keskellä. Nyt seurakunnat ovat erityisessä vaarassa, koska aiemmat uhat on kirjattu lakeihin.
”Jos olet syntynyt kristityksi, voin puhua sinulle Kristuksesta. Jos olet syntynyt muslimiksi, en saa puhua sinulle Hänestä. Sama koskee ateisteja. Sitä kutsutaan pakkokäännyttämiseksi, ja se on kiellettyä”, pastori Timur selventää.
Tämä ei ole kuitenkaan estänyt kristittyjä, kuten Salimaa*, jakamasta evankeliumia ja johdattamasta ihmisiä Kristuksen luo. ”Evankeliointi ja Jeesuksesta puhuminen on ankarasti rangaistava teko. Siksi yritämme tehdä sen salassa; hitaasti ja askel kerrallaan”, hän kertoo.
Painostus ei rajoitu vain yksilöihin, vaan se ulottuu seurakuntien olemassaoloon asti. ”Etelässä on jo suljettu monia seurakuntia. Viranomaiset keksivät tekosyitä, esimerkiksi, että rakennukset eivät täytä vaatimuksia”, kertoo Sultan*, toinen paikallinen pastori.
Mikäli seurakuntia ei suljeta, niiden toimintaa rajoitetaan usein suurilla sakoilla. ”Tänä vuonna useita ihmisiä on sakotettu vain siitä, että he kokoontuivat yhteen ja ylistivät Jumalaa”, pastori Timur lisää. “Internet-toiminnastamme vastaava veli julkaisi kuvakaappauksen eräästä artikkelista. Hän sai sakon, joka oli noin 1 500 euroa.”
Lupa Herralta
Pastorit ja evankelistat kohtaavat loputtomia byrokraattisia esteitä, jotka on tarkoitettu uuvuttamaan ja pelottelemaan heitä.
”Jos haluaa saarnata, on toimitettava paljon asiakirjoja uskontoasioiden komitealle”, pastori Timur selittää. ”Komitealta saa lupa-asiakirjan, mutta se on voimassa vain vuoden. Seuraavana vuonna sitä pitää hakea uudelleen.”
”Olen pastori ja tarvitsen sitä varten seminaaritutkinnon. Suoritin tutkinnon jopa kahdesti. Ensimmäisenä vuonna seminaarista ei annettu lupia, vaan vain pelkkiä todistuksia.”
Pastori Sultan
Pastori Sultan kertoo samankaltaisesta kokemuksesta: ”Minun pitää uusia joka vuosi uskonnollinen lupani. Olen pastori ja tarvitsen sitä varten seminaaritutkinnon. Suoritin tutkinnon jopa kahdesti. Ensimmäisenä vuonna seminaarista ei annettu lupia, vaan vain pelkkiä todistuksia. Näytin todistuksen viranomaisille, mutta he käskivät heittää sen pois.”
Vaikka palvelutyö vaikeissa olosuhteissa on raskasta, nämä Jumalan palvelijat eivät ole unohtaneet oikeaa kutsumustaan. He tietävät, kenellä on ylin valta.
“Yritämme olla esivallalle niin kuuliaisia kuin mahdollista. Emme kuitenkaan tarvitse heidän lupaansa evankeliumin julistamiseen, uusien seurakuntien perustamiseen ja opetuslapsien lähettämiseen. Siihen meillä on lupa Herralta”, pastori Sultan sanoo.
Jumala ei hylkää Keski-Aasiaa
Jumala toimii voimallisesti Keski-Aasiassa näiden rohkeiden ja uskollisten palvelijoiden työn kautta.
”Seurakunnat kasvavat”, sanoo pastori Timur. ”Kunnia Jumalalle. Iloitkaa ja ylistäkää Jumalaa kanssamme siitä, että Jumala avaa evankeliumin ovia täällä asuville kansoille: turkmeeneille, tadžikeille, kirgiiseille, uzbekeille ja muille. Jumala ei hylkää Keski-Aasiaa.”
Keski-Aasian kristityt tietävät, etteivät he ole yksin. Heidän kestävyytensä on maailmanlaajuisen seurakunnan rukousten tulosta. He eivät pyydä pakotietä vaan uskollisia rukouksia, jotta he kestävät.
”Kun tietää, että puolestaan rukoillaan, voi aluksi tuntea olevansa heikko, mutta saa jostain voimaa”, Albina* kertoo.
”Siksi tarvitsemme jatkuvaa rukousta. Olemme yksi perhe, yksi ruumis, täällä maan päällä. Kun muut rukoilevat, me nousemme jälleen ja jatkamme. Ilman sisariemme ja veljiemme rukouksia meitä ei ehkä enää olisi.”
*Nimet muutettu turvallisuussyistä.
