Sananvapaus on yksi vapaan, demokraattisen yhteiskunnan peruspilareista. Jokaisella on oltava oikeus oman vakaumuksensa julkiseen ilmaisemiseen, kunhan ei rajoita toisten oikeutta. Historia tuntee karmeita esimerkkejä siitä, mihin sananvapauden rajoittaminen johtaa. Eikä oma aikamme, eivät edes länsimaiset yhteiskuntamme, saa puhtaita papereita sananvapauden puolustajina.
Vähän aikaa sitten Espoon tuomiokapituli antoi kirjallisen varoituksen Olarin seurakunnan kappalaiselle Antti Kruusille. Varoituksen perusteena olivat Kruusin kirkon johtoa ja laajemminkin kirkon nykytilaa kritisoivat kirjoitukset sosiaalisessa mediassa. Espoon hiippakunnan piispan Kaisa-Mari Hintikan mukaan varoituksessa on kyse ennen kaikkea kannanottojen tyylistä, ei niinkään niiden sisällöstä. Varmasti omat näkemyksensä voi tuoda esille pehmeästi, mutta sananvapauden nimissä olisi kyllä sallittava rajumpikin retoriikka. Sanan käyttäjät ovat erilaisia. Ja onhan sanojen tarkoitus herättää tunteita ja vaikuttaa. Siinä Kruus on onnistunut. Mitäänsanomattomat sanat ovat vaarattomia ja lopulta aika turhia.
Lokakuun 10. päivänä Yhdysvalloissa sananvapaus sai rajun kolauksen, kun konservatiivivaikuttaja Charlie Kirk ammuttiin puhetilaisuudessa Utah Valleyn yliopiston kampuksella. Kirk tunnettiin väittelytilaisuuksista, joissa hän perusteli niin perinteistä kristillistä uskoa kuin laajemmin konservatiivisia arvoja. Kirkin vahva retoriikka ja hyvin perustellut valtavirtaa kritisoivat näkemykset suututtivat. Kirkin tapauksessa oli toki kyse ilmeisesti vain yhdestä murhaajasta, mutta huolestuttavaa on se, että Kirkin murha on saanut sosiaalisessa mediassa osakseen ymmärrystä, jopa meillä Suomessa. Liberaalin ideologian kritisoijat halutaan hiljentää.
Sananvapauden kannalta kuluva syksy on tärkeä, koska Päivi Räsästä ja Juhana Pohjolaa vastaan nostetut syytteet käsitellään korkeimmassa oikeudessa. Syytteet koskevat Räsäsen Roomalaiskirjeen sisältänyttä facebook-päivitystä ja hänen kirjoittamaansa ja Luther-Säätiön kustantamaa seksuaalisuutta käsittelevää kirjasta. Alemmat oikeusasteet ovat jo antaneet vapauttavan tuomion. Nyt odotetaan lopullista pistettä pitkään prosessiin. Mutta oli lopullinen päätös mikä tahansa, sana on vapaa eikä Jumalan sanaa saa eikä voi kahlita.
Ville Auvinen
Julkaistu Sanansaattajan 18/2025 pääkirjoituksena
