Martti Haverisen mukaan moni seurakuntalainenkin voin kokea, ettei tule kohdatuksi tai etteivät muut välitä. Aito kohtaaminen ja vieraidenkin ihmisten huomioiminen on muista välittämistä.
Vaikka seurakunnassa kaikki ovat yhtä perhettä, voi osa tästä perheestä tuntea olonsa yksinäiseksi. Helsingin Luther-kirkon pastori Martti Haverinen kertoi asiasta tarkemmin Nuotalle.
Teksti Lina Simojoki | Kuva Julie Johnson/Unsplash & Jclk8888/Pixabay
Miten yleistä yksinäisyys on seurakunnassa?
Arvioisin, että yksinäisyys on varmasti yksi kipeimmistä asioista seurakunnassa ja siitä olisi tärkeä keskustella enemmän. Moni kokee, ettei tule kohdatuksi ja etteivät muut loppujen lopuksi välitä siitä, onko hän paikalla vai ei. Kaikilla meillä on paljon tekemistä siinä, että viitsimme nähdä vaivaa sen eteen, että seurakunnan keskellä otetaan huomioon omien ystävien ja läheisten ihmisten lisäksi myös yksinäiset ja uudet tulijat.
Kaikilla meillä on paljon tekemistä siinä, että viitsimme nähdä vaivaa, että seurakunnan keskellä otetaan huomioon omien ystävien lisäksi myös yksinäiset ja uudet tulijat.
Mitä vinkkejä antaisit niille, jotka tuntevat itsensä yksinäisiksi seurakunnassa?
Rohkeammat ihmiset ylittävät helpommin sosiaalisia kynnyksiä, kun arempi saattaa kokea tilanteen niin, että hänestä ei olla kiinnostuneita. Arkaa haluan rohkaista sillä, että miettii mikä itsestä tuntuu hyvältä. Olisi hyvä, jos muut seurakuntalaiset aloittaisivat keskusteluja ja ottaisivat kontakteja toiseen ihmiseen. Leirit ovat hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin, varsinkin jos siellä on keskusteluja pienryhmissä. Leireillä on enemmän aikaa tutustua kuin seurakunnan muissa tilaisuuksissa. Myös raamattupiireissä ollaan pienemmissä ryhmissä, jolloin voi tutustua toisiin syvällisemmin.
Lue koko artikkeli Nuotasta!
