Lähes kolme kuukautta kestänyt Iranin sota vaikeuttaa maan kristittyjen ennestään vaikeaa tilannetta. Tämän artikkelin julkaisuhetkellä maassa on hauras tulitauko, jonka on määrä päättyä pian, ellei konfliktiin löydy ratkaisua.
“Tämä on kuin synnytyskipua. Siihen liittyy ahdistusta, mutta me rukoilemme, että siitä syntyisi elämää ja vapautta pian”, kertoo Sahar*, kristitty nainen Etelä-Iranista. ”Pyydän, että jatkat rukousta, täällä ihmiset tarvitsevat toivoa. Heidän tarvitsee tietää, että on olemassa Vapahtaja.”
Saharin toive ja rukous kuvaavat Iranin tilannetta sodan aikana. Raportit eri puolilta rintamaa ovat kertoneet rukouksen tarpeellisuudesta: Iranin hallitus on käyttänyt kouluja ja sairaaloita sotilaalliseen toimintaan. Tämä on tehnyt niistä mahdollisia sotilaallisia kohteita ja saattanut monet lapset ja haavoittuvassa asemassa olevat aikuiset vaaraan.
Lisäksi olosuhteet pahamaineisessa teheranilaisessa Evinin vankilassa ovat huonontuneet. Ruuanjakelu ja tietoliikenneyhteydet on katkaistu, turvallisuusviranomaisten läsnäolo on ollut painostavaa ja vankeja on siirretty salaisiin paikkoihin.
Kehitys on lisännyt pelkoa haavoittuvassa asemassa olevien ja erityisesti uskonsa vuoksi vangittujen puolesta.
On myös väitetty, että tavalliset vanginvartijat ovat poistuneet tehtävistään, ja turvallisuusjoukot ovat ottaneet paikan haltuunsa. Perhevierailut ja lääkärikäynnit on raporttien mukaan keskeytetty. Terveydenhuollon saatavuus on rajoittunut vakavasti.
Tämä kehitys on lisännyt pelkoa haavoittuvassa asemassa olevien ja erityisesti uskonsa vuoksi vangittujen puolesta. Ennen konfliktia Iranissa tiedettiin olevan vangittuna ainakin 48 kristittyä uskon tai uskonnollisen toimintansa vuoksi. Heistä merkittävä osa oli Evinin vankilassa.
Nyt Evinissä olevat vangit, myös kristityt, ovat vaarassa, mikäli vankilaan kohdistuisi isku.
Rukoile vangittujen puolesta
Huoli jatkuu myös eräästä kristitystä naisvangista, joka on kadonnut sodan keskellä. Article 18 -järjestön mukaan iranilaissyntyisen Simin Soheilinian oli määrä vapautua, mutta vapautus on jäänyt sodan varjoon. Hänen perheensä ei ole saanut yhteyttä Siminiin sodan alkamisen jälkeen.
Simin oli vangittuna Evinin vankilassa. Siellä hän on kärsinyt kymmenen vuoden vankeusrangaistusta osallistumisesta kotiseurakunnan toimintaan. Viranomaiset kutsuvat sitä ”toiminnaksi kansallista turvallisuutta vastaan”.
Ennen sotaa hänen tuomiotaan oli lyhennetty kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Oli jopa sovittu, että hän voisi suorittaa loppuosan rangaistuksesta elektronisesti valvottuna vankilan ulkopuolella.
Kuitenkin konfliktin syttyessä kaikki yhteydenpito häneen katkesi. Sama tilanne koskee monia muita vankeja Iranissa tällä hetkellä.
Siminin hiljaisuus sodan puhkeamisen jälkeen on kivulias muistutus omantunnonvankien haavoittuvuudesta erityisesti epävakauden aikoina. Hänen perheensä ja monet muut odottavat uutisia ja pelkäävät pahinta. Siminin tarina korostaa paitsi kristittyjen haasteita Iranissa myös tarvetta maailmanlaajuiselle huomiolle, rukoukselle ja myötätunnolle.
Digitaalista valvontaa
Sodan aikana uutisia Iranista ja iranilaisten kristittyjen tilanteesta on ollut hyvin vaikea saada. Iran sulki internetin heti sodan alettua. Siksi kenenkään – tutkijoiden, journalistien tai kansainvälisten järjestöjen – on ollut vaikea arvioida maan sisäistä tilannetta ja todellisia vahinkoja.
Jotkut alueen Open Doorsin kumppanit ovat kuitenkin saaneet satunnaisia päivityksiä Iranissa olevilta kristityiltä. Heidän jakamansa rukousaiheet ja rukouspyynnöt ovat kriittisiä.
Iranin tunnetun IRGC:n (Islamic Revolutionary Guard Corps) tiedusteluosasto on lähettänyt ihmisille tekstiviestejä, joissa se on varoittanut, että näiden toimintaa valvotaan Instagramissa ja Telegramissa.
Raportit osoittavat, että Iranin viranomaiset seuraavat tarkasti verkkoliikennettä.
Jos ihmiset jatkavat verkkotoimintaa tai ovat tekemisissä ”vihollisen” verkkosivustojen kanssa, he voivat joutua lain nojalla oikeustoimien kohteeksi. Viestissä viitattiin Iranin islamilaisen rikoslain artiklaan 500, joka koskee ”propagandaa kansallista turvallisuutta vastaan”.
Iranilla on pitkä historia kansalaisten valvonnasta ja erityisesti vähemmistöjen, kuten kristittyjen, lisäpainostuksesta tämän taktiikan avulla. Raportit osoittavat, että Iranin viranomaiset seuraavat tarkasti verkkoliikennettä. Hallitusta kritisoivan sisällön julkaisemisesta tai siihen osallistumisesta voi seurata häirintää, pidätyksiä tai jopa vakavia rikossyytteitä.
Kristityksi kääntyneet ovat kohdanneet kasvavaa painostusta. Raportteja on tullut pidätyksistä, valvonnasta ja syytöksistä koskien ”propagandaa kansallista turvallisuutta vastaan”. Viime vuosina tätä syytettä on kohdistettu moniin Jeesuksen seuraajiin. Digitaalinen valvonta ja uskonnollinen vaino rajoittavat yhdessä eriävien mielipiteiden ilmaisemista ja uskonnonvapautta.
Historialliset kohteet vaarassa
Iranissa sijaitsee joitakin maailman vanhimpia kristillisiä rakennuksia. Armenialaiset luostarit ja kirkot juontavat juurensa kristinuskon ensimmäisiltä vuosisadoilta. Monet niistä ovat UNESCO:n maailmanperintökohteita.
Monet näistä rakennuksista sijaitsevat Luoteis-Iranissa tai tiheästi asutuilla alueilla, kuten Teheranin vanhoissa kortteleissa. Ne ovat alttiita räjähdysvaurioille, paineaalloille ja täydelliselle romahtamiselle. Iskut ovat jo vahingoittaneet historiallisia alueita ja uskonnollisia kohteita.
Seurakunta ei ole fyysinen rakennus vaan kristittyjen yhteisö. Haluamme silti rukoilla näiden kirkkojen ja niihin liittyvien ihmisten puolesta. Rukoilemme suojelua, rauhaa ja tuholta välttymistä konfliktin keskellä.
Samaan aikaan kristityt jatkavat kokoontumista pienissä ryhmissä turvallisilla alueilla. He palvovat, rukoilevat ja viettävät aikaa yhdessä. Kiitos Jumalalle, he nostavat äänensä kuuluviin entistä rohkeammin. Kristuksen toivon ja rauhan näkökulmasta jopa vaikeat hetket kantavat mukanaan armoa.
Jumala toimii
Iranilaiset kristityt ovat rukoilleet ja paastonneet jo kauan ennen sodan alkamista ja ovat surreet hallituksen taholta kokemaansa sortoa ja siviilimielenosoittajiin kohdistuneita iskuja, joissa kuoli tuhansia. Nyt nuo rukoukset ovat saaneet jatkoa kristittyjen eläessä sota-alueella ja kamppaillessa epävarman tulevaisuuden edessä.
”Autoa ajaessani ajattelin, että kuvittelin mielessäni näkymän, mutta sitten näin sen omin silmin,” kertoo Maryam*, kristitty sisar Etelä-Iranista. ”Vesi virtasi kuiviin laaksoihin, aivan kuten Herran lupauksessa. Tämä sama toivo elää sydämessäni: Jumala toimii, emmekä unohda Hänen lupauksiaan. Iranin pelastus tulee varmasti toteutumaan. Meidän Herramme elää.”
”Me luotamme siihen, että Iranin uusi tulevaisuus on syntymässä.”
Behzad
Toiveikkuudesta huolimatta monet kristityt ovat myös ahdistuneita ja pelkäävät tulevaa. ”Ilmapiiri on täällä hyvin raskas, ja turvallisuusviranomaiset liian tiukkoja”, Sahar sanoo. ”Minua huolestuttaa puhelimen ottaminen mukaan kotoa lähtiessäni, koska pelkään pidätystä. Mutta tiedän, että Jumala toimii.”
Ahmad*, kristitty mies eräästä satamakaupungista toistaa saman toivon. ”Hän vahvistaa meitä. Psalmi 94 on lohduttanut minua. Siinä tuodaan ilmi epätoivo ja koettu vääryys, mutta siitä huolimatta julistetaan, että Jumala näkee, tuomitsee ja toimii.”
Pelosta ja epävarmuudesta huolimatta Iranin seurakunta pysyy rukouksessa ja odottaa Jumalan toimivan suurenmoisella tavalla sellaisessa tulevaisuudessa, jossa Iranin kristityt voivat lopulta harjoittaa uskoaan vapaasti.
”Me luotamme siihen, että Iranin uusi tulevaisuus on syntymässä – Hänen täydellisen ajoituksensa ja tahtonsa mukaisesti”, sanoo Behzad*, kristitty mies.
Toivo paluusta
Uutiset, epävarmuus ja toivo muutoksesta vaikuttavat syvästi myös iranilaisiin kaikkialla maailmassa – erityisesti uskonsa tähden paenneisiin kristittyihin.
Mary* on kristitty nainen, joka pakeni Iranista. ”Asuin veljeni kanssa naapurimaassa, ja hän otti siellä Jeesuksen vastaan Pelastajanaan. Veljeni palasi myöhemmin takaisin Iraniin, ja työskentelee nyt laivastossa. Hän on parhaillaan etulinjassa”, Mary sanoo.
Iranissa asuvat kristityt, erityisesti armeijan palveluksessa olevat, eivät voi puhua avoimesti uskostaan. ”Rukoilethan hänelle suojelua, että hänen uskonsa olisi vahva ja että hän kiinnittäisi katseensa Jeesukseen tänä konfliktin ja pelon aikana”, Mary pyytää.
”Jopa nyt, kun tiedän, että aika on vaikea ja vaarallinen, toivon silti olevani omassa maassani.”
Arina
Toinen nuori kristitty nainen, Arina*, pakeni äskettäin Iranista perheineen ja asuu nyt ulkomailla. ”Minun oli hyvin vaikeaa lähteä kotoa, ja jo se, että jätin vanhan elämäni, oli raskasta.”
Kuullessaan Iranin mielenilmauksista Arina olisi halunnut olla niissä mukana. ”Jopa nyt, kun tiedän, että aika on vaikea ja vaarallinen, toivon silti olevani omassa maassani. Toivon, että eräänä päivänä voimme palata ja toivon sen tapahtuvan pian.”
Nämä kokemukset muistuttavat siitä, että sota ei vain muokkaa kansakunnan tulevaisuutta, vaan koskettaa myös maan rajojen ulkopuolella asuvia perheitä. Se erottaa toisiaan rakastavat ihmiset, aiheuttaa kaipuuta ja pitää monia valveilla öisin rukouksessa Iranin puolesta.
Mutta iranilaisten kristittyjen rukoukset voivat auttaa levittämään tietoa siitä, miten rukoilla yhdessä heidän kanssaan – ja muistuttaa siitä, että Jumalalla on lopulta kaikki hallussaan.
