Ihmisiä ja ilmiöitä: Onnellisuusprofessori Markku Ojanen: Iloa ja elinvoimaa ikävuosiin

Yada-peli vie pohtimaan yhdessä Jeesuksen opettamaa lähimmäisenrakkautta

 

Jani ja Raisa Jalo tekivät Yada-peliä valmistellessaan kuuden viikon matkan Israeliin. Matka oli antoisa, mutta kysyi myös voimia. Jalot kiipesivät kivisiä mäkiä hikihatussa, kuten ihmiset 2000 vuotta sitten. Kun toiset turistit suuntasivat katsomaan kirkkoja, Jalot etsivät paikkoja, joissa saisi kuvia ilman nykyrakennuksia, sähkölankoja ja autoja. Pelistä haluttiin luoda tiettyyn kulttuuriin sitomaton, jotta se kääntyy tarvittaessa helposti muille kielille.
Kuva: Maija Latvala

Raisa ja Jani Jalon pastoriopintojen päättötyö on monessa suhteessa poikkeuksellinen.

Alussa oli into. Jani Jalo luki poikansa kanssa seikkailukirjoja, joissa lukija tekee valintoja ja tarina muotoutuu uniikiksi.

– Sanoin Raisalle, että oispa hienoa, jos tällaista olisi kristillisestä näkökulmasta, mutta homma on niin iso, ettei sitä pysty tekemään. Raisa sanoi, että tehdään.

Dei, suomigospel, neliöb. 11.-17.6.

– Yleensä mulla on idea ja Jani toteuttaa, Raisa nauraa.

Pariskunta pohti, olisiko projektista Suomen teologisen opiston pastoriopintojen päättötyöksi.

– Meillä oli jo ajatus tehdä jotakin, joka menee käyttöön, ei kirjastoon pölyttymään, Raisa Jalo kertoo.

Mitäpä olisi opetuskäyttöön soveltuva peli? Jaloilla oli vuosien kerryttämää kokemusta kotikoulumateriaalien laatimisesta omalle pojalle. Mielessä alkoi nyt kehkeytyä Yada-peli, jonka heprealainen nimi viittaa tietämiseen. Se pohjaisi Raamattuun, mutta peliä voisi käyttää myös koulussa.

– Jos se suunnitellaan seurakuntien käyttöön, sitä ei voi käyttää koulussa. Mutta kouluun suunniteltua peliä voisi käyttää seurakunnissakin, Jani Jalo sanoo.

Moneen taipuva peli

Jalot paneutuivat uskonnon opetussuunnitelmaan: Mitä koulussa voi Raamatusta opettaa? Selvää oli, että Raamattuun tutustuminen ja lähimmäisenrakkaus olisivat opetussuunnitelmankin pohjalta toimiva lähtökohta pelille. Uskontoa ei harjoiteta, vaikka Jeesuksen opetuksia käytäisiinkin läpi. 

Koska peli toteutetaan ryhmässä opettajajohtoisesti keskustellen, kukin opettaja tai ohjaaja voi säädellä sitä, mihin suuntaan keskustelu kulkee ja mitä muotoja se saa. Seurakunnassa voidaan mennä hengellisesti syvemmälle kuin koulussa. 

– Huomasimme testitilanteissa, että jos opettajalla on vakaumus, luokka pysähteli keskustelemaan enemmän. Jos vakaumusta ei ollut, pysähdyttiin vain pelin osoittamiin pohdintakohtiin.

Huomasimme testitilanteissa, että jos opettajalla on vakaumus, luokka pysähteli keskustelemaan enemmän.

Maksuton peli sopii käytettäväksi yksityisemmissäkin tilanteissa. Kiittävää palautetta on jo tullut isovanhemmilta, jotka pelaavat sitä lastenlasten kanssa. Pelin vahvuus on, että se taipuu yhteisten pohdintojen tueksi monenlaisissa tilanteissa ja eri ikäisten kanssa. 

– Olemme suunnitelleet sen 3–6-luokkalaisille opetussuunnitelmankin jaottelun mukaan. Myös kehityspsykologiset tiedot tukivat rajausta. Aikuisen tuella peliä voi kuitenkin käyttää tätä nuorempien ja vanhempienkin kanssa, Jalot sanovat. 

Vaivoja säästämättä

Harva teologisesta opistosta valmistunut lienee panostanut päättötyöhönsä kuten Jalot. Työtunteja kului ja pariskunta teki jopa kuuden viikon matkan Israeliin kokeakseen itse paikat ja tilanteet, joita pelissä esiintyy. Samalla kuvattiin aitoja maisemia. Lastenraamattumaisten piirroskuvien varassa kokonaisuus olisi jäänyt sadunomaiseksi. Vaivannäkö kannatti, autenttiset kuvat ovat yksi pelin vahvuuksista — kuten mahdollisuus tehdä valintojakin.

– Voit taklata kaverin ojan pohjalle, ja moni varmasti tekee niin vain nähdäkseen, mitä seuraa. Sitten voi spekuloida, miten toisen vaihtoehdon kanssa olisi käynyt. Peruuttaa pelissä ei voi, Jani Jalo paljastaa.

Koska peli on hyvin keskusteleva, on eduksi, jos ryhmä on suhteellisen rauhallinen. Toisaalta kolmen oppitunnin mittaiseksi suunnitellussa pelissä voi edetä hyvinkin pienissä pätkissä. Peli on myös koettu kiinnostavana verrattuna normaaliopetukseen. Ei ihme, sillä Jalot ovat tottuneet kaivamaan esiin kaikki oppimista tukevat keinot erityislastaan aikanaan opettaessaan.

– Yadassa on niin kuvia, tarinaa kuin toiminnallisuuttakin. Kaikki eivät opi samalla tavalla, Jani Jalo sanoo.

Peliin liittyy oppiainerajat ylittävää ainesta. Sekin on Jaloille tuttua kotiopetuksesta, jossa kaikki opetettava oli yhdistettävä arkeen. Käytännölliyydestä seuraa, että asioita lähestytään eheinä ilmiöinä, eikä toisistaan erotettujen oppiaineiden kautta.

Kuvassa etualalla Jani Jalo ja taka-alalla Raisa Jalo viistosti kuvattuna. Etummaisimpana kuvassa roikkuu Vapaakirkon lähetystyön hyväksi myytäviä avainnauhoja. Jalot järjestelevät kuvassa t-paitoja, joita niitäkin myydään lähetyksen hyväksi. Kuva on otetti Vapaakirkon kesäjuhlilla.
Jani ja Raisa Jalo opiskelivat Suomen teologisen opiston lähetyslinjalla. Vapaakirkon kesäjuhlilla he olivat mukana SVK Mission osastoa rakentamassa.
Kuva: Maija Latvala

 

Selkeä onnistuminen

Yada-pelin tekninen toteutus ei ollut Jaloille suuri pulma; he tekevät sivutyökseen kotisivuja. Uutta oli opeteltava jonkin verran ja ylipäänsä ideoitava, miten peli teknisesti rakennetaan. Lopputulos on sujuva. Ennen teknisiä ratkaisuja lyötiin lukkoon sekä pelin luonne että logiikka.

– Ensin syntyi ajatus juuri valintoihin perustuvasta etenemisestä. Mietimme kirjaa tai lautapeliä, mutta niitä ei voi päivittää ja ilmaisjakelu on vaikeaa. Selaimella käytettävä kotisivu on hyvä pohja, koska halusimme ryhmässä pelattavan pelin, jossa kuvat pääsevät oikeuksiinsa.

Yadaa voi pelata myös tabletilla, mutta sitä suuremmalla laitteella kuvat näkyvät paremmin. Käyttäjän ei tarvitse asentaa mitään tai kirjautua mihinkään. Toiveissa on, että peli saadaan käännettyä vähintään englanniksi, mutta työ on mittava ja pitää tehdä ilmaiseksi, joten kääntäjää ei ole löytynyt.

On olo, että me selvittiin.

Peliä testattiin kouluympäristössä jo työstövaiheessa ja jonkin aikaa se on ollut kenen hyvänsä pelattavissa. Palautteen perusteella Jalot kokevat onnistuneensa luomaan innostavan ja yhteisöllisen tavan tutustua Jeesuksen opetuksiin ja pohtia lähimmäisenrakkautta.

– Oli hienoa nähdä niidenkin lasten into, joista ajattelin, että he pitävät peliä tylsänä. Moni kysyi, milloin jatketaan, Jani Jalo kertoo selvästi otettuna.

Peliin ideoidut toiminnalliset osuudetkin koettiin innostavina, vaikka Jalot pelkäsivät päinvastaista.

– On olo, että me selvittiin, huokaa Raisa Jalo.

Tosiasiassa Jalot eivät vain selviytyneet vaan onnistuivat. Työ palkittiin stipendillä ja toisiksi korkeimmalla arvosanalla. Tältä pohjalta on hyvä lähteä alkusyksystä markkinoimaan Yadaa tiiviimmin. Onnistuminen tuntuu hyvältä siksikin, että työhön heittäydyttiin täysillä.

– Tehtiin järkyttävä määrä työtunteja, mutta ohjaajamme hyväksyi lähtökohtamme luoda oikeasti toimiva peli, jota voi myöhemmin kehittää. Ja opiston koko henkilökunta tuki meitä, jotta matka Israeliin onnistui kesken opintojen, Raisa Jalo kertoo.

Sujuvaa yhteistyötä

Sekä Raisa että Jani Jalo ovat työstäneet liki jokaista pelin tekstiä. Varsin nopeasti kävi silti selväksi, että toimivinta on, jos toinen kirjoittaa alustavaa tekstiä yhdessä työstettäväksi. Alussa panostettiin pohjatyöhön.

– Kun teimme ensimmäisen piirroksen pelin kulusta, laitoimme sen pojallemme viestinä. Hän vastasi, että ootteko nyt ihan varmoja, Raisa Jalo nauraa.

Kun peräti 130-sivuiseksi paisunutta pelikokonaisuutta lähdettiin rakentamaan, perustuksiin ei tarvinnut enää juuri puuttua. Samanaikaisesti suoritettujen opintojen myötä Jalot huomasivat ajatustensa kulkevan yllättävän samoja ratoja. Erilaisia näkökulmia löytyy, mutta yhteisymmärrys siitä, miten asiat on hyvä tehdä, syntyy nopeasti.

– Kotisivujen tekeminen on ollut enemmän Janin hommaa, mutta olen muokannut pohjaa, kun se on tehty. Jani on myös ottanut enemmän kuvia. Minä toimin kuvaustilanteissa visuaalisena silmänä, Raisa Jalo kertoo.

Kun työ kerran sujuu, saako Yada jatko-osia?

– Pieniä ideoita on jo ja kuvamateriaalia Ateenasta, Jani Jalo paljastaa.

Työmäärä on suuri, mutta kun yhteen peliin on tehty pohja, voi samalla jatkaa. Kun katsoo työn tuloksia, jaksaa taas, Jalot vakuuttavat.

– Kulunut kevät oli opintojen puolesta raskas. Paljon piti saada valmiiksi. Testiryhmien lasten ja heidän opettajiensa innon näkeminen antoi niin paljon voimia. Se oli mahtavaa!

Jani ja Raisa Jalo katsovat kuvassa suoraan kameraan. Taustalla näkyy t-paitarekki, jossa on Vapaakirkon lähetystyön hyväksi Vapaakirkon kesäjuhlilla myytäviä t-paitoja. Jani Jalolla on harmaa neule ja Raisa Jalolla fuksian värinen takki. Molemmat hymyilevät iloisesti.
Yada-pelistä haluttiin keskusteleva, sillä koronasulut saivat lapset ja nuoret vetäytymään koteihinsa. Netistä löytyi uusi tapa kommunikoida. ”Emme halua syöttää sitä samaa yksin pelattavalla pelillä. Istutaan mieluummin yhdessä ja jutellaan”, Raisa Jalo sanoo. Peliä kehittäessä oli periaatteena, että se ei vaadi juurikaan ennakkotietoja, jolloin opettajankin kynnys tarttua siihen on matala. Pelin edellyttämä pohdinta antaa opettajalle tilaa ja aikaa tarkastella sekä luokkansa että sen yksittäisten oppilaiden tapoja toimia.
Kuva: Maija Latvala

 
Päivä artikkelibanneri 11.3.- 2024