”Toimii paremman puutteessa” – helluntailaisten suhde nettilähetyksiin vaihtelee

 

Kriisin aikainen nettikokous on myös julistamista laajemmalle porukalle kuin vain omalle seurakunnalle, ja siksi se on myös erilaista, eräs RV:n kyselyyn vastannut luonnehti. Nettijumalanpalvelus tehtiin muun muassa Turun helluntaiseurakunnassa. (Arto Kemlin)

Seurakunnilla on mahdollisuus auttamistyöhön, mutta aivan uuden toiminnan käynnistäminen on haastavaa.

”Toimii paremman puutteessa”.

Tähän näkemykseen kiteytyy monen helluntaiseurakunnan aktiivin ajatus verkossa pidetyistä jumalanpalveluksista.

Oikeus Sanaan_SEKLkesäkeräys1kk_vuosisop

Epidemian torjunnan aikoina yleisötilaisuudet on lopetettu, ja monet seurakunnat ovat ”siirtäneet tapahtumat verkkoon”, millä tarkoitetaan ilman yleisöä pidetyn tilaisuuden streemaamista verkon välityksellä Youtube-, Facebook-, tai Uskotv.fi -palveluissa.

Ristin Voiton kyselyyn vastasi viime viikolla 83 seurakunnan pastoria tai vastuuhenkilöä eri puolilta maata.

– Tarvitaan kyllä aikamoista mielikuvitusta että seurakunta kokee yhteyttä nettikokouksessa, eräs vastaaja kommentoi.

Toisen vastaajan mukaan ”yhteys vaatii kunnolla toteutuakseen myös ihmisten välistä kohtaamista”.

– Siinä mielessä pelkkä nettikokous ei pidemmän päälle ole riittävää.

Eräs vastaaja kirjoitti, että ”ihmisten tapaamista kaipaa, eikä netti sitä korvaa – vaikka paras vaihtoehto tämä tällä hetkellä onkin.”

 

Kokemukset nettikokouksista eivät olleet kaikilla kielteisiä.

– Varsinkin vuorovaikutuksellisissa live-lähetyksissä esimerkiksi Facebookissa yhteyden tuntu on yllättänyt, eräs vastaaja kehui.

– Pyhä Henki ei tunne mitään rajoituksia vaikuttaa myös netin kautta, toinen vastaaja kirjoitti.

– Tunnetaanhan Raamatussa evankelistojen kirjeet, eivätkä hekään aina olleet paikalla seurakunnan keskellä.

Osa vastaajista painotti oikeiden asioiden tapahtumista tilaisuuden muodosta riippumatta.

– Verkon kautta yhteys ei ole yhtä konkreettista, mutta voimme kuitenkin olla Sanan äärellä ja rukoilla.

Muutama vastaaja huolehti nettilähetysten kohdalla lähinnä siitä, että ne eivät saavuta kaikkia.

– Haastena on ikääntynyt väestö, jolta puuttuu laitteet tai osaaminen osallistua lähetyksiin.

 

Kyselyssä kysyttiin myös seurakuntien vaikuttajien näkemyksiä siitä, onko seurakunta pystynyt poikkeustilanteessa luomaan auttamisen väyliä paikkakunnan ihmisille, ja koetaanko auttamistyön näkökulma yleensä mielekkäänä.

– Luulen, että ainakaan samoilla vanhoilla auttamiskeinoilla ei nyt pärjää. Täytyisi kehittää ihan uusia tapoja, eräs vastaaja kommentoi. – En tiedä mitä ja miten seurakunta tähän pystyy. Yksilöinä voidaan tietysti olla yhteydessä ystäviin ja naapureihin. Mutta ei seurakunta tätä tee, vaan yksilöt, ihmiset.

Toinen vastaja totesi, että ”kiireessä on hankalaa alkaa rakentelemaan”.

– Tämmöisissä tilanteissa voi olla vähän vaikea alkaa organisoimaan, jos mitään ei ole ollut olemassa jo aiemmin.

Osa vastaajista katsoi, ettei seurakunta voi toimia kovin tehokkaana auttajana, ja viranomaiset auttavat sen mitä tarvitaan.

 

Toisaalta auttaminen nähtiin laajasti mahdollisena ja toivottavanakin seurakunnan toimintamuotona kriisiaikana.

– Tämä tilanne voi synnyttää aivan uudenlaisia tapoja auttaa. Nollasta on tietysti hankala startata, eräs vastaaja kirjoitti.

Seurakunnat ovat muun muassa tarjonneet kauppa-apua ikäihmisille ja muille riskiryhmiin kuuluville.

– Rakkaus on kekseliäs. Käytännön auttamista tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan, toinen linjasi.

Erään vastaajan mukaan ”juuri tällaisena aikana seurakunnan viimeistään pitäisi urautuneista poteroistaan tulla ulos”.

Muutama vastaaja totesi, että ihmisten tarpeet ovat erilaisia kuin tavallisena aikana.

– Nyt huomaamme, mitä emme ole ennen tehneet, mutta ei välttämättä ole väliä, mitä on tehty tai oltu tekemättä ennen. Auttamisen voi aloittaa nyt, eräs vastaaja rohkaisi.