Kirjoittanut
Painettujen lehtien on täytettävä se aukko, jonka nettimediat jättävät, toteaa pitkän journalistinuran tehnyt Stig Kankkonen.
”Stig Kankkonen, Kyrkpressen”.
Noilla sanoilla viiksistään tunnettu päätoimittaja aloitti kirkkoa koskevat kysymyksensä lehdistötilaisuuksissa yli kymmenen vuotta sitten. Kankkosen kysymykset eivät olleet helpoimmasta päästä, ja ne saivat piispat kieriskelemään tuoleissaan. Niitä seuraavat vastausyritykset olivat usein tilaisuuksien parasta antia.
– Journalismi on minussa synnyinominaisuus. Ei minun ole koskaan tarvinnut motivoida itseäni työhön. Olen tiedonjanoinen, ja minulla on tarve kertoa, mitä mieltä olen asioista. Asettaa kyseenalaiseksi ja kannustaa siihen, mihin uskon. Saada ihmiset ajattelemaan myös tarinan toista puolta, Kankkonen kuvailee.
Hän on nyt ollut vajaa kymmenen vuotta eläkkeellä. Varsinaisesti eläkeaika on kuitenkin vasta alkanut. Luottamustoimet ovat työllistäneet tähän asti.
– Olen toiminut Espoon kaupunginvaltuustossa valtuustoryhmän puheenjohtajana ja kaupunginhallituksessa. Myös kirkolliskokouksessa olen vaikuttanut. Nyt kun katselen eduskuntavaaliehdokkaiden kuvia teidenvarsilla, olen suunnattoman kiitollinen, etten enää lähtenyt mukaan, Kankkonen nauraa.
”Puolueetonta toimittajaa ei ole”
Kankkonen opiskeli 1970-luvulla teologiaa Åbo Akademissa ja päätyi jo ennen valmistumista töihin Kokkolan seudulla ilmestyvään Österbottningen-lehteen. Sen jälkeen hänestä tuli Suomen suurimman ruotsinkielisen sanomalehden Hufvudstadsbladetin toimittaja ja lopulta kyseisen lehden Uudenmaan osaston aluepäällikkö. Sitä seurasi seurasi kolmen vuoden kausi Österbottningenin päätoimittajana, jonka jälkeen Kankkonen siirtyi Hufvudstadsbladetin pääkirjoitustoimittajaksi ja lopulta Kyrkpressenin päätoimittajaksi. Tuota tehtävää Kankkonen hoiti 10 vuotta.
Kankkonen seuraa edelleen aktiivisesti mediaa, ja hänen intohimonsa journalismiin on säilynyt. Hän lukee otteen vanhoista eettisistä journalistisäännöistä.
”Hyvän journalistisen tehtävän perustana on kansalaisten oikeus saada oikeita ja olennaisia tietoja, joiden avulla he voivat muodostaa totuudenmukaisen kuvan maailmasta ja yhteiskunnasta.”
Kankkosen mukaan kristilliseen journalismiin pätevät samat säännöt kuin muuhunkin mediatyöhön.
– Kristillisen lehden journalistiikassa painotetaan kristinuskoa ja meillä Suomessa tietenkin sen evankelis-luterilaista muotoa. Täysin objektiivista journalismia ei olekaan, mutta minusta se ei ole tärkeintä. Tärkeintä on, että lukija ja kuulija tietää, mikä on kirjoittajan tausta. Toimittajan olisi säännöllisin väliajoin hyvä tehdä selkoa, mistä lähtökohdista hän kirjoittaa.
– Kenenkään ei tulisi luulla, että kirjoittelu on puolueetonta, Kankkonen toteaa.
Kristillistä mediaa tarvitaan hänen mukaansa siksi, että ”tieto kristinuskosta ohenee koko ajan”.
– Tänä päivänä kristillisellä lehdistöllä ja radiolla on valtava tehtävä.
Kankkonen allekirjoittaa, että kristillinen media pitää enemmän esillä eettisiä asioita kuin kristillistä oppia.
– Ja etiikkaahan painottavat muutkin kuin kristilliset julkaisut. Kristillisen median on siksi tärkeää painottaa niitä kristillisiä totuuksia, joihin etiikka perustuu.
Oliko nettiin siirtyminen printtimedian syytä?
Stig Kankkonen on nähnyt läheltä, kuinka media siirtyy internetiin. Nyt hän kysyy, oliko kehitys printtimedian omaa syytä.
– Netissä ja sosiaalisessa mediassa voi ainoastaan kuvata nykyhetkeä. Ihminen on hukassa, jos hän ei tiedä, mistä tähän ollaan tultu, ja miltä näyttää, jos jatketaan samalla tiellä.
Väitän hieman vastaan sanomalla, että kyllä netissäkin on laajoja, taustoittavia juttuja. Sielläkin tutkitaan ilmiöiden syitä ja seurauksia.
– Näinkin voi toki olla, jos tuohon puoleen halutaan netissä panostaa. Epäilen kuitenkin, ettei netissä jakseta lukea pitkiä juttuja, koska ei olla totuttu siihen, että sieltä laajoja taustoja löytyy.
– Minusta printtimedia on erehtynyt siinä, kun se kuvittelee, että sen tulisi kopioida sähköistä mediaa. Lehdissä on yhä enemmän lyhyitä juttuja, joissa tehdään sama virhe kuin netissä, eli ei mennä syvälle vaan kerrotaan pinnallisesti, mitä tapahtuu tässä ja nyt.
Vankkumattomana ”lehdistön edustajana” Kankkonen tietysti toivoo, että printti ei kuolisi vaan lähtisi uuteen nousuun.
– Printtimedian tulevaisuus on lehtien omissa käsissä. Printtiin tulee alkaa suhtautua uudella tavalla. Pitää kysyä mikä on printin tehtävä ja vahvuus nykyisessä ympäristössä. Tähän mennessä vastaus on ollut suuret kuvat ja lyhyt teksti. Siitä pitäisi päästä eroon.
– Maailman suurilla laatulehdillä on edelleen valtava kysyntä ja merkitys. Ne täyttävät aukon, joka nettiin syntyy. Sen, että ihmiset eivät tiedä, mihin mennään ja missä mennään ja minkä takia näin mennään. Jos puhutaan vaikka massamurhista, nettimedioissa kerrotaan vain lyhyesti äärioikeistosta ja tapahtuneista hirveyksistä. Kuinka paljon ymmärrämme taustalla olevasta ideologiasta ja vaikutteista, jotka tekoihin johtavat, Kankkonen kysyy.
– Printtimediassa toimittajilla on oltava aikaa selvittää asioita perusteellisesti. Sitä ei nykyään anneta.
Kristillisen median nuoremmille tekijöille Kankkonen antaa ohjeen, joka on myös piispa Seppo Häkkisen tuoreen kirjan otsikko: Rohkeasti kristitty.
– Kristillistä vakaumusta ei pidä hävetä, vaan se on tuotava esiin. Kun tämän tekee rehellisesti, ei saa osakseen pilkkaa vaan kunnioitusta.
Haastattelu on julkaistu Elämä lehden numerossa 4/2019
