Pro Fide -yhtye juhlistaa ”kolminkertaista mopoikäänsä” konsertilla

 

Markus Ikonen

Pro Fide –yhtyeen 45-vuotisjuhlakonsertti järjestetään tänään torstaina Temppeliaukion kirkossa.

Orkesterissa eri aikoina soittaneet Hannu Nyman, Mikko Kuustonen ja Markus Ikonen muistelivat Elämään-lehden haastattelussa pitkää matkaa, johon mahtuu yksi yhtye, 45 vuotta ja yli 30 soittajaa.

Pro Fide oli 1960- ja 70-luvuilla maan hengellisen nuorisomusiikin ykkösnimi. Esiintymisiä saattoi parhaimmillaan olla kuusi päivässä.

– Vaikka varsinkaan vanhempi polvi ei hyväksynyt musiikkityyliämme, sanomamme oli niin jykevä, että se karkotti soraäänet, nykyään Sana-lehden päätoimittajana toimiva Hannu Nyman arvelee.

Oikeus Sanaan_SEKLkesäkeräys1kk_vuosisop

Eräillä paikkakunnilla konserttien seurauksena syntyi nuorisoherätyksiä.

– Keikoilla oli aina musiikin välissä selkeää julistusta. Pro Fide on aina ollut ennen kaikkea evankelioimisryhmä, Nyman sanoo.

Leppävirran kirkonkylällä kouluvierailulla käynyt Pro Fide oli ensimmäinen ammattilaistasoinen bändi, jota Mikko Kuustonen kuuli livenä.

– Tuolloin Juha Kelan luotsaama bändi oli todella hyvä ja teki minuun vaikutuksen. Alan ammattilaisetkin arvostivat sen musiikkia, Kuustonen sanoo.

Takahuoneessa jännitti

Kuustosella oli oma koulubändi, jonka kanssa oli tehty demo. Levykin oli suunnitteilla. Kuustonen ei tiennyt levynteosta mitään, joten hän uskaltautui kysymään neuvoa Pro Fiden jäseniltä.

– Yhtyeellä oli silloin aika tyly rokkari-imago. Mankan kanssa takahuoneeseen meno oli pelottavaa, nykyinen ammattimuusikko tunnustaa.

Demosta ei irronnut kummoista kommenttia, mutta tapaamisesta poiki vähän myöhemmin yllättävä pyyntö tulla Pro Fideen laulajaksi. Kuustonen tuli pystymetsästä kovatasoiseen porukkaan.

– Koelaulutilaisuus Raamattuopistolla on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Laulusession jälkeen Heikki Haataja jututti minua Kelan kanssa Mersussaan. He kysyivät, mikä uskonelämässä on tärkeintä. Höläytin ensimmäisen mieleeni tulleen asian, joka oli osunut silmiini aulan kirjekuorista: ”Rukous on tärkein”. Läpi meni, Kuustonen kertoo.

Kuustosen mukaan Pro Fide on vankkumaton instituutio. Raamattuopiston nuorisotyö on ollut vahva taustavaikuttaja, mutta bändi itse on luonut musiikilliset ja toiminnalliset raaminsa.

– Kaupunginorkesterien lisäksi Suomesta tuskin löytyy yhtyettä, jonka olisi pysynyt kasassa näin pitkään, näin suuresta miehistövaihtuvuudesta huolimatta, Kuustonen hämmästelee.

”Sanoma edelleen sama”

Sekä Nyman, Kuustonen että Ikonen arvelevat, että Pro Fide on nykyään ”positiivisempi ja leppoisampi” kuin takavuosikymmeninä.

Nymanin ja Kuustosen mukaan jotkut asiat sanottiin aikoinaan liiankin jyrkästi, ja vastaus kaikkeen saattoi olla ”Jeesus”. Molemmat toteavat, että oma nuoruuden ehdottomuus ja mustavalkoisuus ovat karisseet ja jumalakuvasta on tullut rosoisempi, vaikka he allekirjoittavat nuoruuden uskon perusasiat edelleen.

Markus Ikonen huomauttaa, että vaikka sanomisen tapa on muuttunut avarammaksi, bändin sanoma on edelleen sama ja sen takana seistään vakavissaan.

– Jeesuksen tuntemisen kautta löytyy todellinen elämä ja toivo, ja häneltä saamme voimaa kestää myös vastausta vaille jäävät kysymykset elämässämme, hän tiivistää.

Pro Fide -yhtyeen 45-vuotisjuhlakonsertti järjestetään Helsingin Temppeliaukion kirkossa 22.9. klo 19. Yhtyeen nykyisen kokoonpanon lisäksi konsertissa esiintyy ”Wanha Pro Fide”, joka koostuu lähes kokonaan Pro Fiden alkuperäisjäsenistä. Konserttilippu maksaa 5 euroa.

Anu Heikkisen haastattelu Pro Fide -yhtyeestä kokonaisuudessaan Elämään-lehdessä 9/2011.