Pohjois-Koreassa Jumalan paikalle on asetettu Kim Il-sung

Korean Marttyyrien ääni -järjestön perustaja Eric Foley, rouva Park, rouva Lee ja tri Hyun Sook Foley ihastuivat Suomen kevääseen. Kuva: Milla Suonio

Eric Foleyn mukaan Pohjois-Korean suuren johtajan palvonnassa on paljon yhtäläisyyksiä kristinuskon kanssa. Pohjoiskorealaiset väittävätkin, että kristityt ovat kopioineet ajatuksiaan heiltä. Hallitus pitää kristinuskoa suurena uhkana.

Korean Voice of Martyrs -järjestön perustaja Eric Foley ja hänen vaimonsa tohtori Hyun Sook Foley vierailivat Suomessa 19 – 23.5. yhdessä Pohjois-Koreasta Etelä-Koreaan paenneiden rouva Parkin ja rouva Leen kanssa. He olivat Suomen Marttyyrien ääni -sisarjärjestön vieraina. Rouva Park ja rouva Lee ovat mukana Foleyn pariskunnan johtaman maanalaisen yliopiston koulutusohjelmassa, johon kuuluvat evankeliointimatkat eri puolille maailmaa.

Kristittyjen pitää salata uskonsa

Kristinusko on Eric Foleyn mukaan suuri uhka Pohjois-Korean hallinnolle. Foley kertoo Seurakuntalaisen haastattelussa, että pohjoiskorealaiset kristityt toimivat maan alla. Mikäli ihminen paljastuu kristityksi, hänet joko teloitetaan tai siirretään välittömästi keskitysleirille. Pohjois-Koreassa toimii yli 20 keskitysleiriä ja lisäksi lukuisia työleirejä.

Foley kertoo, että ”suurella johtajalla” Kim-Il-Sungilla vei joitakin vuosia vakiinnuttaa valtansa Pohjois-Koreassa 1940- ja 1950-luvuilla. Tuolloin oli vielä mahdollista käydä kirkossa. Pohjois-Korean hallitus takavarikoi kirkkorakennuksia 1950- ja 1960-luvuilla: Kirkot joko poltettiin tai muutettiin Kim Il-Sungin ”tutkimuskeskuksiksi”. Hallitus poltti myös kaikki Raamatut ja joko siirsi kristityt keskitysleireille tai kidutti heitä saadakseen heiltä lisätietoja. Vuoteen 1970 mennessä suunnilleen kaikki kristityiksi paljastuneet ihmiset oli tuhottu. Nykyisin Pohjois-Koreassa arvioidaan olevan jopa 100 000 kristittyä, joista 30 000 on keskitysleireillä ja 70 000 harjoittaa uskoaan salassa.

– Pohjoiskorealaiset kokoontuvat viikottain ”tutkimuskeskuksiin” lukemaan Kim-il-Sungin kirjoituksia. He laulavat ylistyshymnejä ja kuuntelevat opetuksia Kim-il-Sungista. Tämä muistuttaa paljon sitä, mitä teemme kirkossa. Kristityt ovat vaarallisia Pohjois-Korean hallitukselle, koska hallitus on ottanut kristinuskon muodon. Se on korvannut Jumalan ylistyksen kohteena ja laittanut tilalle Kim Il-Sungin. Koska opetukset ovat niin samanlaisia – Esimerkiksi ”10 periaatetta”, joista ensimmäinen määrää, että ihmisen tulee olla ehdottoman uskollinen suurelle johtajalle – pohjoiskorealaiset  luulevat kristittyjen kopioineen heidän ajatteluaan.

Rouva Park kuuli isänsä kohtalosta paettuaan Etelä-Koreaan

Korean Voice of Martyrs -järjestön perustajan mukaan Etelä-Koreassa elää tällä hetkellä 30 000 Pohjois-Koreasta paennutta ihmistä. Monet heistä yrittävät etsiä ihmisiä, jotka ovat eläneet samalla seudulla Pohjois-Koreassa kyselläkseen heiltä läheistensä kohtalosta. Usein vasta Etelä-Koreassa ihmisille selviää se, että heidän perheensä tuhottiin sen vuoksi, että he olivat kristittyjä.

– Joissain tapauksissa kristityt eivät edes opeta lapsilleen, että nämä ovat kristittyjä ennen kuin lapset ovat lopettaneet koulunkäynnin. Tämä johtuu siitä, että kouluissa kysytään lapsilta hankalia kysymyksiä heidän perhe-elämästään: ”Sulkevatko vanhempasi koskaan silmiään ja kumartavatko päätään?”, ”Laulavatko he koskaan epätavallisia lauluja?”, ”Onko heillä kodissaan erityinen kirja, jota he lukevat?” Tällä tavoin lapset paljastavat tietämättään, että heidän vanhempansa ovat kristittyjä, Eric Foley kertoo.

Etelä-Koreaan paettuaan ihmiset usein alkavat muistaa asioita, kuten lauluja tai tarinoita, jotka paljastuvat raamatunkertomuksiksi. Rouva Park muistaa käyneensä isovanhempiensa kanssa kirkossa. Hänen isovanhempansa ja vanhempansa olivat kristittyjä, mutta rouva Park ei tiennyt olevansa kristitty ennen kuin pakeni Etelä-Koreaan. Isovanhemmat, jotka hänet kasvattivat, eivät kertoneet hänelle mitään ja hän oppi varhain, että on parempi olla esittämättä kysymyksiä. Rouva Park sai kuulla vanhempiensa kohtalosta vasta tavattuaan Etelä-Koreassa isänsä ystävän, joka oli ollut vankilassa Pohjois-Koreassa samaan aikaan hänen isänsä kanssa.

Rouva Parkin isä oli viety uskonsa vuoksi vankilaan ennen kuin rouva Park oli syntynyt. Viranomaiset veivät myös hänen äitinsä, kun hän oli 3-vuotias. Rouva Parkin isän ystävä kertoi, että Parkin isää oli kidutettu vankilassa kolme kertaa. Viimeisen kerran jälkeen hän ei ollut enää palannut selliinsä. Ystävä oli kuullut, että samana yönä kahdensadan vangin ruumiit oli heitetty läheiseen kaivoon.

Välittäjä neuvoi: Etsi risti talon katolta

Eric Foley kertoo, että Pohjois-Koreassa ihmiset luokitellaan kuuluviksi johonkin 53:sta sosiaalisesta luokasta. Rouva Park, jonka vanhemmat olivat kristittyjä, määriteltiin kuuluvaksi alimpaan luokkaan. Häneltä oli evätty pääsy joihinkin kouluihin. Hän voinut myöskään toimia kaikissa ammateissa eikä matkustaa vapaasti. Sitten 1990-luvulla Pohjois-Koreaan iski yksi historian pahimmista nälänhädistä. Rouva Park pelkäsi kuolevansa nälkään.

Rouva Park lähetti vanhimman poikansa armeijaan toivoen, että poika saisi siellä syödäkseen. Hänen poikansa kuitenkin menehtyi aliravitsemuksen seurauksena. Silloin rouva Park ajatteli, että hänen täytyy päästä pois Pohjois-Koreasta lastensa vuoksi. Hän lähti kohti Kiinaa kolmen jäljellä olevan lapsensa kanssa. Mitään suunnitelmaa hänellä ei ollut eikä myöskään sukulaisia Kiinassa.

Rouva Park tapasi välittäjän, joka auttoi pohjoiskorealaisia pakenemaan joen yli Kiinaan. Välittäjä neuvoi häntä etsimään taloa, jonka katolla on risti. Siellä häntä autettaisiin. Rouva Park muisteli kuulleensa tuosta rististä jo lapsuudessaan. Hän ylitti joen Kiinan puolelle ja meni pieneen maaseutukirkkoon.

Kirkko ei voinut piilottaa Parkin perhettä pitkäksi aikaa. Se olisi ollut hyvin vaarallista, sillä heidät olisi voitu saada kiinni ja palauttaa Pohjois-Koreaan. Kylän päällikkö kertoi, että kylässä oli tyhjä talo, jonka omistaja oli lähtenyt Etelä-Koreaan  ansaitsemaan rahaa. Rouva Park asui tuossa talossa yli vuoden ajan lastensa kanssa. Heille tarjottiin riisiä ja muut perustarpeet ja he puolestaan työskentelivät kylän hyväksi. Perhe joutui kuitenkin elämään jatkuvassa pelossa.

Rouva Park ja hänen lapsensa eivät tienneet Jeesuksesta paljoakaan, mutta he rukoilivat häntä avuksi. Sitten rouva Parkin tytär kuuli, että voisi olla mahdollista paeta Etelä-Koreaan. Perhe ajatteli, että se olisi heidän ainoa keinonsa selviytyä. Tytär muutti kaupunkiin, jossa asui paljon eteläkorealaisia. Heiltä perhe sai neuvoja pakomatkalleen. Perhe ei uskaltanut sanoa kyläläisille mitään, kun he muuttivat kaupunkiin.

Rouva Parkin tytär ystävystyi ihmisen kanssa, joka oli myös pakomatkalla Etelä-Koreaan. He keskustelivat paljon puhelimessa ja lopulta tytär seurasi ystäväänsä Etelä-Koreaan. Rouva Park suuntasi matkansa Vietnamin kautta Thaimaahan, jossa hän joutui olemaan muutaman kuukauden vankilassa. Vuonna 2002 hän lensi Etelä-Koreaan.

Pohjoiskorealaiset osaavat parhaiten evankelioida toisia pohjoiskorealaisia

Eric Foley kuvaa, että Etelä-Koreaan saapuvat pohjoiskorealaiset lähetetään ensin pakolaisten uudelleenasutuskeskukseen, jossa heidän täytyy asua kolme kuukautta. He saavat koulutusta selvitäkseen elämästä Etelä-Koreassa.  Heillä on yleensä suuria odotuksia siitä, millaista heidän elämänsä Etelä-Koreassa tulee olemaan. Mutta koska heillä ei ole taitoja, joita tarvittaisiin eteläkorealaisessa markkinataloudessa selviämiseen, he eivät voi saada töitä. Pohjois-Koreasta paenneet eivät tiedä, kuinka käytetään vesiklosettia, eivät osaa kuoria banaania, käyttää hissiä tai nousta pois bussista eivätkä myöskään osaa käsitellä rahaa.

Rouva Park oli toisten tulijoiden tavoin pyörällä päästään saapuessaan Etelä-Koreaan. Hän tunsi itsensä täysin tarpeettomaksi ja ajatteli, ettei pysty tässä vieraassa maassa auttamaan lapsiaan millään tavalla. Niinpä hän kokosi heidät yhteen ja pyysi heitä ajattelemaan, ettei heillä enää ole äitiä.

Eric Foley ja hänen vaimonsa Hyun Sook Foley menevät pakolaisten uudelleenasutuskeskuksiin kertomaan Pohjois-Koreasta paenneille, mitä haasteita he tulevat kohtaamaan Etelä-Koreassa asuessaan. Eric Foley kertoo, että rouva Park tunsi itsensä hyödyttömäksi tullessaan hänen luokseen asutuskeskuksessa joitakin vuosia sitten. Rouva Parkille avautui myöhemmin mahdollisuus päästä Suomen Marttyyrien ääni -järjestön tukemaan maanalaisen yliopiston koulutusohjelmaan, jossa hän kouluttautuu parhaillaan evankelistaksi. Koulutuksessa hyödynnetään Pohjois-Korean maanalaisen kirkon menetelmiä. Eric Foley korostaa, että Pohjois-Koreasta paenneilla, kuten rouva Parkilla, on paras tietämys siitä, miten pystytään evankelioimaan Pohjois-Koreassa asuvia tai sieltä paenneita ihmisiä. Nykyisin rouva Park ja rouva Lee matkustavat koulutusohjelman puitteissa moniin sellaisiin maihin, joissa pohjoiskorealaisia asuu –   evankelioimaan pohjoiskorealaisia.