Pekka Matilaisen tuska: En pystynyt auttamaan poikaani

 

Pekka Matilainen on Pirkanmaan ViaDian toiminnanjohtaja.

Entisestä huumekauppiaasta ja rikollisesta Pekka Matilaisesta kasvoi vähäosaisten auttaja. Oman pojan itsemurhan aiheuttama suru kiskoo miehen sydäntä rinnasta.

– Noin kolme sekuntia harkitsin, sitten vastasin: “kyllä, jos sinä tarjoat”, Pekka Matilainen muistelee elämänsä käännekohtaa.

Peruskoulun jälkeen hän oli juuri aloittanut ammattikoulussa, josta ei tuntenut ketään. Ensimmäisellä välitunnilla luokkakaveri pyysi häntä mukaan tupakalle. Pekka olisi voinut kertoa, että on uskossa, ja ettei polta. Alkoi Pekan etääntyminen seurakuntaelämästä.

Oikeus Sanaan_SEKLkesäkeräys1kk_vuosisop

Pirkanmaan ViaDian toiminnanjohtaja Pekka Matilainen, 50, kasvoi kristityssä kodissa Joensuussa. Kuusilapsisen perheen nuorimmainen eli turvallisen lapsuuden. Vanhemmat olivat aktiiviseurakuntalaisia ja Pekkakin osallistui seurakunnan toimintaan. Uskon ratkaisun hän teki Vapaakirkon rippikoulua vastaavalla Seurakuntakoulu-leirillä.

15-vuotiaan väärä valinta vei Pekan päihteiden ja rikosten maailmaan. Jo 16-vuotiaana hän pääsi pituutensa ansiosta baareihin. Alkuun päihteet olivat alkoholia, diatsepaamia ja kannabista. Myöhemmin kuvaan tulivat kovat huumeet.

– Lähdin varhain pois kotoa ja etäännyin hengellisestä elämästä. Tunsin tarvetta paaduttaa itseäni.

Äidin kiitosaihe

Kun Pekka oli 8-vuotias perhettä kohtasi suuri suru, isä kuoli. Isän menetys oli kova paikka ja sai teini-ikäisen Pekan etsimään isähahmoa – väärästä paikasta. Häpeän vuoksi hän otti etäisyyttä äitiinsä, joka suri poikansa valintoja. Äiti rukoili sitkeästi, että Jumala pysäyttäisi pojan ilman että kenelläkään tapahtuisi mitään pahaa. Kun Pekan veli vuonna 1999 kertoi äidille Pekan saamasta vankilatuomiosta, tämä kiitti Jumalaa rukousvastauksesta. 20 vuotta sitten 18. maaliskuuta Pekka antoi vankilassa elämänsä Jeesukselle. Syvä synnintunto ja ahdistus saivat nuoren miehen murtumaan. Alun perin tuon päivän piti olla Pekan elämän viimeinen.

Olin muutaman viikon ajan suunnitellut itsemurhaa. Olin niin ahdistunut.

– Olin muutaman viikon ajan suunnitellut itsemurhaa. Olin niin ahdistunut. Ajattelin, etten kestä enää.

Kaikkivaltias puuttui peliin. Välimiehenä toimi eräs vankilalähetti.

Kuuden vuoden tuomion taustalla oli useita syytteitä. Itsensä kovettanut Matilainen oli edennyt alamaailmassa väliportaan huumekauppiaaksi, jolla oli ollut useita alamyyjiä. Poliisi löysi yhdeltä heistä 1,7 kg amfetamiinia. Melko pian löydös kytkeytyi Matilaiseen, joka sai päätekijän tuomion. Poliisi oli jo jonkun aikaa seurannut miehen liikkeitä.

Huumemaailma avautui nuorelle miehelle vähitellen. Kaikkiaan hän käytti aineita säännöllisesti neljä viisi vuotta. Käyttö oli kätevää rahoittaa huumekaupalla. Aineet tulivat ulkomailta ja kaverit alamaailmasta.

– Kun tulin uskoon, halusin selvittää ulosottomieheltä kaikki velkani, joita aloin hoitaa saman tien. Tunnustin myös lisää huumausainerikoksia. Niistä ei kuitenkaan nostettu syytteitä, koska minut oli alun perin tuomittu syyttäjän vaatimuksia ankarammin.

Rakastuminen amfetamiiniin

Ensikertalaisena Pekka istui tuomiostoon puolet, kolme vuotta. Tuon ajan hän sai kasvaa ja vahvistua uskossaan.

Vankilassa ollessaan Pekka avioitui nykyisen vaimonsa Tiinan kanssa, johon hän oli tutustunut itsenäisyyspäivänä 1998 kapakassa. Liitto on Pekan toinen, ensimmäinen nuoruuden avioliitto päättyi eroon vuonna 1992. Pekan vanhin lapsi, Janne, oli tuolloin vain 2-vuotias

Eron jälkeen Pekan yhteys lapseen jäi, alamäki kiihtyi ja rikollinen maailma vaati veronsa. Kannabis vaihtui koukuttavaan amfetamiiniin.

Rakastuin aineeseen välittömästi.

– Rakastuin aineeseen välittömästi. Käytin myös kokaiinia ja ekstaasia, mutta amfetamiini teki minusta rauhallisen ja järjestelmällisen.

– Olin myös äärimmäisen väkivaltainen, Pekka Matilainen tunnustaa.

Rankasta päihteiden käytöstä huolimatta Pekka pystyi elämään melko normaalia elämää, eikä koskaan vajonnut aivan pohjalle.

Huumekauppiaana Pekka oli sekaantunut järjestäytyneeseen rikollisuuteen, josta irrottautuminen vei oman aikansa.

– Uskoon tultuani olin hyvin mustavalkoinen ja kerroin velkojilleni, etten aio maksaa velkojani. Samalla annoin anteeksi velallisilleni heidän velkansa.

Käytännössä Pekka maksoi kuitenkin yhteiskunnalle virallisia velkojaan pois seuraavan kymmenen vuoden aikana. Alamaailmasta ei olla hänen peräänsä sen koommin kyselty.

– Nykyistä työtäni arvostetaan vankilamaailmassa, Pekka kertoo.

Kannabis vei mielenterveyden

Pekka Matilainen on ollut diakoniajärjestö ViaDian palveluksessa yli 10 vuotta – ensin Kuopiossa ja nykyään Tampereella. Hänen johdollaan Pirkanmaan ViaDia on laajentunut ja auttaa eri tavoin apua tarvitsevia, vähäosaisia ihmisiä. Toimintaan kuuluu muun muassa ruoka-apua, vankila- ja päihdetyötä ja kuntoutustyötä.

Pekalla ja Tiinalla on neljä lasta. Heistä nuorin on 7-vuotias ja vanhin 15-vuotias. Pekan esikoinen Janne täyttäisi tänä vuonna 30 vuotta. Jannen elämä päättyi lokakuussa 2017 itsemurhaan.

Janne oli pitkään kamppaillut huumeongelmien kanssa. Pekka oli entisenä huumekauppiaana tunnistanut merkit. Poika käytti kannabista. Isälleen Janne saattoi olla täysin rehellinen, sillä isä ei tuominnut.

Janne kokeili eri uskontoja. Viime hetkellä myös Jeesus kelpasi.

– Janne oli rauhanomainen hippi. Huomasin kannabiksen käytön hänen käytöksestään, silmistään, pukeutumisestaan ja hidastuneesta ruumiin kielestä.

Kun Pekka oli rikosmaailmassa, Jannen äiti kasvatti poikaa. Vankilasta vapauduttuaan Pekka alkoi rakentaa suhdetta esikoiseensa ja tapasi tätä säännöllisesti. Poika myös vietti paljon aikaa Pekan uuden perheen luona.

Jannella oli lapsena diagnosoitu ADD. Peruskoulun jälkeen hän valmistui sähköasentajaksi parhain arvosanoin. Nuorena miehenä Janne etsi vastauksia elämän tarkoitukseen ja sisimpänsä tyhjyyteen matkaamalla Kaukoidässä.

– Janne kokeili eri uskontoja. Viime hetkellä myös Jeesus kelpasi.

”En pystynyt auttamaan”

Kesällä 2017 Pekka huomasi, että kaikki ei ollut Jannella kunnossa. Nuoren miehen jutut olivat yhä sekavampia. Lopulta tilanne kärjistyi ja kannabispsykoosiin sairastunut Janne kyydittiin ambulanssilla sairaalaan, johon hänet saatiin tahdonvastaiseen hoitoon. Kun Jannen tilanne hieman koheni, hänet kotiutettiin. Pekan mielestä aivan liian varhain.

– Viimeisessä hoitopalaverissa lääkäri kertoi, että psykoosia seuraa usein syvä masennus. Niin myös Jannella. Perjantaina 13. lokakuuta Janne vuokrasi auton, jolla hän ajoi rekan keulaan.

Isä ja poika olivat pitäneet tiiviisti yhteyttä toisiinsa. Edellisenä lauantaina Janne oli soittanut hyvin ahdistuneena isälleen ja ehdottanut tapaamista.

– Janne oli ollut hyvin tuskainen, kun tapasimme. Hän kysyi kymmeniä kertoja: ”Iskä, voiko tästä mitenkään selvitä?” Juttelimme paljon ja yritin lohduttaa ja valaa toivoa häneen. Kun vein hänet kotiin, hän sanoi: ”Voisiko se Jeesus auttaa mua”. Rukoilimme Jannen kanssa syntisen rukouksen. Erotessamme Janne oli hieman piristynyt.

Seuraavalla viikolla Pekka itse joutui yllättäen sydänvaivojen vuoksi sairaalaan, missä puhelin oli pois päältä. Tavallisesti Pekka oli yhteydessä poikaansa lähes päivittäin. Kun hän perjantaina pääsi pois sairaalasta ja yritti soittaa pojalleen, puhelin tuuttasi.

– Kun poliisi soitti ja ehdotti tapaamista, arvasin mitä oli tapahtunut, Pekka kertoo.

Huumeidenkäyttöä pidetään yhä normaalimpana ja se on erittäin huolestuttavaa.

Ikävän ja surun ohella Pekka on joutunut taistelemaan katkeruutta vastaan.

– En pystynyt auttamaan häntä. Suru on kiskonut sydäntäni rinnasta.

Pekka tekee huumeiden vastaista työtä. Entisenä käyttäjänä ja kauppiaana ja nykyisenä auttajana hänen kantansa huumeidenkäyttöön on selvä.

– Huumeidenkäyttöä ei pidä missään tapauksessa laillistaa, eikä millään tavoin edistää.

Matilainen on huolissaan erilaisten huumausaineiden helposta saatavuudesta.

– Käyttöön liittyviä videoita levitetään ahkerasti lasten ja nuorten suosimissa sosiaalisen median kanavissa. Huumeidenkäyttöä pidetään yhä normaalimpana ja se on erittäin huolestuttavaa.

Teksti Sari Savela