Open Doorsin ystävät auttoivat – Bélékpalan kylässä juhlitaan

 

Open Doorsin tuella kaivettu kaivo muutti koko yhteisön elämän.

Open Doorsin vierailu innosti Bélékpalan kylän kristityt iloiseen tanssiin. Vierailu antoi heille voimia ja toivoa työhön uskonnonvapauden puolesta.

Tänään Bélékpalan kristityt ovat onnellisia ja pitävät suuret tervetuliaisjuhlat ulkomaalaisille vierailleen. Open Doorsin vierailu merkitsee paljon tämän pienen, syvällä Etelä-Guinean sademetsässä sijaitsevan kylän kristityille. Tammikuussa 2018 Bélékpalan seurakunnalle rakennettiin Open Doorsin avustuksella oma kaivo, mikä muutti kristittyjen aseman vihatusta vähemmistöstä hyväksytyksi, omanarvontuntoiseksi ja kasvavaksi seurakunnaksi.

Bélékpala on syrjäinen paikka kaukana päätiestä, ja turistit eksyvät sinne harvoin. Monet kylän lapset eivät ole koskaan nähneet valkoihoista ihmistä ja katsovat minua hämmästyneinä, kun kömmin ulos huterasta ajoneuvostamme. Bélékpalan kristityt ovat kutsuneet  myös naapurikylien kristittyjä juhlimaan tuloamme, ja rytmikäs musiikki tulvii vierailijoita vastaan. Kymmenet kädet vetävät minut mukaan tuliseen tanssiin, ja ystävälliset hymyt muuttuvat avoimeksi nauruksi, kun yritän kömpelösti matkia paikallisten luonnollista liikehdintää. Tämä on sitä kristillistä ilon ilmaisua, josta vain haaveilemme reformoidussa kotiseurakunnassani.

Sansa syyskeräys neliöb

Helpotuksekseni vapaudun pian vaivalloisesta yrityksestäni mukautua tanssin rytmiin ja pääsen katselemaan ympäristöä tarkemmin. Näen tavallisen kylän mutatiilisine, aaltopeltikattoisine taloineen ja leveine maahan tallattuine polkuineen. Monen talon edessä on myyntipöydällä jokapäiväisen elämän välttämättömiä tarvikkeita.

Vähän myöhemmin kiipeän kukkulalle Simon Pierre-nimisen iäkkään miehen kanssa. Hän vie minut pieneen valkeaan rakennukseen, jonka katonharjalla näkyvä risti paljastaa kirkoksi. Jyrkkä nousu saa Simon Pierren huohottamaan, mutta hän on silti yhtä hymyä, ylitsevuotavan onnellinen kuten muutkin kristityt tänään. Hän kiipeää kirkkoon monta kertaa viikossa palvomaan Jumalaa. Aina elämä ei ole ollut näin onnellista.

Simon Pierre kertoo: ”Ennen kuin minusta tuli kristitty, elin huikentelevaa elämää johon kuuluivat alkoholi ja monet tyttöystävät. Äitini asui toisessa kylässä, enkä kasvanut hänen perheessään. Kun vartuttuani kävin äitini luona, hänen kristillnen elämäntapansa puhutteli minua, ja pyysin äitiä selittämään sitä minulle. Äidin kerrottua kuinka kristityn miehen tulee käyttäytyä totesin, että tämä ei ole minun juttuni. Vasta vanhempana päätin muuttua, ja voin todistaa, että Jumala muutti elämäni täysin.”

Kylän ensimmäisen kristityn piina

Monta vuotta Simon Pierre oli Bélékpalan ainut kristitty. Hänet kuitenkin hyväksyttiin aina siihen saakka, kun hän lakkasi osallistumasta muiden uskonnollisiin rituaaleihin. Muutaman muunkin kyläläisen käännyttyä kristinuskoon ilmapiiri muuttui ratkaisevasti, sillä kristittyjen pieni joukko koettiin uhkana kylän omalle elämäntyylille.

Kristittyjen joukon kasvettua näkyväksi vähemmistöksi, jolla oli myös kirkkorakennus, kyläläisten vastustus kiihtyi. Uskonnolliset johtajat vaikeuttivat kristittyjen elämää esimerkiksi järjestämällä jumalanpalvelusten ajaksi rituaaleja, joiden aikana kaikkien kyläläisten kuului pysyä kotonaan. Kristittyjen vetoomus saada harjoittaa uskontoaan vapaasti ei tuottanut tulosta.

Eräänä päivänä Simon Pierre huomasi, että hänen peruna- ja banaaniviljelmänsä oli tuhottu. Hän selvisi taloudellisista tappioistaan vain toisten kristittyjen tuella. Sitten vastustus muuttui hengelliseksi. Simon Pierre kertoo uskonnollisten johtajien tulleen keskellä yötä hänen talolleen esi-isiensä taisteluveitsin varustettuina. Ele tarkoitti, että he halusivat tappaa hänet hengellisellä, mystisellä tavalla. Jumala kuitenkin suojeli Simon Pierreä, eikä yritys onnistunut.

Seuraavana siirtonaan uskonnolliset johtajat tekivät Simon Pierrestä valituksen paikallisille viranomaisille syyttäen häntä tradition rikkomisesta. Se on vakava syyte, mutta viranomaiset asettuivat Simon Pierren puolelle, koska Guinean laki sallii uskonnonvapauden. He kielsivät perinteisten rituaalien harjoittamisen aamuviidestä iltaan asti, jotta myös muslimit ja kristityt pystyisivät harjoittamaan uskontoaan.

Vaikka Bélékpalan uskonnolliset johtajat siis hävisivät jutun, he yrittivät tulkita uuden säännön kielloksi muslimeille ja kristityille tarttua mihinkään toimeen ennen kello viittä aamulla. Kun sitten Simon Pierren tytär alkoi jauhaa viljaa aamuvarhaisella, uskonnollisten johtajien puolelleen saama väkijoukko lähti rangaistukseksi tuhoamaan Simon Pierren taloa. Viranomaisten nopea asioihin puuttuminen kuitenkin esti väkivallanteon.

Muutamaa kuukautta myöhemmin kylässä kärsittiin juomaveden puutteesta. Vettä ei riittänyt kaikille, ja uskonnolliset johtajat päättivät kieltää kristityiltä kylän kaivojen käytön. Niinpä he joutuivat päivittäin hakemaan vetensä hyvin kaukaa.

Tässä vaiheessa Bélékpalan kristittyjen vaikeudet tulivat Open Doorsin tietoon, ja paikallinen tiimimme päätti yhdessä naapurikylien kristittyjen kanssa kaivaa heille kaivon. Siitä tuli syvempi kuin kylän muut kaivot, ja myös veden laatu osoittautui paremmaksi. Kuivinakin aikoina kaivon vesi riittää kaikille kyläläisille.

Kaivo muutti kaiken

Simon Pierre kertoo, että kaivo muutti kristittyjen aseman. Kyläläisiin teki vaikutuksen toisten kristittyjen apu samoin kuin se, että ”vihatut ja hyljeksityt kristityt’ kutsuivat kaikki kyläläiset vapaasti käyttämään kaivoaan.

Nyt uskonnolliset johtajat tunsivat jäävänsä tappiolle. Siksi he päättivät siirtää salaisen jumalien palvontapaikkansa kauemmas kristittyjen kirkosta, josta kokivat lähtevän ’hengellisiä voimia’. Entisen alueensa, ‘pyhän metsän’, he luovuttivat kristityille. Tarkoituksena oli paitsi antaa tilaa kristinuskolle myös testata ’kristillistä henkeä’: kristittyjen oletettiin hakkaavan metsän ja tekevän alueesta viljelysmaata, jolloin henget mahdollisesti kostaisivat heille pyhien puiden kaatamisen.

Kaikkien katseet kiinnittyivät kristittyihin. Kun heille ei tapahtunutkaan mitään pahaa, se oli Bélékpalan asukkaille todiste siitä, että kristittyjen Jumala on heidän jumaliaan voimakkaampi. ”Melkein joka viikko ihmisiä kääntyy kristityiksi”, Simon Pierre kertoo, kun laskeudumme alas kukkulalta. Oikealle puolellemme jäävät pyhän metsän kaadetut puut näkyvänä todisteena kristinuskon Jumalan voimasta. Kuuluvana todisteena Jeesuksen voitosta kantautuvat kylästä korviimme juhlivan väkijoukon yhä voimistuvat äänet.

Olen ylpeä siitä, että Open Doors on anteliaiden tukijoidensa turvin voinut auttaa Simon Pierreä ja hänen pientä, mutta kasvavaa seurakuntaansa heidän taistelussaan. Kaivon äärellä Simon Pierre toteaa: ”Teidän vierailunne on virstanpylväs matkalla kohti uskonnonvapautta Bélékpalassa. Kyläläiset näkevät omin silmin, kuinka maailmanlaaja Kristuksen ruumis auttaa heidän keskellään elävää pientä vähemmistöä. Siksi emme voi lakata tanssimasta tänään.”

 
Lahjoita A