Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Näinkin voi käydä, kun lukee sanomalehdestä traagisen uutisen ja henkäisee rukouksen

 

Naisten säästöryhmäläiset Bangladeshin Uzirpurissa kohentavat kylän elämää muun muassa vuohia ja kyyhkysiä kasvattamalla sekä myymällä tekemiään käsitöitä. Kuva: Outi Rajala

Itä-Pakistanin, nykyisen Bangladeshin, tulvauutiset koskettivat vuonna 1968 Helena Herleviä, joka alkoi kysellä rukouksessa Jumalalta, olisiko siellä hänen paikkansa. Yhdeksän vuoden päästä köyhän maan kylässä ihmeteltiin vaaleaa naista.

Lähetysyhdistys Kylväjän aluekoordinaattori, lehtori Katariina Leskelä, kertoi viime viikon torstaina kuulumisia Bangladeshista Hämeenkyrön seurakunnan Myötätuuli-tapahtumassa.

Bangladesh on kooltaan alle puolet Suomen pinta-alasta, mutta siellä elää nyt 166 miljoonaa ihmistä. Heistä vain 0,5 prosenttia on kristittyjä.

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

Kylväjä teki päätöksen Bangladeshin työn aloittamisesta vuonna 1976.

– Silloin kävi ilmi, että Helena Herlevin tavoin useampi muukin Kylväjässä oli saanut sydämelleen tuon äärimmäisen köyhän ja luonnonkatastrofeille alttiin muslimimaan. He olivat toisistaan tietämättä rukoilleet, että evankeliumi yltäisi sinnekin, kertoo Leskelä.

Suomessa sosionomiksi kouluttautunut Helena Herlevi päätyi Bangladeshissa oraon-heimon alueelle. Sitä Kylväjän työkohteeksi olivat suositelleet norjalaiset, jotka jo työskentelivät samoilla seuduilla santaalien parissa.

Oraon-heimossa oudon näköisessä naisvieraassa riitti ihmeteltävää: Miksi sinulla on noin vaalea iho ja noin vaaleat hiukset? Miksi ihmeessä olet tullut tänne?

Herlevi totesi haluavansa kertoa heimon väelle elämänsä tärkeimmästä asiasta – siitä, mitä Jeesus on hänen edestään tehnyt.

Väki tahtoi kuulla lisää, ja Helena Herlevi kertoi.

Kun suomalainen sai käsiinsä yhden paikalliselle kielelle käännetyn evankeliumin, hän tiedusteli, olisiko kyläläisissä ketään, joka osaisi lukea. Yksi mies löytyi.

Tuo mies janosi Raamatun sanaa ja ryhtyi pian opettamaan sitä muillekin.

– Hengelliseen herätykseen tarvittiin vain yksi suomalaisnainen, yksi Raamattu ja yksi lukutaidollinen sekä rukouksen ihmisiä.

Nyt ELCB:ssä (Evangelical Lutheran Church in Bangladesh) on noin tuhat kastettua jäsentä.

Seurakuntatyöstä vastaa pieni joukko paikallisia työntekijöitä.

Kirkon työntekijöiden palkkaus hoidetaan paikallisin varoin, mutta muuten talous on vielä suurelta osin Kylväjän tuen varassa.

Vuonna 2010 pois nukkuneen Helena Herlevin työtä on jatkanut vuosien varrella yli 40 lähettiä. Tällä hetkellä Bangladeshissa työskentelevät Saara ja Tomas Bengtsson ja kielikoulussa työhönsä valmentautuva Christina Harald.

He toteuttavat paikallisen kansalaisjärjestön BLM-F:n kanssa kehitysyhteistyöhankkeita yhdessä kyläyhteisöjen kanssa. Keskiössä ovat naisten aseman parantaminen, ruokaturvan kehittäminen, aliravitsemuksen ehkäisy sekä kyläyhteisöjen turvallisuuden ja hätävalmiuden lisääminen.

Työn pohjana on ihmisten palveleminen ja kristillisen todistuksen tuominen alueelle.

Yhteistyökumppaneihin lukeutuu myös LAMB Hospital (LAMBin sairaala), jonne Kylväjän lähetit antavat osan työpanoksestaan.

Helena Herlevi lähti 1970-luvulla Bangladeshiin, oraon-heimon keskuuteen. ”Lähtölaukauksen” antoi sanomalehdessä julkaistu katastrofiuutinen yhdeksää vuotta aiemmin. Kuva: Lähetysyhdistys Kylväjä