Pitkän uran televisiometeorologina tehnyt Seija Paasonen on kirjoittanut useita ilmastoon ja säähän liittyviä kirjoja. Kaksi niistä käsittelee sääilmiöiden lisäksi taidetta, joka sekin on aina ollut lähellä hänen sydäntään. Uusimmassa kirjassaan hän kirjoittaa sodassa palvelleista säälotista.
Seija Paasonen vietti lapsuutensa maatilalla Ristiinassa, Närhilän kylässä, viisilapsisen perheen toisiksi vanhimpana lapsena. Helsingissä vietettyjen opiskeluvuosien jälkeen hän muutti Etelä-Tuusulaan, takaisin maalaismaisemiin.
– Monet pellot ovat kyllä viime vuosikymmenten aikana muuttuneet täällä tiiviisti rakennetuiksi asuinalueiksi, Paasonen kuvaa nykyistä kotiseutuaan.
Ristiina, joka sijaitsee Etelä-Savossa, on nykyään osa Mikkeliä. Niinpä ei ole yllättävää, että Paasosen nuoruuteen kuuluu myös muisto Parikanniemestä.
– Kävin siellä kaksiviikkoisen rippikoululeirin. Leiriin liittyy hyviä muistoja, vaikka olihan siellä ajoittain myös jonkinlaista levottomuutta. Positiivista olivat keskustelut elämän peruskysymyksistä, Paasonen muistelee.
Meteorologia vie lopulta pisimmän korren
Kouluaikana Paasosta kiinnostivat monet asiat, mutta varsinkin luonnontieteet ja kuvaamataide vetivät häntä puoleensa.
– Heti ylioppilaskeväänä hain opiskelemaan matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan Ouluun ja Helsinkiin sekä arkkitehtipuolelle Tampereelle. Kun hyväksynnät tulivat, valitsin Helsingin, Paasonen kertoo.
Ensimmäisen vuoden hän opiskeli matematiikkaa, fysiikkaa ja geofysiikkaa. Meteorologia tuli mukaan vasta toisena opiskeluvuotena.
– Se imaisi mukaansa ja muutin sen pääaineeksi.
Ilmatieteenlaitokselta Ylelle säätieteilijäksi
Se oli ilmakehän hallitsemattomuus, joka kiehtoi, kertoo Paasonen uravalinnastaan. Meteorologia tarjosi sopivasti haastetta, ja hän oli utelias tie-tämään lisää.
– Meteorologin työ on ilmakehän ilmiöiden synnyn ymmärtämistä ja niiden ennustamista. Työ vaatii kolmiulotteista tai oikeastaan neliulotteista ajattelua, kun otetaan aika muuttujana mukaan, Paasonen kuvaa työn luonnetta.
– Meteorologilta vaaditaan nopeaa asioiden haltuun ottoa ja päätösten tekemistä. Toimenkuvaan kuuluu myös epävarmuus onnistumisesta, ja siksi on osattava olla itselleen armollinen.
Paasonen teki pitkän uran Ylellä päämeteorologina ja säätoimituksen esihenkilönä.
– Opintojen ohessa työskentelin sekä Ilmatieteen laitoksella että Ylessä. Kun valmistuin, päätyöni oli vielä Ilmatieteen laitoksella ja sivutyö Ylessä. Ilmatieteen laitoksella olin muun muassa päivystävänä meteorologina sekä kehittämässä Suomeen maatalouden sääpalvelua. Toimiessani keskussääpalvelun jaostopäällikkönä sain kutsun Yleen perustamaan säätoimitusta. Keväästä 1995 lähtien olin Ylessä päätoiminen ruutumeteorologi ja työskentelin myös tuottaja-esihenkilönä.
Työnkuvan laajuuden ja monipuolisuuden takia Paasonen sanoo olleensa töiden kanssa naimisissa. Toisaalta työ oli hänelle elämäntapa.
Työskentely televisiossa merkitsi myös jatkuvaa esillä-oloa. Itse hän ei kuitenkaan kokenut olleensa mikään julkkis.
– Tv-työ on työ muiden joukossa. Toki ihmiset ovat vuosikymmenten aikana tulleet juttelemaan säästä, ja joskus on joku valittanutkin, mutta toisaalta se on ollut ihan tervetullutta palautetta. Sää on yhtei-nen asia, josta puhutaan paljon.
Ilmastonmuutosta hillitään valinnoilla
Yksi tärkeä yleinen puheenaihe on nyt ilmastonmuutos. Paasosella, joka on uransa aikana pitänyt paljon esitelmiä, on tästäkin aiheesta painavaa sanottavaa:
– Kaikkien tahojen olisi hyvä ymmärtää, miten ilmakehä ”kasvihuoneena” toimii, ja olla selvillä, mitkä asiat vaikuttavat ilmastonmuutokseen ja millaisia valintoja suositellaan tekemään sen hillitsemiseksi, Paasonen painottaa.
– Vaikka yhteiskunnat pyrkivät enenevässä määrin varautumaan muutoksiin, kaikkiin uhkiin ei voi varautua eikä vaikuttaa. Emmehän esimerkiksi tiedä, mitä maan sisällä tapahtuu, Paasonen muistuttaa. – Silti ei pidä menettää toivoa.
Säätieteilijästä tietokirjailijaksi
Paasonen sanoo aina eläneensä kirjojen ympäröimänä ja pitäneensä lukemisesta
– Lapsena kannoin kassikaupalla kirjoja Ristiinan kirjastosta. Kyläkoulussakin oli pieni kirjasto, Paasonen kertoo varhain heränneestä kiinnostuksestaan lukemiseen ja kirjoittamiseen.
– Olen kirjoittanut lapsesta asti. Hiljattain huomasin käydessäni lapsuuden kodissani, että olin kirjoittanut tarinoita jopa vieraskirjaan.
Ensimmäisen oman kirjansa Paasonen julkaisi vuonna 2001, ja sen jälkeen kirjoja on ilmestynyt kuusi lisää. Hänen viimeisin kirjansa Taivasta vartioivat naiset, Säälotat 1940–1944 (SKS Kirjat) ilmestyi alkuvuodesta 2026.
– Säälotat oli jatkosodan aikana muutaman sadan lotan ryhmä. He tekivät säähavaintoja ja viestittivät niistä, he piirsivät sääkarttoja ja jotkut myös ennustivat säätä. Koska sodankäynnille tärkeästä sääpalvelusta iso joukko miehiä joutui rintamalle ja koska valloitetulle alueelle perustettiin lisää säähavaintoasemia, tarvittavaa uutta henkilöstöä saatiin kouluttamalla lottia. Lotista on kirjoitettu paljon, mutta tämä on ensimmäinen kirja säälotista, Paasonen mainitsee.
Yle Areenassa on katsottavissa dokumentti, jossa Seija Paasonen matkaa pohjoismaisten taiteilijoiden maalausten maisemissa. Ohjelma perustuu Paasosen samannimiseen kirjaan.
Meteorologi syventyy kuvataiteeseen
Kaksi Paasosen aiemmin ilmestynyttä kirjaa liittyvät meteorologian lisäksi kuvataiteeseen: Taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin (Maahenki 2018) ja Naiset jotka maalasivat taivaan (Into Kustannus 2023). Teoksia varten Paasonen on analysoinut yhteensä noin 3000 maalausta, jotka edustavat eri kulttuureja, tyylisuuntia ja aikakausia.
– Ensimmäisen kerran idea maalausten taivaiden ja säiden analysoimisesta tuli mieleeni jo kesällä 1980 Maarianhaminan lentoasemalla, jossa työskentelin säähavaintojen tekijän kesätuuraajana. Asia jäi hautumaan 30 vuodeksi, kunnes pidin esitelmän Järvenpään taidemuseossa Eero Järnefeltin pilvistä. Kannustusten saattelemana aloin tutkia maalausten säitä. Olen harrastanut kuvataiteita, tosin viime vuosikymmeninä lähinnä vain katsojan roolissa, kertoo Paasonen, joka kouluaikana itsekin piirsi ja myös maalasi jonkin verran.
Maalausten lisäksi Paasosta puhuttelivat myös taiteilijoiden elämänkokemukset.
– Moni on vaikeista elämänkohtaloistaan huolimatta tehnyt upeaa taidetta.
Myrskyssä on uskallettava pyytää apua
Yksi ilmiö, jota taiteessa on kuvattu ja josta on kirjoitettu paljon, on myrsky.
– Siinä kiehtoo luonnon aikaansaama mahtava voima ja ihmisen kokema pienuus sen kaiken äärellä. Yhtenä hetkenä luonto tarjoaa rauhallista ja tyyntä olotilaa, ja toisena tarjolla on jotain aivan muuta, Paasonen pohtii.
Meteorologina hän osaa myös selittää, millaista on myrskyn silmässä ja millaista on myrskyn jälkeen.
– Nykymenetelmin saadaan hyvin tietoa myrskyjen kehittymisestä. Myrskymatalapaineen silmässä on tyyntä, ja myrskytuulet puhaltavat sen kehällä. Kun myrsky väistyy, sen perässä sää rauhoittuu, tuulet heikkenevät, ja sää usein selkenee. Hirmumyrskyn silmässä on jopa selkeää ja tyyntä, mikä johtuu siitä, että siinä ilma laskeutuu alaspäin. Matalapai-neen takia tuulet puhaltavat kehällä, Paasonen selittää.
Entä mitä neuvoja meteorologi antaisi ihmiselle, jonka elämässä puhaltavat juuri nyt kovat tuulet?
– Vaikea minun on lähteä ketään neuvomaan, mutta vaikeassa tilanteessa olisi uskallettava pyytää apua. Merelläkin kovissa myrskytilanteissa riennetään apuun, kun signaali avuntarpeesta on saatu, Paasonen tähdentää.
Suomen ilmasto ja kaikki sen vuodenajat ovat Paasoselle mieluisia, mutta helteiden ystävä hän ei kuitenkaan ole.
– Puutarhaihmisenä suosikkisääni on vaihteleva kesäsää. Se riittää.
– Taivaan tarkkailu ja säiden seuraaminen on elämäntapa, sanoo kaksi vuotta sitten Yleltä eläkkeelle jäänyt Paasonen.
– Ja on minulla muutaman kirjan aihiokin luonnosasteella. Aika näyttää!
Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä toukokuussa 2026.
