Mikko Kuustonen Radio Deille: ”Jouduin liian nuorena saarnamiehen rooliin”

 
Mikko Kuustonen

Mikko Kuustonen kirjoitti omaelämäkerran, jossa riittää tarinoita ja anekdootteja bändikavereista ja muusikoista – mutta myös uskoon liittyvää pohdintaa. Kuva: Monica Rosengård

Mikko Kuustonen on käynyt kirjassaan läpi elämäänsä, musiikkiaan ja myös aikaa Pro Fide -yhtyeessä. Hengellisen väkivallan käsitteleminen kirjassa on ollut Kuustosen mukaan tärkeä asia. Sen hän on huomannut valtavasta palautemäärästä.

Mikko Kuustosen keväällä ilmestynyt Omaelämäkerta (Johnny Kniga) on erilainen muistelmateos. Se on elämästä kertovan tekstin ja kirjaa varten tehdyn musiikin yhdistelmä. Äänikirjana siinä on mukana äänimaisemaa ja kymmenen täysin uutta laulua eli kokonainen albumillinen. Musiikki rakentaa Kuustosen mukaan kirjalle erittäin olennaisen tason.

−  En osaisi muuten ajatella kirjoittavani tuollaista tarinaa. Jos elämäntarinasta puhutaan, musiikki kulkee mukana. Olen tehnyt musiikkia koko ajan, mutta kun pyydettiin kirjoittamaan omaelämäkerta, totesin, että täytyy tehdä rinnakkain molemmat, Mikko Kuustonen kertoi Radio Deille Mikael Juntusen aamuvieraana.

Parikanniemisäätiö neliöb. 6.-12.8. MJa

”Olin erittäin otettu siitä, että kirjan julkaisun jälkeen Suomen Raamattuopiston nykyinen toiminnanjohtaja otti yhteyttä ja pyysi anteeksi vanhoja vääryyksiä.”

Kuustonen sanoo, että hänen laulunsa eivät ole koskaan pyrkineet selittämään elämää. Musiikki on hänen mukaansa emotionaalinen asia eikä luento. Ja käsitys musiikista riippuu kuulijasta.

− Ihmisillä on aina hyvin erilaisia tulkintoja teksteistä, millaisessa mielentilassa sitten niitä kuuntelevatkaan.

Kirjassa käydään kaikki Kuustosen musiikkialbumit läpi ja kerrotaan monta laulun syntytarinaa.

− Olen todennut, että tämä ei ole paljastuskirja mutta se on paljas kirja. Ajatus on, että yritän nimenomaan tarkistaa muistiani ja rakentaa kudosta, että keiden kanssa on tehty ja mitä. Ja miltä asiat ovat tuntuneet.

Hengellinen  väkivalta oli tärkeää nostaa esille

Muusikon elämäkerralle on ihmisillä paljon odotuksia: kertooko Mikko Kuustonen kaiken ajasta Pro Fide -yhtyeessä tai puhuuko hän kaiken omasta avioliitostaan? Vaikka kirja kertoo koko elämästä, hengellisistä kokemuksista Kuustonen avautuu kuitenkin melko laajasti. Pro Fiden ja Suomen Raamattuopiston piireihin hän tuli mukaan 19-vuotiaana.

− Täytyy muistaa, että Pro Fide -ajasta on yli 30 vuotta ja se kesti kahdeksan vuotta elämästäni – ja olen nyt 62-vuotias. Kyllä elämäni taiteellisesti ja urallisesti merkittävimmät käänteet ovat tapahtuneet ehdottomasti sen jälkeen, Mikko Kuustonen muistuttaa.

Kirjan julkaisun jälkeen Kuustosen postilaatikot ovat olleet täynnä palautetta, koska nuoruusvuosien jakso ja hengellinen väkivalta nousivat monessa paikassa keskusteluihin.

− Tässä maassa on mieletön määrä ihmisiä, joilla on samankaltaisia kokemuksia. Mutta he eivät saa kiinni siitä, että mitä on ollut se outo olo, jossa on tuntenut jäävänsä ulkopuoliseksi. Tai kun on tuntunut, ettei saa vapautta, rauhaa ja lepoa vaan tuntee olevansa toisten ihmisten kovan katseen alla. Tämä on ollut pysäyttävää, ja tahdon kunnioittaa sitä. Siksi koen, että sitä oli tärkeää avata.

− Mutta olen myös jättänyt tosi paljon asioita kertomatta, sillä haluan ehdottomasti suojata ihmisiä.

Kaikkia lauluja en suostu enää laulamaan

Mikko Kuustonen kertoo, että moni Pro Fiden aikana tehty laulu on hänelle edelleen hyvin rakas. Usein häneltä kysytäänkin, miksi mies ei laula samoja lauluja kuin silloin.

− Minulle se on samanlainen asia kuin että miksi en siteeraa ainekirjoituksia, joita olen kirjoittanut lukioaikoina. Nuo laulut ovat pitkälti lukioaikaisia tekstejä, kuten esimerkiksi Jää kuuntelemaan. Eivät ne voi olla enää tekstillisesti samalla tavalla tärkeitä, vaikka allekirjoittaisin niiden laulujen hengen ymmärtäessäni milloin ne on kirjoitettu, Kuustonen kertoo.

Kirjassa on kuin onkin lista lauluista, joita hän ei enää suostuisi laulamaan, ja niitä on viimeisille albumeille saakka.

− Minulla on satoja ja satoja lauluja, ja siellä on paljon sellaisia, joista ajattelen, että voi kun olisi ollut malttia pysähtyä ja joku olisi sanonut, että mieti tätä vielä hetki, Kuustonen hymyilee.

Kun 19-vuotias saarnamies kohtasi ihmisten ongelmat

Kirjassa Mikko Kuustonen kuvaa ystävyyttä kitaristi ja näyttelijä Heikki Silvennoiseen näin: ”Meitä yhdistää rakkaus bluesiin ja pimeään huumoriin, meitä yhdistää intohimo heimoihin ja murteisiin, meitä yhdistää myös hauras luottamus korkeampaan voimaan ja meitä yhdistää juominen ja raitistuminen.”

Bändikavereista ja muusikoista Kuustosella riittää tarinoita ja anekdootteja. Mutta kyllä hän puhuu myös ”korkeammasta voimasta” – ja uskosta.

− Minulle usko on tällä hetkellä hyvin lapsenomainen ja henkilökohtainen asia. Ja jos jotain olen elämässäni oppinut, niin sen, että pyrin sen sellaisena pitämäänkin.

− Kun olen tullut 19-vuotiaana saarnamiehen rooliin, olen silloin mennyt väärin päin siihen tehtävään. Siitä tulee silloin suorittamista ja ulkoa puhuttujen lauseiden toistamista ja tiettyyn kaavaan asettumista. Oman elämänkatsomuksen, uskon ja maailmankuvan sisäistäminen tapahtuu paljon hitaammin ja toista kautta, Kuustonen muistuttaa.

− Minun puheilleni tuli niissä tilanteissa paljon ihmisiä, joilla oli ongelmia rakkaussuhteissa, suhteessa omaan persoonallisuuteen tai vaikka vanhemmuuteen. Ja minä olin 19-vuotias koulupoika, jolle oli opetettu, että minulla on yksi vastaus: meidän pitäisi rukoilla Jeesusta tämän ihmisen elämään. Vaikka tein sitä sydämestäni, ajattelen, että se on hyvin kapea tapa kohdata ihminen, Mikko Kuustonen ajattelee.

”Minulle usko on tällä hetkellä hyvin lapsenomainen ja henkilökohtainen asia. Ja jos jotain olen elämässäni oppinut, niin sen, että pyrin sen sellaisena pitämäänkin.”

Mutta se on Kuustoselle ajankuva 30 vuoden takaa. Hän kertoo, että hänellä ei ole käsitystä, millaista näiden herätysliikkeiden työkentät tällä hetkellä ovat tai millaista julistus on.

− Mutta olin erittäin otettu siitä, että kirjan julkaisun jälkeen Suomen Raamattuopiston nykyinen toiminnanjohtaja otti yhteyttä ja pyysi anteeksi vanhoja vääryyksiä – olematta itse niihin mitenkään osallinen. Samoin otti yhteyttä Pro Fiden nykyinen liideri, ja meillä on oikein hyvä yhteys.

− Mutta oikeastaan sillä ei ole väliä, millainen yhteys minulla on sinne. Ainoastaan sillä on väliä, että ihmisiä kohdellaan kunnioittavasti ja että ihmisten erilaisuutta, haurautta ja herkkää uskoa kunnioitetaan eikä ahdisteta ihmisiä nurkkaan.

Mikko Kuustosen haastattelu kokonaan Dei Plussasta − Herätys 3.5.2022 (Haastattelu alkaa kohdasta 1:51)

 
Dei, artikkeliban.(2) 30.6.- MJa