Jipun elämäkerta ei kaunistele – ”Halusimme antaa esimerkin siitä, että ei tarvitse ylläpitää valheellista kuvaa”

 
Jippu

– Toivon, että kirjan avoimuus saisi ihmisissä aikaan olla totta erityisesti Jumalalle, mutta myös itselleen, kommentoi Jippu Kai Kortelaisen kirjoittamaa elämäkertakirjaansa ”Kun perhonen lakkaa hengittämästä”. Kuva: WSOY / Juha Mustonen

Jipun elämäkerta kertoo rankan rehellisesti päähenkilönsä elämästä. Siitä, että hän on selvinnyt kaikesta, Jippu antaa kiitoksen Jeesukselle. Taiteilija muistuttaa myös, että uskoontulo ei ole pikaratkaisu ongelmiin.

Radio Dein haastattelussa istuu hieman vakava Jippu. Lööppeihin on nostettu tuoreen elämäkerran raflaavimpia kohtia. Kirja päähenkilön motiivi kirjan kirjoittamiseen on ollut täysin toinen.

Haluan antaa kaiken kunnian Jeesukselle. Se, että olen selvinnyt kaikesta, kaikki se Jeesuksen armo ja rakkaus, jota olen saanut elämääni – kyllä kyse on ihmeestä.

Wycliffe neliöb. 1.-31.10.

Eihän ne lööpit kirjoita, että Jippu löysi Jeesuksen ja on katunut syntejään ja virheitään, Jippu kiteyttää videossa Facebook-seinällään.

Uskoontulo ei tässä kirjassa ole hokkuspokkus-ratkaisu, jonka jälkeen elämä olisi ollut pumpulia ilman ongelmia ja kipuja. Jumala on kyllä nostanut ja eheyttänyt, mutta haavojen kanssa kuljetaan kuitenkin tässä ajassa enemmän tai vähemmän loppuun saakka.

Jippu kiittää selviytymisestään myös lapsuudenkodin perintöä. Vaikka kasvuympäristö oli monella tapaa rikkinäinen, Jeesus oli siellä esillä.

Kirjan rehellisyys ei ole vain lööppien ainesta vaan myös sen voimavara.

Ei ollut vain alkoholistikodin kirous. Oli myös uskovaisen kodin siunaus. Kaiken hulluudenkin keskellä mut kasvatettiin uskomaan Jeesukseen, vaikka varsinaisesti tulin uskoon myöhemmin.

Kirjan rehellisyys ei ole vain lööppien ainesta vaan myös sen voimavara. Jo muutama päivä kirjan julkistamisen jälkeen on tullut palautetta siitä, miten samantyyppisten asioiden kanssa kipuilevat ovat kokeneet kirjan lohdullisena ja toivoa antavana. Se on myös saanut jotkut tarttumaan ensimmäistä kertaa Raamattuun.

Kirjan kirjoittaja Kai Kortelainen myöntää, että oli välillä rankkakin kokemus mennä ikään kuin Jipun, kirjassa minä-muotoisen kertojan pään sisään. Kuten Kortelainen kirjan esipuheessa kuvaa, että vaikka useimmat meistä eläisivät täällä neljäsataa vuotta, niin he eivät välttämättä kokisi niin paljon kuin tämän kirjan päähenkilö on kokenut alle nelikymppisenä.

Kaikkea kirjaan ei kuitenkaan otettu vaan punakynää on käytetty. Eli vaikka kirjassa on paljon rankkoja kohtia, Jippu on myös karsimalla suojellut muita ja itseään. Hän myös kävi esimerkiksi vanhempiensa kanssa läpi sen, mitä heistä tuli kirjaan.

Halusimme antaa äidin kanssa esimerkin siitä, että ei tarvitse ylläpitää valheellista kuvaa perheestä. Että voidaan tulla esiin haavoineen päivineen.

Huumori kantaa

Hurjien ja traagistenkin tapahtumien keskellä Jippua on kannatellut myös huumori, mustakin sellainen.

Kyllä välillä tuntui, että voiko yhdelle perheelle tulla tällainen lasti pimeyttä. Että jos tähän suhtautuu vaan ihan vakavasti niin eihän tästä selviä.

Esimerkki siitä, miten huumorilla saatettiin kuitata myös kipeitä asioita oli, että äidin unilääkkeet olivat nukkupillereitä ja alkoholisoituneen isäpuolen vodka kuperkeikkavettä. Tragikoomista oli myös, että Jipun kahdeksantoistavuotissyntymäpäivää juhlittiin ravintolassa pöytä täynnä alkoholia, kun hän täytti seitsemäntoista. Helsingin yöelämä oli Jipulle jo alaikäisenä tuttu.

”Eihän ne lööpit kirjoita, että Jippu löysi Jeesuksen ja on katunut syntejään ja virheitään.”

Jippu kannustaa luopumaan loputtomasta vanhempien syyttelystä siinä, mitä tulee oman elämän vaikeuksiin.

Kirjan tarkoitus on myös vapauttaa ihmisiä tällaisesta uhriajattelusta. Täysi-ikäisen täytyy ottaa vastuu omasta elämästään. On seuraavan sukupolven vastuulla katkaista vahingollisten asioiden ketju ja siirtää eteenpäin hyvät asiat.

Kirjassa Jippu kertoo kokeneensa, miten Jumala voi panna pahan palvelemaan omia tarkoituksiaan.

Luonteeni leimallisimmat piirteet olivat olleet kiittämättömyys ja tyytymättömyys. Minut oli kuitenkin nostettu helvetistä (väkivaltainen avioliitto ns. Möykyn kanssa) takaisin tähän elämään. Nyt nukuin rahattomana lapsuudenkotini pölyisellä vintillä ja olin sekä kiitollinen että onnellinen.

Ilman väkivaltaista aviomiestäni olisin jäänyt itsekeskeisyyteni ja addiktioideni vangiksi. Minulla ei olisi ollut edellytyksiä anteeksiantoon eikä –pyytämiseen.

Voit lukea Jipun haastattelun kokonaisuudessaan tulevasta Aalloilla-lehdestä (1/2022). Kursivoidut lainaukset kirjasta Jippu – Kun perhonen lakkaa hengittämästä (Kai Kortelainen, WSOY 2022).

Jippu ja Kai Kortelainen  vieraina Isäntänä Tapani Ruokanen -ohjelmassa AlfaTV:ssä sunnuntaina 27.2. kello 17 ja Radio Deissä samana päivänä kello 20. Katso jakso täältä.

Kuuntele Jipun ja Kai Kortelaisen haastattelu Herätys!-aamulähetyksessä 21.2.2022.

 
Dei, ihmisen ääni, artikkeliban 5.9.- (2/2)