Yleinen: Tuomas Enbuske kuvaa luterilaista uskoaan: ”Ei kielilläpuhumista, ei ikoneja, ei suitsukkeita – Sana riittää”

Mari Parkkinen − Uskoon, palveluun ja piispan tehtävään johdatettu

 
Piispa Mari Parkkinen.

Mikkelin hiippakunnan piispa Mari Parkkista haastatteli Sansan toiminnanjohtaja Mikko Matikainen. Kuva: Kirkon kuvapankki / Kalervo Pöykkö.

Keskustelu Mikkelin piispa Mari Parkkisen kanssa on luontevaa. Sen aikana koskettavat radiotoimittajan ja teologin osaaminen sekä piispan inhimillinen lämpö.

Piispa Mari Parkkinen viittaa elämäänsä kuuluviin hienovaraisiin vihjeisiin, rohkaisuihin ja aavistuksiin sanomalla hymyillen: “Jumala on heitellyt minua.”

Lapsuuden kodissa ihmisoikeudet, kansainvälisyys ja heikomman puolelle asettuminen olivat tärkeitä. Lukion jälkeen Mari Parkkinen lähti vapaaehtoistyöhön Hondurasiin, jossa sai ensikosketuksen radiotyöhön, vaikkei osannutkaan espanjaa. Toimittajan työ alkoi kiinnostaa. Tähän suuntaan rohkaisivat lukion opettajan sanat ja radiotoimittajaystävän esimerkki.

IK-opisto Neliöb. 20.5.-2.6.

Suomeen palattuaan hän opiskeli Laajasalon opiston radiolinjalla ja oli pari vuotta aamujuontajana Kiss FM -radiokanavalla. Perhe perustettiin, ja Parkkisen perhe muutti Belizeen. Siellä Mari loi ja toteutti Suomen ulkoministeriön hanketta, joka osaltaan mahdollisti koulun rakentamisen mayoille.

Kerran perhe käveli viidakon halki ja nuorimmainen oli viimeisenä. Yhtäkkiä kuului huuto: “Käärme, käärme.” Mari Parkkinen oli nähnyt aiemmin unen myrkyllisestä käärmeestä. Uni ja vaarallinen tilanne päättyivät hyvin. Jumala varjeli, eikä erittäin myrkyllinen käärme vahingoittanut ketään.

Tyhjyys huusi ja täyttyi

Suomeen paluun jälkeen perheen elämä asettui uomiinsa. Oli hyvä olla perheen kanssa omassa kodissa. Työ Ylen radiotoimittajana oli mieleistä, ja siinä Mari Parkkinen viihtyi 15 vuotta. Hyvyyden keskellä sielun tyhjyys alkoi kuitenkin huutaa ja vei pohtimaan elämän suuntaa ja merkitystä.

Radiotyön ohessa hän aloitti teologian opinnot ja valmistui kolmessa vuodessa teologian maisteriksi. Kirkkoisä Augustinus on kirjoittanut: “Ihmisen sydän on levoton, kunnes se löytää levon Jumalassa.” Tämä toteutui Marin elämässä. Tyhjyyden huuto täyttyi, Jeesus tuli rakkaaksi ja Pyhä Henki todeksi.

− Käännyin Jumalan puoleen ja sanoin: Tässä minä nyt olen. Tässä olen, lähetä.

Siitä alkoi merkityksellinen elämän seikkailu. Kristillinen usko antoi yhä vahvemman mandaatin parantaa maailmaa ja edistää ihmisarvoa, joka perustuu siihen, että Jumala on meidät luonut − ei ihmisen ominaisuuksiin tai osaamiseen.

Lasse Mårtensonin laulu Jumala rakastaa maailmaa on kulkenut Mari Parkkisen matkassa ja se puhuttelee yhä. Siinä sanotaan:

“Kuinka kukaan, kukaan rakastaa voisi kurjaa maailmaa. Kuinka kukaan koskaan voisi uudistaa pimeyden maailmaa. Jumala voi aina rakastaa pimeää kurjaa maailmaa. Hengellään Hän voi uudistaa joka päivä meitä.”

Pappeus ja lähettinä Jerusalemissa

Mari Parkkinen vihittiin 2010 papiksi Imatralle, josta hän siirtyi Mikkeliin. Neljä vuotta myöhemmin avautui tie Suomen Lähetysseuran lähetiksi Jerusalemiin. Siellä hän toimi vuodet 2014–17 Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon yhteydessä.

Alueen uskonnoissa elää kaipaus hyvyyteen, turvallisuuteen ja rauhaan. Työtä tehtiin ihmisten kanssa, jotka olivat menettäneet läheisiään konflikteissa.

Gazan ja Israelin nykyinen kriisi vetääkin piispan vakavaksi. Hamasin hyökkäys oli epäinhimillinen ja raaka. Israelin vastaisku on myös aivan hirveä. Koko tilanne tekee äärimmäisen surulliseksi, kun ihmiset molemmilla puolilla kärsivät. Kriisi ja katkeroitumisen kierre jatkuvat, vaikka sota jossain vaiheessa päättyykin.

Toivoa toivottomuuden keskelle rakentavat ryhmät, joissa on mukana kristittyjä, muslimeita ja juutalaisia, ovat todella tärkeitä. Piispa on tyytyväinen kuullessaan Sansan uuden Israelissa toimivan yhteistyökumppanin, Tree of Lifen työstä. Se kertoo median keinoin Jeesuksesta kaikille alueella eläville ihmisille ja rakentaa osaltaan rauhaa ihmisten välille.

Teologian tohtoriksi, kirkkoherraksi ja piispaksi

Jerusalemista paluun jälkeen saatu apuraha mahdollisti Mari Parkkisen opintojen jatkamisen Itä-Suomen yliopistossa ja palestiinalaiskristittyjen hengellisyyteen liittyvän väitöskirjan tekemisen. Sitten hänet valittiin Imatralle kirkkoherraksi vuonna 2021 ja hyvin nopeasti tuli eteen pyyntö piispaehdokkaaksi.

Parkkisten perhepalaverien jälkeen ehdokkuus otettiin vastaan. Vaaliprosessi päättyi valintaan Mikkelin piispaksi. Kirkon kutsu ja luottamus tuntuvat edelleen hyvältä. Kirkkoherran paikallinen työ vaihtui näin laajempiin hiippakunnallisiin ja kokonaiskirkkoon liittyviin tehtäviin. Piispan virka tuo mukanaan suuria vastuita, mutta se myös kantaa.

− Otan tehtäväni vakavasti, mutta teen työtä omana itsenäni. Ilomielellä tätä teen, koska evankeliumi on ilosanoma ja ilo saa näkyä piispasta. Olen paimen, joka kutsuu armollisen Jumalan luokse.

Media ja lähetys

Mikkelin piispalla on kokemusta mediasta ja lähetystyöstä. Medialähetystyöstä Mari Parkkinen sanoo:

− Arvostan suuresti sitä työtä, mitä medialähetysjärjestöt tekevät. Se on yksi tärkeimpiä evankelioimisen välineitä. Olen seurannut Sansaa. Arvostan sitä, että teette työtä paikallisilla kielillä. Pidän medialähetystyötä tärkeänä osana kirkkomme tekemää lähetystyötä.

Haastattelun lopuksi Mari Parkkinen kiteyttää motokseen “pienen ihmisen puolella” ja rohkaisee meitä turvautumaan psalmin 23 ajatukseen: “Herra on minun paimeneni”.

Piispan elämässä tärkeää on myös olla kahden aikuisen lapsen äiti ja kahden lapsenlapsen mummi. Jumala heitelköön ja johdattakoon edelleen piispaa ja meitä jokaista hyväksi katsomallaan tavalla.

Mikko Matikainen

Kirjoitus on julkaistu Sansa-lehdessä 2/2024.

 
Sansa artikkeliban.1.5.- MJa